Se tunne kun Iso-Britannia sanoi EU:lle ei. Siitä juhannusaamusta on jo lähes kaksi ja puoli vuotta.
Kansanäänestyksestä lähtenyt eroprosessi saavuttaa yhden kulminaatiopisteen ensi viikolla. Maan parlamentti äänestää silloin hallituksensa ja EU-komission neuvotteleman erosopimuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
Me suomalaiset otimme äänestystuloksen henkilökohtaisesti: yhdet eroavat tuosta vaan unionista, kun toiset pyrkivät sen ytimeen. Kyse oli vielä Suomen läheisestä kauppakumppanista ja henkisestä liittolaisesta eteläisten jäsenmaiden protektionistista politiikkaa vastaan.
Eikä loukkaus jäänyt siihen: väärä päätös ei tunnu edes harmittavan saarivaltakunnan valtaväestöä.
Toki suurkaupunkien opiskelijat ja korkeasti koulutetut ammattilaiset vastustavat edelleen eroa. Brexitin vastainen mielenosoitus keräsi satoja tuhansia ihmisiä Lontoon kaduille vielä lokakuussa.
Silti on pakko myöntää, että Britannian rivikansalaiselle EU-jäsenyys ei ollut koskaan niin tärkeä asia. Vanhempi väki muistaa vielä ajan, jolloin imperiumi ja sittemmin Kansainyhteisö olivat voimissaan. Sydney on 17 000 kilometrin etäisyydestä huolimatta heille läheisempi kaupunki kuin Bryssel.
Kansanäänestyksen tulos haastoi talonpoikaisjärjen myös alueellisella tasolla.
Esimerkiksi pohjoisenglantilaisen Sunderlandin jos minkä luulisi sitoutuneen EU:n sisämarkkinoihin, koska kaupungin työpaikat ovat vahvasti kiinni autoteollisuudessa. Kansainväliset autovalmistajat ovat Brexitin suurimpia uhreja, kun niiden toimitusketjuissa liikkuvien komponenttien ja osien virta maasta toiseen hidastuu.
No, enemmistö Sunderlandissa äänesti tietysti Brexitin puolesta. Se, että tehdasväki päättää vastoin omaa taloudellista etuaan, kertoo tunteiden voimasta kaksinapaisessa kansanäänestyksessä.
Britannian ilmapiiri oli valmiiksi pedattu populistisille viesteille, joita sekä kampanjakoneistot että iltapäivälehdet surutta toistivat. Ja kun tunteet olivat päässeet valtaan, saattoi lopputulos olla mitä tahansa.
On reilua todeta sekin, että pahimmat Brexit-pelot eivät ole toteutuneet viimeisen kahden vuoden aikana.
Britannian bkt-kasvun piti taittua laskuksi ja työttömyyden nousuun, mutta eron odottelukausi onkin ollut reaalitalouden mittareilla rauhallinen. Brexit-leiri on saanut tästä lisää vettä myllyyn ja visioi eron pohjalta kestävämpää julkista taloutta.
Kaikki ennusteet ovat joka tapauksessa ennenaikaisia, kunnes Britannian eron lopulliset ehdot selviävät. Todennäköisintä on pitkä siirtymäkausi, jonka aikana maa pysyy vielä EU:n tulliliitossa.
Brexit-näytelmän loppunäytös tapahtuu Lontoossa, joten EU-komissio voi nyt keskittyä unionia hajottavien voimien patoamiseen muualla Euroopassa. Lista on jo pitkä: Puola, Unkari, Romania, Italia…
Jos jonkin opin brexitistä voi vetää, on se juuri jäsenmaiden kansalaisten sitouttaminen tunnetasolla. Kun talouden ja maailmanpolitiikan järkisyyt eivät riitä, EU:n on vedottava enemmän sydämiin. On puhuttava vieläkin enemmän arvoista.
Kommentoi