Yhdysvaltain seuraava presidentti on selvillä Suomen aikaa keskiviikkona. Tai sitten äänteenlaskenta jatkuu vielä silloinkin. Pahimmassa tapauksissa vaalitulos ratkaistaan vasta uuvuttavien oikeuskäsittelyjen jälkeen.
Esivaalikampanjat alkoivat jo viime vuoden alussa, joten vaaliväsymys ehti iskeä täällä Suomessakin. Moni ihmetteli ääneen, miksi kotimaan median pitää seurata toisen maan vaaleja tällä tarkkuudella viikosta toiseen.
Yhdysvaltain presidentin valinnassa on kuitenkin paljon pelissä myös suomalaisittain. Iso osa varallisuudestamme on supervallassa kiinni, halusimme tai emme.
Yhdysvallat on ollut Suomen teollisuudelle perinteisesti tärkeä kohdemarkkina. Keskuskauppakamarin Timo Vuori arvioi Helsingin Sanomissa, että jopa kymmenen prosenttia viennistä päätyy sinne, kun mukaan lasketaan välituotteet eli isompien laitteistojen ja järjestelmien osat.
Niin ikään merkittävä osuus suomalaisten eläkevaroista on sijoitettu Yhdysvaltoihin; amerikkalaisiin osakkeisiin, valtionlainoihin, korkoihin ja kiinteistöihin. Kesäkuun lopussa 58 prosenttia eläkesijoituksista kohdistui euroalueen ulkopuolelle, kertovat työeläkevakuuttajien (Tela) tilastot.
On siis sinunkin eläkesäästöjesi etu, että jenkkitaloudella pyyhkisi hyvin.
Uusi presidentti ei saa reaalitaloutta lentoon, on se sitten Joe Biden tai Donald J. Trump. Pandemia heikentää edelleen kuluttajien ja yritysten luottamusta. Pörssikurssien hermoilu toki vähenee, jos vaalitulos on selvä ja vallanvaihto tai sen jatkumo on sujuva.
Ensi kauden presidentti keskittyy edelleen omaan kotikenttäänsä. Uutismedia välittää maailmalle demokraattien ja republikaanien välirikkoa, mutta se ei ole Yhdysvaltain pahin kahtiajako. Eliitin välistä taistelua on vain helpointa sanoittaa ja kuvittaa.
Täytyy muistaa, että lähes puolet maan äänioikeutetuista ei äänestä. Hiljainen enemmistö on menettänyt uskonsa valtapuolueisiin ja sitä kautta kiinnostuksensa nykymalliseen politiikantekoon, kirjoittavat esimerkiksi Stony Brookin yliopiston politiikan tutkijat The New York Timesissa.
Myös koulutusaste jakaa amerikkalaisia kahteen leiriin, enemmän kuin päälle päin näyttää. Trump sai edellisissä vaaleissa taakseen jopa kaksi kolmasosaa valkoisista äänestäjistä, joilla ei ollut yliopistotutkintoa.
Juuri nämä äänestäjät ratkaisevat vaaleja vaa’ankieliosavaltioissa. Heitä on sitä enemmän mitä pidemmälle rannikkojen metropoleista mennään Yhdysvaltain sydänmaille.
Keskilännen ja etelän pikkukaupunkien ja maaseudun perusduunarit ovat myös se paljon puhuttu väestönosa, joka on jäänyt osattomaksi talouden edellisistä kasvukausista. Globalisaation luoma uusi kansainvälinen työnjako tarkoitti, että heidän työpaikkansa katosivat.
Tästä syntynyttä katkeruutta perinteiset puolueet eivät ymmärtäneet. Keskiluokan pudokkaat ovat luonnollisesti olleet alttiita populistien ja jopa ääriliikkeiden houkutuksille.
Presidentti on se hahmo, joka voi palauttaa kansan syvien rivien luottamusta poliittiseen järjestelmään. Johtaja joka voi varmistaa, ettei turhautuminen sosiaalisiin ja taloudellisiin epäkohtiin purkaudu laittomilla tavoilla.
Antti Oksanen
Kommentoi