Taloudesta tulee nyt kovin ristiriitaisia uutisia. Tavallinen taloudenpitäjä on syystäkin ihmeissään.
Pankkien ja tutkimuslaitosten ennusteet Suomen talouskasvusta ovat kesän jälkeen oleellisesti positiivisempia kuin vielä keväällä. Kuluvan vuoden bkt-miinukseksi saadaan ”vain” kolmosella alkava luku, kun pahimpien korona-aikojen ennusteet vaihtelivat 5-10 miinusprosentin välillä.
Pörssiyritysten toisen neljänneksen tulokset kestivät hyvin pandemian paineen. Osakekurssit eivät ole vain toipuneet kevään romahduksesta, vaan jotkin indeksit hätyyttelevät jopa ennätyslukemia. Sijoittajat eivät löydä keskuspankkien markkinoille syytämälle rahalle muutakaan osoitetta kuin osakkeet.
Maalis-huhtikuussa osakesäästötilin avannut piensijoittaja saattaa nykytuotoillaan pitää itseään kotikylän warrenbuffettina.
Valitettavasti kevään helpotusta voi seurata ankea syksy.
Syynä on yksinkertaisesti Suomen elinkeinorakenne, joka on edelleen kovin vientivetoinen. Teollisuutemme myy maailmalle investointihyödykkeitä, joita ostavien maiden kysynnän hyytyminen näkyy täällä tilausten romahduksena myöhemmin.
Jos ei usko Suomen jälkisyklisyyteen – tai yleensäkään talouden lainalaisuuksiin – niin aina voi vetää taskusta ”tämä kerta on erilainen” -kortin. Sen perusajatus on, että ajassamme on jotain niin ainutkertaista, että ne syyt, jotka aiemmin johtivat jonkinasteiseen talouskriisiin, eivät jostain syystä ole enää voimassa.
Syy voi olla uusi teknologia, palvelu tai sääntelymuutos. Yhteistä niillä on kyky tuottaa radikaalisti enemmän arvoa omistajilleen kuin aiemmin. Siksi edellä mainitun lauseen viljelijöiden mielestä vanhat pelisäännöt eivät enää päde.
Kymmenen vuotta sitten ilmestynyt kirja This Time is Different osoitti, että kyllä ne vaan pätevät. Carmen Reinhart ja Kenneth Rogoff kävivät siinä läpi modernien talouskriisien historian.
Amerikkalaisekonomistit huomasivat, että sama harhakäsitys oman tilanteen ainutlaatuisuudesta edelsi kaikkia kuplia. He löysivät myös yhteisiä tunnusmerkkejä kuplien syntymistä, esimerkiksi kiinteistöhintojen paisumisen ja ”innovatiivisten” finanssituotteiden vyöryn markkinoille.
Kun vientiyritykset joutuvat sulkemaan yksiköitä ja irtisanomaan työntekijöitä, horjuu myös kotitalouksien luottamus. Juuri kuluttajia tarvittaisiin kantamaan talous vienti- ja investointitaantuman yli.
Hyvä uutinen on se, että yritysten ahdinko voi olla lyhytkestoinen, sillä Suomen keskeiset vientimarkkinat osoittavat jo elpymisen merkkejä. Tosin koronaviruksen eteneminen maailmalla luo senkin ylle epäilyksen varjon.
Siksi on helppo ymmärtää valtiovarainministeri Matti Vanhasta (kesk.), jonka mukaan epidemian hoito on nyt tärkeintä talouspolitiikkaa. Ensi viikon budjettiriihessä hallitus joutuu ottamaan kantaa siihen, kuinka suurin taloudellisin uhrauksin epidemiaa voidaan hoitaa.
Antti Oksanen
Kommentoi