KARON PÖRSSI Langennut sankari on kiinnostava hahmo. Mika Myllylä oli suuri urheilija ja olympiavoittajana lajinsa legenda, mutta mystisen ja itseään enemmän edustavan persoonan hänestä teki raamatullinen lankeemus.
Samasta syystä kiinnostavia – ihmisinä ja esimerkkinä ihmisyyden monista puolista – ovat finanssimarkkinoiden pelurit, joiden adrenaliini piikkaa ja joilta peli lähtee käsistä. Seurauksina voi olla mittavia tappioita tai jopa pankin kaatuminen niin kuin Nick Leesonin ja Baringsin tapauksessa kävi.
Mitkä työympäristön, kulttuurin ja ihmisen sisäiset tekijät vaikuttavat siihen, että pankkinsa tai asiakkaidensa rahoilla pelaava pankkiiri päätyy toimimaan sääntöjen vastaisesti ja petkuttamaan omaa työnantajaansa tai koko finanssiyhteisöä? ”Huijaripankkiirien” elämäntarinat antavat valoa noihin kysymyksiin, aina yksityisesti mutta usein melko yleistettävästi.
Finanssikriisin myötä Suomi sai oman ”huijaripankkiirinsa”. Kokkolasta kotoisin oleva Alexis Stenfors työskenteli finanssikriisin aikaan Lontoossa Merrill Lynchillä, yhdessä maailman suurista investointipankeista. Hän oli valuuttatreidari eli kävi valuuttakauppaa valtavilla summilla.
Merrill Lynchin mukaan Stenforsin toimet aiheuttivat pankille pyöreästi 400 miljoonan euron tappiot. Merrill Lynch itse oli jo siinä vaiheessa päätynyt Bank of American syliin ja siten välttänyt Lehman Brothersin kohtalon.
Stenfors kertoo tapauksestaan vastikään suomeksi ilmestyneessä teoksessaan Riskitekijä – pankkimaailman pimeä puoli (suom. Tatu Henttonen, Vastapaino 2018). Kiinnostavasti teos ei ole väärintekijän apologia. Stenfors kyllä kuvaa itseäänkin armottomasti, mutta vielä enemmän hän sysää syytä työnantajansa ja finanssimaailman yleisten toimintamallien päälle.
”Viagraa seksiaddiktille”
Alexis Stenforsin mukaan Merrill Lynch ei asettanut hänelle riskirajoja toisin kuin kaikki muut pankit, joiden palveluksessa hän oli ollut tai joista hän oli kuullut.
”Pankki rohkaisi ja motivoi meitä maksimoimaan rajattomalta tuntuvan potentiaalimme. Minulle se oli taivas. –– Se oli kuin seksiaddiktille olisi annettu Viagraa tai alkoholisti olisi kutsuttu ilmaiseen baariin.”
Hän maalaa kuvaa riskistä addiktoituvasta ammattikunnasta.
”Treidaus ja riskinotto kuuluvat yhteen. Minä olin aggressiivinen riskinottaja jopa Merrill Lynchin standardeilla”, hän kirjoittaa.
Finanssikriisin jälkiselvittelyissä samoin kuin muiden pankkikriisien mainingeissa on puhuttu paljon pankkiirien bonuksista. Epäilemättä niilläkin on ollut vaikutuksensa, mutta on helppo uskoa, että rahamarkkinoiden raaimmassa ytimessä olevia pelureita ei aja joskus seuraavana keväänä maksettava bonus vaan voittamisen halu.
Tunnustus lomamatkalta
Alexis Stenfors piilotteli tappioitaan. Tuollaisessa toiminnassa kärsijänä on työnantaja, siis Merrill Lynch, sillä Stenfors ei käsittääkseni hoitanut asiakasvaroja. Ehkä jonkun asiakkaan etu on saattanut silti tulla jyrätyksi siinä sivussa, mutta varmaankin lähinnä pankin hyväksi.
Kirjassaan Stenfors avaa varsin niukasti syitä, jotka ajoivat häntä toimimaan vilpillisesti. Rikollista toiminta ei ollut, Stenfors vakuuttaa. Kuitenkin jostain syystä valvontaviranomainen asetti hänelle viiden vuoden toimintakiellon rahoitusalalla.
Stenfors tunnusti salkun arvon vääristelyn esimiehelleen. Tunnustuksensa hän teki lomaillessaan Intiassa, lomansa toisena päivänä. Keittiöpsykologi on altis ajattelemaan, että pakoon pääseminen Cityn tai tarkemmin Canary Wharfin hektisestä ilmapiiristä auttoi ajatukset toiselle radalle.
Täytyy myös muistaa ajankohta. Tuolloin elettiin helmikuun 2009 puoliväliä. Edellisenä syksynä oli koettu Lehman Brothersin kaatumista seurannut markkinasyöksy, jonka myötä Merrill Lynchkin oli vaihtanut omistajaa. Toisaalta vain pari viikkoa Stenforsin tunnustuksen jälkeen osakekurssit lähtisivät nousuun, joka on jatkunut nyt yli yhdeksän vuotta. Elettiin mustinta hetkeä ennen aamun sarastusta.
Stenfors kuvaa dramaattisesti esimiehelleen soittamaansa puhelua ja sitä seuranneita hetkiä. Esimiehen reaktio hämmensi häntä.
”Olin juuri myöntänyt vääristelleeni sijoitusteni arvoa sadalla miljoonalla dollarilla, ja hän toivotti minulle mukavaa lomanjatkoa”, Stenfors kirjoittaa. ”En luottanut enää pomooni. Toivotuksen vuosi olin varma, että hän salasi todelliset aikomuksensa.”
Stenfors lensi oitis Lontooseen hoitaakseen asiansa suoraan Merrill Lynchin juristin kanssa.
Manipulaatiolle alttiit markkinat
Suuri osa Riskitekijästä kuluu libor-koron ongelmien käsittelyyn. Britanniassa juuri liborin manipulointi nousi finanssikriisin suuruutiseksi. Libor-skandaali vyöryi esiin kesällä 2012, jolloin Alexis Stenfors seurasi finanssimarkkinoita jo katsomosta, mutta tuo oli vain ajankohta, jolloin korkomanipulointi tuli julki. Korkoon vaikuttaminen itselle suotuisaan suuntaan oli ennemminkin maan eli korkoa hallitsevien pankkien tapa.
Kuten libor-skandaalin selvittelyissä on hyvin käynyt ilmi, libor ei määräydy markkinoilla vaan sen perusteella, mitä pankit väittävät käyväksi koroksi. Kukin pankki saa ilmoittaa ihan mitä tahansa, ääripäät karsitaan pois.
Yhtä lailla pankit pystyivät vaikuttamaan markkinoilla tehdyistä kaupoista laskettaviin korkoihin: jos pankilla on intressi saada korko laskemaan tai nousemaan, se voi myydä tai ostaa sopivia instrumentteja oikeaan aikaan aivan samalla tavalla kuin osakkeen päätöskurssin saa laskuun panemalla osaketta myyntiin juuri ennen kaupankäynnin päättymistä.
Laaja liborin käsittely perustunee siihen, että libor-korko on ollut yksi Stenforsin kiinnostuksen kohteista pankkipakolaisuutta seuranneen akateemisen uran aikana.
Toisaalta ohjaamalla huomion itsestään ja omasta tapauksestaan koko markkinoita koskevaan ja siten laajemmin ja yleisemmin vaikuttavaan ilmiöön Stenfors rakentaa itselleen synninpäästöä: hänhän huijasi vain kuuden viikon ajan, mutta koko korkomarkkinat ovat pohjautuneet vedätyksille vuosikausia!
”Erikoistu!”
Kysyin Alexis Stenforsilta, kuinka vuodet maailman johtavien investointipankkien palveluksessa ovat muuttaneet hänen näkemystään sijoitusmarkkinoista.
Stenfors arvelee, että taustansa ja kokemustensa takia hänen näkemyksensä on melkoisen painottunut, mutta hän nostaa esiin kaksi asiaa.
Ensinnä hän muistuttaa, että sijoittaminen ja treidaaminen ovat kaksi eri asiaa. Hän teki ammatikseen jälkimmäistä, siis toimi erittäin lyhyellä aikavälillä. Sijoittaminen vaatii enemmän pitkän aikavälin ajattelua.
”Toki sijoittaminen ja treidaaminen menevät toisinaan päällekkäin. Treidarinakin saatoin ottaa joskus yli puolen vuoden positioita, ja toisaalta sijoittajiksi luokiteltavat asiakkaani, joiden kanssa keskustelin, saattoivat osallistua lyhyen aikavälin kaupankäyntiin”, hän kertoo.
”Kuitenkin vain harvoin tapasin ihmisiä, jotka olisivat olleet hyviä sekä sijoittamisessa että treidaamisessa. Ne vaativat erilaisia taitoja, luonteenpiirteitä ja niin edelleen.”
Toiseksi hän sanoo, että sijoittaminen kuten ei treidaaminenkaan ole ainoastaan pyrkimystä olemaan oikeassa. Se on myös virheiden välttämistä.
”Tämä on tärkeää, ja usein sijoittajat tuntuvat sivuuttavan tai vähättelevän tätä näkökulmaa, tai unohtavan sen kokonaan. Usein virheet liittyvät esimerkiksi huonoon ajoitukseen tai huonoon toteutukseen, mutta yksi yleisimmistä virheistä, joihin itse syyllistyin – ja johon näin muiden syyllistyvän – on osallistuminen markkinoille, jotka eivät ole itselle tuttuja.”
”Ulkopuolisen silmissä uudet markkinat tai uudet sijoitustuotteet näyttäytyvät usein mahdollisuuksina ja ehkä väärin hinnoitelluilta. Kuitenkin sille on usein looginen selitys, josta tulokas vain ei ole tietoinen.”
”Itse toimin useilla markkinoilla mutta menestyin vain niillä, jotka tunsin äärimmäisen hyvin. Vastaavasti näin monien ulkopuolisten onnistuvan muutaman kerran, mutta menestys ei yleensä kestänyt kauaa ennen kuin he tekivät jonkin klassisen virheen eivätkä koskaan palanneet.”
”Ammattisijoittajat ja -treidarit ovat hyvin erikoistuneita omille aloilleen. Se kannattaa muistaa.”
Viikon trio: Miksi entinen ammattitreidari Alexis Stenfors sijoittaa omia varojaan pitkäjänteisesti?
Kysyin pitkän uran valuuttatreidarina maailman johtavissa investointipankeissa, viimeksi Merrill Lynchillä, tehneeltä Alexis Stenforsilta, kuinka hän hoitaa omia varojaan. Stenfors muistuttaa, ettei hän ole koskaan käynyt päiväkauppaa omilla rahoillaan. Omia varojaan hän hoitaa hyvin pitkällä horisontilla. Syitä siihen on kolme.
1. Ajankäyttö
”Kun työskentelin treidarina, vapaa-aikanani halusin tehdä kaikkea muuta kuin seurata markkinoita. En halunnut markkinoiden häiritsevän henkilökohtaista elämääni yhtään enempää kuin ne jo häiritsivät.”
2. Sisäpiirisäännöt
”Treidareita sitovat sisäpiirisäännöt, jotka kieltävät lyhyen aikavälin kaupankäynnin osakkeilla.”
3. Vaikeus
”Olen tietoinen siitä, kuinka erikoistuneet ja kilpaillut markkinat ovat. Pankeilla ja suurilla rahastoilla on pääsy suuriin tietomääriin, ilmiömäinen infrastruktuuri ja usein loistavat teknologia – sekä ihmiset. Ymmärrän, kuinka vaikea yksityishenkilönä on kilpailla niiden kanssa. Edes lähelle pääseminen edellyttäisi sadan prosentin keskittymistä 24 tuntia vuorokaudessa 7 päivänä viikossa.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja
