Vinyylilevyjen hinnat ovat taas nousussa. Pikavoittojen aika on ohi, mutta oikeisiin levyihin sijoittaminen tarjonnee maltillista tuottoa.
Levymarkkinat mullistuivat 1990-luvulla. Kansa ihastui käteviin cd-levyihin. Markkinoita vuosikymmeniä hallinneista vinyylilevyistä otettiin aina vain pienempiä painoksia. Silti ne olivat jäädä myymättä.
Nyt nämä pikkuerät ovat arvossaan, kun vinyyli kiinnostaa jälleen.
Ostin Pearl Jamin Ten-lp:n alelaarista 30 markalla vuonna 1993. Se on yhä hyvässä kunnossa. ”Saisit tästä nyt 80 euroa, ehkä enemmänkin”, pitkän linjan levykeräilijä Pekka Kilpeläinen arvioi. Älppärin arvo on yli 15-kertaistunut 25 vuodessa. Kannatti köyhäillä. Cd-versio jäi ostamatta sadan markan hintansa vuoksi. Sen arvo nyt on pari euroa.
Hurjempaakin tuottoa olisi ollut tarjolla. Esimerkiksi Tom Pettyn Wildflowers-lp (1994) on nyt satojen eurojen arvoinen.
Jälkeenpäin kaikki on helppoa. Olisi pitänyt ostaa vinyylejä plakkariin jo ennen 90-lukua. Ääriesimerkkinä kovimmat hinnat Pink Floydin The Dark Side of the Moon -klassikon ensipainoksesta (1973) ovat nousseet lähelle paria tonnia. Tosin Discogs-palvelun ilmoittama mediaanihinta on ”vain” 130 euroa. Toteutuneet hinnat vaihtelevat voimakkaasti levyn kunnon mukaan.
”Uskon, että suomalaisten kesämökkien ullakoilta löytyy melkoisia aarteita. Moni roudasi vinyylinsä pois silmistä, kun cd yleistyi”, Kinnunen sanoo.
Mutta pääsisikö tienesteille, jos levyjä alkaisi ostella vasta tänään? Ja mitä kannattaisi ostaa?
JUTUN HINNAT perustuvat Discogs-palvelun ilmoittamiin, kunkin levypainoksen kymmenen viimeksi myydyn yksilön tietoihin. Palvelu julkaisee myös kuukausittain kovimmat toteutuneet yksittäiset myyntihinnat, joita on hyödynnetty jutussa. Hintatietoja saa myös huuto.netistä, Tori.fi:stä ja eBaysta. Ja levykauppiaalta!
Millaisilla levyillä voisi rikastua?
Ei luovuta vielä päivätöistä. Äkkirikastuminen vaatii ennustajan kykyjä. Tai tuuria. Äänitekaupan alalla aiemmin 20 vuotta toiminut nykyinen levyharrastaja Kimmo Suomalainen toppuuttelee:
”Tälläkään kokemuksella levyjen arvonnousun ennakoiminen ei ole mitenkään helppoa. Jos osaisin sen, yrittäisin edelleen hankkia elantoni äänilevyjä myyden.”
Joensuulaista Levy-Eskot-levykauppaa pyörittävä Marko Kinnunen naurahtaa kysymykselle, mitä levyjä kannattaisi ostaa sijoituksena. Hintakehitykseen vaikuttaa niin moni tekijä. Ja saman tekijän vaikutukset voivat vaihdella. Esimerkki:
Vanhasta levystä tehdään ensimmäinen uudelleenjulkaisu vinyylinä. Miten tämä vaikuttaa ensipainoksen hintaan? Maalaisjärjellä ajatellen uusi julkaisu voisi hillitä originaalin arvonnousua. Kinnusen mukaan näin usein onkin. Kilpeläinen säestää:
”Suuri osa kohdeyleisöstä haluaa tietysti ensisijaisesti kuunnella levyä. He luonnollisesti valitsevat mieluummin muutaman kympin uuden levyn kuin monta kertaa kalliimman alkuperäisen.”
Mutta keräilijöiden kovaa ydintäuusintapainokset eivät hetkauta. Mainitusta Pink Floyd -klassikosta tulee jatkuvasti uusia painoksia, mutta alkuperäisen hinta vain nousee. Kinnusen mukaan uudelleenjulkaisut myös kasvattavat artistin haluttavuutta. Se voi nostaa ensipainostenkin hintaa.
| Pink Floyd: The Dark Side of the Moon Brittiläinen alkuperäisteos (1973) |
Korkein yksittäisestä levystä maksettu hinta (dollaria) |
| 2012 tammikuu | 659 |
| 2012 helmikuu | 1 129 |
| 2013 heinäkuu | 585 |
| 2016 syyskuu | 1 035 |
| 2016 marraskuu | 942 |
| 2017 lokakuu | 1 503 |
| 2017 joulukuu | 1 265 |
| 2018 huhtikuu | 1 866 |
Kymmenen viimeksi myydyn levyn hinnat, tilanne syyskuussa 2018:
- Korkein yksittäisen levyn hinta: 965 euroa
- Levyjen mediaanihinta: 130 euroa
- Edullisin yksittäisen levyn hinta: 73 euroa
Lähde: Discogs
”Joskus käy niinkin, että kysyntää tulee ihan puskista.”
Esimerkiksi Noitalinna Huraan julkaisut keräsivät pölyä hyllyissä, kunnes PMMP coveroi Pikkuveli-laulua. Noitalinna alkoi taas kiinnostaa. Alkuperäisvinyylien hinta pompsahti.
Klassikkojen ensiversiot siis tarjonnevat pientä arvonnousua ajan mittaan. Vuosikymmenien jälkeen uudenveroisia kappaleita tuskin enää pullahtaa markkinoita sekoittamaan. Tosin mahdotonta se ei ole.
Hän, joka osti ainoan tiedossa olevan Kanadan-ensipainoksen Princen Black Albumista (1987) noin 24 000 eurolla jännittänee, pulpahtaako uusia kappaleita myyntiin. Oikuistaan tunnettu Prince määräsi levyn ensipainokset tuhottavaksi juuri ennen julkaisua. Yksittäisiä kappaleita tupsahtelee silti esiin.
Cd nousee ahdingostaan
Mihin Kinnunen laittaisi eurot nyt, jos tavoitteena olisi maksimoida pitkän aikavälin tuotto?
”Nykyisille suurille nimille, kuten Madonnalle, tulee ajan myötä lisää arvostusta ja levyille kysyntää. Uskon myös, että cd:n aallonpohja ylipäänsä on nähty. Laserlevyjen hinnat lähtevät jossain vaiheessa nousuun”, Kinnunen sanoo.
Cd on nyt samanlaisessa asemassa kuin vinyyli parikymmentä vuotta sitten. Suoratoistopalvelut ovat ajaneet cd:n ahdinkoon – niin kuin cd aikoinaan vinyylin. Laserlevyjen painokset ja hinnat ovat kutistuneet. Melkeinpä cd kuin cd irtoaa nyt käytettynä parilla eurolla.
Poikkeukset ovat harvassa. Kirkan heavy-levyt R.O.C.K. (1986) ja The Spell (1987) ovat cd:nä arvokkaampia kuin vinyylinä. Julkaisuaikaan cd oli nuori ja painokset pieniä, mikä selittää ilmiötä.
”Hevi ylipäänsä myy hyvin. Nuo Kirkan levyt ovat vinyyleinäkin hinnoissaan”, Kinnunen sanoo.
Vaikkapa 2010-luvun Madonna-cd:t voisivat siis olla nyt sangen hyvä sijoituskohde. Vanhemmilla suurilla painoksilla tienaaminen voi olla hankalampaa. Lisäksi ensipainoksen merkitys on cd:ssä pienempi kuin vinyyleissä.
Lp-levyjen kulta-aikaan masternauhat, joista äänitteet sorvataan, olivat analogisia. Ne kulahtivat ajan kuluessa. Ensipainosta otettaessa master on siis parhaassa mahdollisessa kuosissaan. Vinyylin ensipainos soi siten periaatteessa paremmin kuin uusintajulkaisut.
Nyt digitaalisten mastereiden aikaan cd- painokset ovat soundiltaan identtisiä, ellei julkaisija sitten tietoisesti muuta sointia remasteroinnilla.
Panoksia pieniin painoksiin
Kinnusen levykaupan asiakas osallistuu yllättäen keskusteluumme. Hän pitää klassikkolevyjen uusia pieniä vinyylipainoksia parhaana sijoituskohteena.
Vain cd:nä aikoinaan julkaistusta Ismo Alangon Taiteilijaelämää-levystä (1995) ilmestyi keväällä vinyylinen 500 kappaleen ensipainos. Se myytiin nopeasti loppuun. Levyn hinta on noussut sata prosenttia sen jälkeen. Mutta temppu ei toistunut. Alangon samantyyppinen rajoitettu ensivinyyli Irti-levystä (1996) tuli myyntiin kesällä. Sitä on yhä saatavilla.
KUUNTELIJA Miksi vinyyli?
ÄÄNI. Muun muassa Elton John pitää vinyylin sointia cd:tä parempana. Onko näin – se on päättymättömän väittelyn aihe.
TUNNE. Vinyyliä soittimeen asetellessa tulee toisenlainen fiilis kuin suoratoistopalvelussa. Ikääntyneelle tulee nuoruus mieleen.
KANNET. Cd:n kansia täytyy tihrustaa. Vinyylissä kansitaide pääsee oikeuksiinsa.
SIJOITTAJA Harkitse näitä
-
- Klassikoiden vinyyliensipainokset
- Uudet pienet vinyyli(ensi)painokset
- Heavy, proge, blackmetal
- Madonna
- Cd (etenkin pienet nykypainokset)
SIJOITTAJA Ei näitä!
-
- Kokoelmalevyt
- Massapainokset (etenkin 80-luvun suosikkivinyylit)
Lähde: Marko Kinnunen
Riskejä kaihtamaton voi sijoittaa toistaiseksi tuntemattomiin mustiin hevosiin. Esimerkiksi Rap-artisti Paperi T breikkasi isosti soololevyllään Malarian pelko (2015). Vinyylisen ensipainoksen katuhinta on nyt toistasataa euroa.
Vaikka levyn arvo ei nousisikaan, sen sointi suo iloa – mikä äänitteen ensisijainen tehtävä tietysti onkin. ”En ole koskaan miettinyt, mitä ostamani levy maksaa vuoden tai kahden päästä”, Kinnunen sanoo.
Kari Ahokas
