RAHAT

Sijoittavan naisen euro on 1,09 euroa

10.12.2014

Karo Hämäläinen

KARON PÖRSSI Emilia Kullas ja Ninni Myllyoja ovat ottaneet missiokseen suomalaisten naisten sivistämisen talousasioissa. Syytä onkin. Jos pörssin vuosituotoksi ajattelee Kullaksen ja Myllyojan tapaan yhdeksän prosenttia, pörssisijoittajan – oli hän sitten mies tai nainen – euro on 1,09 euroa. Kahden vuoden kuluttua jo 1,19 euroa.

Muutama vuosi sitten ilmestynyt Mitä jokaisen kotiäidin (ja muidenkin naisten) tulee tietää sijoittamisesta opastaa perusraha-asioihin ja talouden hallintaan sekä motivoi, miksi juuri naisten tulee pitää huolta siitä, että rahaa jää säästöön. Perustelu lähtee jo yhteiskunnasta ja yleisistä toimintatavoista: äitiyslomat ja hoitovapaat pätkivät naisten tuloja ja eläketurvaa.

Nainen ja rikastumisen taito -kirjassaan taloustoimittajat keskittyvät aiempaa teosta selvemmin sijoittamiseen. Sijoittamisen lähtökohta taas on, että talous on ylijäämäinen tai että jostain on kertynyt sijoitettavaa varallisuutta.

Vaikka sijoituksia ei tehdä sukupuolielimillä, tilastollisesti tarkasteltuna miesten ja naisten välisessä sijoituskäyttäytymisessä on eroja. Selvin niistä on se, että naiset sijoittavat osakkeisiin vähemmän kuin miehet. Euroclear Finlandin syyskuun lopun tilastojen mukaan Helsingin pörssin reilusta 120 yhtiöstä vain kolmella on enemmän nais- kuin miespuolisia osakkeenomistajia. Nämä yhtiöt ovat Stockmann, Marimekko ja Elisa. Myös näissä yhtiöissä miehet ovat vallalla, kun mittarina käytetään omistusten arvoa.

Suomalaisista pörssiomistajista naisia on kolmannes, miehiä kaksi kolmannesta. Pörssissä naisen euro on kuitenkin vain 43 senttiä: naisten osuus henkilöomistajien omistamien osakkeiden arvosta on reilu kuudennes, 18 prosenttia.

Osakkeet ovat olleet pitkällä aikavälillä ja teorian mukaan ovat pitkällä aikavälillä vastakin tuottavampi sijoitusmuoto kuin talletukset tai vaikkapa kiinteistösijoitukset. Naisten epävarmuus lähteä pörssiin siten lisännee sukupuolten välisiä varallisuuseroja.

Kullaksen ja Myllyojan kirja on tärkeä siksi, että se rohkaisee naisia sijoittamaan. Kirjoittajat, kumpikin Talouselämän uutispäälliköitä ja perheenäitejä, käyttävät minä- ja sinä-pronomineja, joten kirja puhuu naiselta naiselle. Jenkkitalouskirjojen hengessä Nainen ja rikastumisen taito sekoittaa suoraa puhetta ja jos ei suoranaista self helpiä niin ainakian do-it-yourselfiä.

Kohti taloudellista riippumattomuutta

Kullas ja Myllyoja jakavat ihmisen talouden päämäärät kolmeen tasoon. Ensimmäinen askel on taloudellinen tasapaino ja turva. Rahaa tulee enemmän kuin menee ja jää siten säästöön pahan päivän varalle. Talouden tasapainon saavuttaa pienilläkin tuloilla, kunhan menot ovat vielä pienemmät.

Toinen porras on taloudellinen riippumattomuus. Taloudellisesti riippumattoman ei tarvitse tehdä valintojaan rahan perusteella. Hän voi esimerkiksi lopettaa työssäkäynnin. Se, kuinka paljon varallisuutta taloudellisesti riippumattomaan elämään tarvitaan, riippuu paljolti kulutustottumuksista. Pörssiosakkeisiin sijoitetusta miljoonasta voi laskeskella saavansa kolmen neljän prosentin osinkotuoton, josta verojen jälkeen jää pari kolme prosenttia nettotuloja. Jos elämiseen riittää parituhatta euroa kuukaudessa, miljoonan pörssisalkun pääomaan ei tarvitse koskea.

Kolmas porras on rikkaus.

Kirjoittajat esittelevät myös keinoja, joilla tavoitteisiin voisi päästä. Maltillinen sijoittaja panee kuukausittain sivuun 50 euroa, ja kun rahaa on kertynyt 500–1000 euron verran, rahat sijoitetaan 75-prosenttisesti osakkeisiin ja 25-prosenttisesti korkorahastoihin. Viidelläkympillä kuussa saa taloudellista väljyyttä.

Nainen ja rikastumisen taito -kirjan määritelmä maltilliselle on arkijärkisempi ja selvästi rohkeampi kuin pankkitiskillä kuultavat neuvot. Jos pankista haluaa maltillista sijoitussalkkua, osakkeiden ja korkopapereiden suhde tapaa olla toisinpäin, eikä pankissa yleensä neuvota sijoittamaan suoraan osakemarkkinoille, sillä rahastoeurosta pankki itse saa paremmat palkkiot.

Riskinottajalle kirjoittajat esittävät strategiaa, jossa joka kuukausi sivuun pannaan tonni ja aktiivisella veivauksella eri omaisuusluokkien, velkarahan ja johdainnaisvipstaakkien avulla tavoitellaan viidentoista prosentin keskimääräistä vuosituottoa ja miljoonan tienaamista ennen 40-vuotispäiviä.

Riskinottajan strategia on kaltaiseni pitkäjänteisen osakesijoittajan näkökulmasta peukut pystyyn -menetelmä. Akateeminen tutkimus ei tue ajatusta, että nopeilla allokaatio- ja osakevaihdoksilla saavutettaisiin osakemarkkinatuottoa korkeampaa tuottoa. Joiltakin se toki onnistuu, mutta keskimäärin voittokertoimet ovat veivaajaa vastaan.

Tarkemmin sijoittamista eritellessään Kullas ja Myllyoja pitäytyvät maanläheisemmissä suunnitelmissa. Useimmille sijoittamisesta vähänlaisesti kiinnostuneille – naisillekin – rahastot ovat helpoin tapa. Kirjoittajat käsittelevät runsaasti myös asuntosijoittamista, joka on naisille ainakin stereotyyppisesti tyypillisempi sijoitusmuoto kuin vipuwarrantit.

"Matalien korkojen aikana varovainen yhdistelmärahasto ei tuota"

Kannustatte lukijoitanne ottamaan selvästi korkeampaa osakepainoa kuin pankkien sijoitusneuvojat. Miksi, Ninni Myllyoja ja Emilia Kullas?

"Naiset ovat tyypillisesti varovaisia sijoittaessaan omia rahojaan, liiankin varovaisia. Säästöt pitää sijoittaa niin että ne tuottavat. Osakkeet ovat olleet parhaiten tuottavin omaisuusluokka. Jos ylijäävää rahaa ei tarvitse jokapäiväiseen elämiseen ja hätärahastokin on koossa, lopuille säästöille uskaltaa hakea kovempaa tuottoa isommalla riskillä. Huomautamme, että matalien korkojen aikana naisten tyypillinen valinta eli varovainen yhdistelmärahasto ei ole järin tuottava vaihtoehto. Haluamme kannustaa naisia osakkeiden pariin!"

Asuntosijoittamista käsitellessänne laskelmissa pyörii mukana velkakomponentti, mutta toisaalla kirjassanne sanotte, että piensijoittajan ei kannata ostaa (pörssi)osakkeita lainarahalla. Miksi asunto-osakeyhtiöiden osakkeita voi ostaa osin velaksi, julkisten osakeyhtiöiden ei?

"Asuntojen volatiliteetti ei ole samanlaista kuin pörssiosakkeiden: asuntojen hinnat vaihtelevat, mutta eivät heilu samalla tavalla kuin pörssiosakkeiden. Asunnoista saa kuukausittaista vuokraa, jolla lyhentää velkaa, toisin kuin osakkeissa, joissa osingot maksetaan vain kerran vuodessa – jos maksetaan. Pankkikin taitaa helpommin ja edullisemmalla korolla myöntää lainaa asuntoon kuin pörssiosakkeisiin.

Heitätte ajatuksen oman asunnon myymisestä, rahojen käyttämisestä sijoitusasuntojen ostoon ja oman asunnon vuokrien maksamista vuokratuotoilla. Vuokratuotoista sijoittaja joutuu maksamaan 30 tai 32 prosentin pääomatuloveron, joten tonnin vuokratuotosta jää vain 700 euroa oman asunnon vuokran maksamiseen; omistusasujat nauttivat verottomasta "asuntotulosta". Miten saatte laskelman kannattavaksi?

"Riippuu tietenkin minkälaisen sijoitusasunnon ostaa ja paljonko itse maksaa vuokraa. Kirjan esimerkkitapauksessa nelihenkinen perhe muuttaa vuokralle isoon perheasuntoon (isot vuokraneliöt ovat halvempia suhteessa pieniin) ja ostaa siihen saakka hankkimallaan pääomalla useamman yksiön – 50 prosentin velkavivulla. Vaihtoehtona perheellä on ostaa sikakallis perheasunto, jonka likviditeetti on yksiöitä huonompi ja joka sitoo pääomaa. Laskelma on 'kannattava' siksi, että se sopii esimerkkiperheen elämäntilanteeseen ja koska ison perheasunnon vuokra on suhteessa pieniin edullisempi. Painotamme sitä, että aina kannattavin vaihtoehto ei ole omaan elämäntilanteeseen sopiva. Tärkeintä on löytää sellainen sijoitusmuoto, jonka kanssa voi elää niin, ettei se valtavasti sotke omaa arkea vaan tukee sitä."

Pitäisikö Suomessa ryhtyä verottamaan asuntotuloa, siis omistusasunnossa asumista?

"No ei, miksi pitäisi? Nythän verotuksellisesti siihen kannustetaan."

Helsingin pörssin yleisindeksi on monen vuoden huippuarvossaan ja jotkut puhuvat kuplasta. Asuntojen hinnat ovat jo vähän kääntyneet laskuun. Mihin tällä hetkellä kannattaisi mielestänne sijoittaa?

"Emme tiedä, koska 'kannattava' riippuu aina sijoittajan omasta elämäntilanteesta. Me miellämme sijoittamisen säästämiseksi, oman taloudellisen tulevaisuutensa turvaamiseksi. Sen voi tehdä useammalla eri tavalla, absoluuttista totuutta ei ole olemassa. Säästäminen kannattaa aina, olivat markkinaolosuhteet mitä tahansa. Helsingin pörssiyhtiöiden keskimääräinen neljän prosentin osinkotuotto peittoaa selvästi Suomen ja Saksan valtionlainojen pitkät korot. Siinä on jo yksi hyvä syy sijoittaa vaikka osinkoyhtiöihin."

Mitä itse olette ostaneet viimeksi sijoitusmielessä?

Ninni Myllyoja: "Olen sijoittanut suomalaisiin yrityksiin yli vuosikymmenen, omistan parinkymmenen suomalaisyrityksen osakkeita. En osta usein, vain pari kertaa vuodessa ja myyn vielä harvemmin. Viimeksi ostin keväällä Nokiaa. Joka kuukausi minulta menee automaattisesti rahaa pariin Seligsonin passiivirahastoon.

Emilia Kullas: "Osakesalkusta löytyy kymmenkunta suomalaista yhtiötä. Ostan harvakseltaan, myyn vielä harvemmin. Viimeksi olen tainnut ostaa Aspoa pari vuotta sitten. Olen Ninnin tavoin Seligsonin indeksirahastojen kuukausisäästäjä."