Kisa tulevan hallituksen panostuksista kiihtyy entisestään vaalien jälkeen. Erityisen äänekkäitä ovat olleet yritysten tutkimus- ja kehitystoiminnan (t&k) julkiset rahoittajat, jotka kokivatkin viime vaalikaudella kovia leikkauksia.
Tekesin ja Finpron yhdistymisen jälkeen innovaatiolobbyn kärjen muodostaa Business Finland. Sen johto on joka käänteessä muistuttanut, miten t&k-rahoitus tulee nostaa neljään prosenttiin suhteessa kansantuotteeseen.
Ei kai kukaan täysjärkinen innovaatioiden merkitystä kyseenalaista. Suomen kaltainen pieni avotalous tarvitsee jatkuvasti parempia ideoita ja ratkaisuja pysyäkseen kilpailukykyisenä kansainvälisillä markkinoilla.
Ongelma onkin innovaation määrittelyssä ja rahoituksen fokuksessa. Rahoituksen kohdejakauma on tällä vuosikymmenellä monipuolistunut, mutta Tekes-perimä on silti vahva. Kun Suomessa puhutaan innovaatioista, tarkoitetaan yleensä teknologiaa ja keksintöjä, joiden pohjalta kehitetään uusia tuotteita.
Oma, suljettu ja suojattu teknologia, jota kellään muulla ei ole käytössä, on kuitenkin katoavaa bisnesperinnettä. Tämän päivän hyperkilpailussa ratkaiseva kilpailuetu syntyy johtamisen, markkinoinnin ja kansainvälistymisen alueilla.
Viime vuosien paras suomalainen innovaatiomannekiini on tietysti peliyhtiö Supercell. Sen perustajat ovat aiheesta kiitelleet toimivaa yhteiskuntaa ja julkista Tekes-rahoitusta, joiden avulla maailmanluokan menestystarina sai alkunsa.
Supercellin suurimmalla innovaatiolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä teknologian kanssa. Yhtiö käyttää pitkälti samoja kehitysvälineitä kuin sadat muutkin pelitalot.
Ilkka Paanasen ja kumppanien ”innovaatio” oli luoda yrityskulttuuri, jossa itseohjautuvat tiimit, tai solut, saivat vapauden yrittää, epäonnistua ja lopulta onnistua isosti. Tässä mallissa johtajien tehtävänä on palkata parhaat kehittäjät, tarjota heille hyvät puitteet ja pysyä sitten pois tieltä.
Pelitalojen ohella ihailemme ruotsalaisia maailmanvalloittajia. Mutta ei esimerkiksi naapurimaan Spotifykaan ei noussut suoratoistomusiikin markkinajohtajaksi käänteentekevällä teknologialla. Sen sijaan yhtiön perustajat neuvottelivat vuosikausia saadakseen vastahakoiset levymerkit lisensoimaan musiikkinsa sen palveluun.
Idea, jakeluoikeudet ja palvelun loistava käyttökokemus olivat Spofifyn menestysresepti. Innovatiivisuutta kysyi vision toteuttaminen kaikkia todennäköisyyksiä vastaan.
On vapauttavaa tunnustaa, että innovaatio ei asu vain laboratorioissa tai korkean teknologian keskuksissa. Silloin valtiokin voi hyvällä omatunnolla keskittyä parantamaan yritysten yleistä toimintaympäristöä: koulutusta, verotusta, infraa sekä pääomien ja osaajien saatavuutta.
Julkisella rahoituksella on tärkeä tehtävä suurten teknologiamurrosten kiihdyttäjänä, mutta kalliin t&k-byrokratian pyörittäminen ei saa olla itsetarkoitus. Antaa markkinoiden toimia myös yritysten uudistumisen tahdittajana.
Antti Oksanen
Kommentoi