KARON PÖRSSI Osakemarkkinoiden laskukausi on päivä päivältä lähempänä. Tämä ei ole pessimismin lietsontaa vaan yksinkertainen fakta, joka ei sisällä lainkaan uutta tietoa.
Pörssikurssit ovat nousseet miltei taukoamatta yli kuuden vuoden ajan. Toki ovat parantuneet yhtiöiden tuloksetkin, mutta koska kurssinousu on ollut tuloskasvua kovempaa, arvostukset ovat analyytikkoslangilla ilmaistuna kiristyneet. Suomeksi se tarkoittaa, että osakkeet alkavat olla hintavia perinteisesti käytetyillä arvostuskertoimilla.
Esimerkiksi Yhdysvaltain osakemarkkinoille laskettu Shillerin p/e -arvostuskerroin on jo lähellä 1920-luvun mustan tiistain lukemia. Nobelisti Robert Shillerin kehittämän markkinoiden hintamittarin E-komponentti eli jakaja lasketaan kuluneen kymmenen vuoden inflaatiokorjattujen tulosten keskiarvona. Siksi sen katsotaan olevan syklikorjattu ja siten sopiva pitkän aikavälin hinnoittelun mittari.
Multpl.comin mukaan S&P 500 -indeksin Shillerin p/e on tällä hetkellä 27,5. Pitkän aikavälin keskiarvo liikkuu kuudentoista pinnassa.
Poikkeukselliseksi tilanteen tekee kuitenkin keskuspankkien poikkeuksellisen löysä rahapolitiikka, joka vääjäämättä synnyttää markkinoilla kuplan. Kuplan kehittyminen on jo hyvässä vauhdissa. Osakemarkkinoiden maanis-depressiiviseen luonteeseen kuuluu se, että markkinat liioittelevat niin ylös kuin alas. Sen vuoksi ei ole välttämättä järkevää myydä osakkeita vielä silloin, kun arvostukset ovat korkealla vaan odottaa sitä, että ne ovat vielä korkeammalla.
Osakemarkkinoiden itseään kiihdyttävä kierre on usein johtanut siihen, että osakekurssit ottavat hillittömän loppukirin ennen arvostuskuplan puhkeamista. Salkkua ei parane tyhjentää, jottei jää paitsi messevistä loppukirituotoista.
Monen osakesijoittajan strategia tuntuukin tällä hetkellä olevan: istutaan mukana ja myydään sitten, kun kupla puhkeaa.
Ajoituksen vaikeus
Strategia on erinomainen. Siinä on vain yksi mutta: mistä tietää, milloin käänne on todellakin alkanut eikä kyse ole vain nousumarkkinan hengenvedosta?
Kysyin näkemyksiä suomalaisilta ykkösluokan asiantuntijoilta. Kysymys on yksinkertainen mutta hankala. Niin hankala, että Pohjola Pankissa nostettiin kädet pystyyn.
Usein sijoitusasiantuntijat vastaavat kyselyissä keskenään suunnilleen samalla tavoin. Kysymys markkinakäänteestä kuitenkin tuntui vaativan pohdintaa, ja aihetta lähestyttiin eri suunnista.
Alla ovat neljän kommentoijan näkemykset sellaisenaan. Niistä saa hyviä aineksia markkina-ajoituksen exit-strategian rakentamiseen.
Pääsijoitusstrategi Lippo Suominen, Nordea: "Osakkeet nousevat niin kauan kuin tulosten uskotaan kasvavan"
Markkinanousu ei kuole vanhuuteen, eli pelkkä pitkä nousu ei riitä laskun syyksi. Toki nousun myötä arvotus kiristyy ja sijoittajien toiveikkuus nousee, mikä tekee markkinan herkemmäksi pettymyksille. Pysyvään laskuun lähteminen vaatii sitä, että maailman talouskasvu hyytyy voimakkaasti ja siten yritysten tulokset alkavat supistua. Niin kauan kuin uskotaan, että tulokset kasvavat, on osakkeiden nousulle riittävät perusteet.
Kannattaa muistaa, että markkinat kuitenkin menevät aina tosiasioiden edellä, eli osakkeet kääntyvät laskuun ennen kuin talous hyytyy. Riskinä on, että markkinoilla tulee väärä hälytys, kuten esimerkiksi vuonna 2011, jolloin sijoittajat säikähtävät ennenaikaisesti. Viime vuosina keskuspankit ovat olleet talouden ja markkinanousun takuumiehiä, joten tällä kertaa markkinakäänteeseen vaadittaisiin talouden hyytymisen lisäksi, että ei enää uskottaisi keskuspankkien pystyvän kääntämään taloutta nopeasti uuteen elpymiseen.
Siis ei huolestuta liian aikaisin!
Päästrategi Vesa Engdahl, S-Pankki: Jenkkitalous, tulosten kasvu, arvostukset, keskuspankkien politiikka
Tässä markkinatilanteessa katsoisin oikeastaan neljää asiaa, jotka voivat kertoa siitä, olisiko markkinalaskussa kyse kevyestä korjausliikkeestä vai trendikäänteestä, jonka myötä kurssit tulevat reippaammin alas:
1. Laaja makrokuva. Onko helikopteriperspektiivistä katsottuna Yhdysvaltain ja maailmantalouden tila muuttumassa selvästi heikommaksi? Jos voidaan odottaa Yhdysvaltain talouden saavuttaneen suhdannehuippunsa, riski osakemarkkinoiden trendikäänteelle kasvaa.
2. Tulosennusteet ja riski tulostaantumasta. Kasvavatko yritysten tulokset ja erityisesti kuinka tuloskasvuennusteet käyttäytyvät? Mikäli markkinoilla herää odotus siitä, että tulostaantuma on nurkan takana, osakemarkkinoiden nousutrendi on todennäköisesti loppumassa ja edessä voi olla käänne pidempiaikaiseen laskuun.
3. Osakemarkkinoiden arvostukset. Onko markkinoille päässyt kehittymään merkittävä arvostuskupla? Jos osakemarkkinoiden arvotusta on vaikea selittää perinteisillä arvostusmuuttujilla (kuten oli vuosina 1999–2000), on syytä ryhtyä odottamaan merkittävämpää korjausliikettä markkinoilla. Tällä hetkellä arvostuskertoimet ovat keskeisillä länsimarkkinoilla koholla, mutta varsinaisesta arvostuskuplasta ei voida puhua.
4. Keskuspankkien rahapolitiikka ja korot. Nykyinen poikkeuksellisen elvyttävä keskuspankkipolitiikka ja nollan tuntumassa liikkuivat korot ovat omiaan tukemaan riskisten sijoituskohteiden kuten osakkeiden hintoja. Suhteessa korkoihin osakkeet tarjoavat edelleen hyvin houkuttelevia tuottoja. Elvyttävä rahapolitiikka ja 0-korot ovat omiaan puskemaan osakkeiden hintoja alas ja toimivat väin myös hyvänä kasvualustana arvostuskertoimien venymiselle ylöspäin ja mahdollisen arvostuskuplan kehittymiselle. Jos arvostuskupla onnistutaan rakentamaan, odotukset keskuspankkien rahapolitiikan normalisoimisesta ja korkotason noususta viimeistäänkin puhkaisevat tämän kuplan.
Jokerina ovat vielä poliittiset kriisit, kuten esimerkiksi Kreikan tilanne. Mikäli Kreikka ajautuu maksukyvyttömyystilaan, on todennäköistä, että se nostaa Etelä-Euroopan maissa valtionlainojen riskilisiä ja aiheuttaa korjausliikkeen osakemarkkinoille. Kreikan ongelmien ei kuitenkaan odoteta aiheuttavan systeemiriskin toteutumisen uhkaa Euroopassa. Luottomarkkinoiden riskilisien kohoaminen ei hajota euroaluetta tai aja finanssimarkkinoita polvilleen. Sen sijaan mikäli Kreikan maksukyvyttömyys ja mahdollinen ero euroalueesta aiheuttaisin joissain velkaongelmaisissa maissa – vaikkapa Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa – spekulaatioita eurosta eroamisesta ja massiivisen luottopaon, voisi tämä viedä finanssijärjestelmän kaaokseen ja uhata koko rahaliittoa. Tuolloin osakemarkkinoilla tuskin selvittäisiin ainoastaan pienellä korjausliikkeellä.
Seniorisalkunhoitaja Peter Lindahl, Evli: Katso liukuvia keskiarvoja!
Markkinakäänteen määrittelemiseen ei ole mitään täydellistä mittaria, mutta uskomme, että markkinoiden keskipitkät trendimittarit voivat olla tässä hyvä apu.
Esimerkiksi yksinkertainen mittari on katsoa indeksin 200 päivän liukuvan trendin suuntaa (ei sitä, onko indeksi yli tai alle tämän liukuvan). Jos liukuvan keskiarvon suunta on negatiivinen, on pörssilasku jo alkanut. Jos haluaa varmemman mittarin, voi käyttää pidempää ajanjaksoa liukuvaan, esimerkiksi kahtatoista tai jopa viittätoista kuukautta, mutta silloin saa "pörssilaskusignaalin" vähän myöhemmin.
Tällä hetkellä keskipitkät trendit osakemarkkinoilla ovat enimmäkseen positiivisia, myös Suomen indeksi (OMX Helsinki Cap).
Sijoitusjohtaja Rami Hakola, Danske Capital: "Kun vaativa arvostustaso kohtaa merkittävän makrotaloudellisen muutoksen..."
Trendikäänteen tietää etukäteen todella harvoin, koska taloudessa ja siten osakemarkkinoissa on lähes poikkeuksetta aina vastakkaisia voimia, jotka työntävät taloutta ja siten kursseja. Esimerkiksi kun talouden aktiviteetti kasvaa, suosii se tuloskasvua ja siten osakemarkkinaa, mutta samalla korot usein nousevat, mikä rajoittaa diskonttotekijän kautta kurssinousua.
Yhdysvaltain taloushistoriassa on esimerkiksi 1960–70-luvuilla jaksoja, jolloin osakekurssit olivat paikallaan tai laskussa pitkään. Tällöin taloudessa vallitsi voimakkaan kasvun jälkeinen kausi, johon yhdistyi muun muassa öljykriisi ja siten kova inflaatio ja korkotaso. Osakemarkkinakuplien (2000-luvun taitteeessa IT, 2007–2008 finanssikriisi) jälkeiset trendilaskut taasen perustuivat ylimitoitettujen markkina-odotusten sulamiseen, kun talouden fundamentit samalla muuttuivat.
Helpointa – jos nyt sanaa "helppo" voi ylipäätään käyttää – on ennakoida osakemarkkinan kovan arvotustason jälkeinen trendilasku, jolloin palautuminen pitkän aikavälin arvostuskeskiarvoihin vie aina aikaa.
Sitä, milloin dippi muuttuu trendikäänteeksi, on poikkeuksetta hankalaa arvioida. Mutta kun historiallisesti vaativa arvostustaso kohtaa merkittävän makrotalouden muutoksen (kasvu, korot, inflaatio, työllisyys, valuutat), johon raha- tai talouspoliitikalla voi vain rajallisesti vaikuttaa, on trendikäänne korteissa.
Viikon trio: Ranskan parhaat osingot
Alcatel-Lucent-oston myötä Nokiaakin aletaan noteerata Euronext Pariisissa. Euronext-pörssiyhteenliittymään kuuluvan Pariisin pörssin markkina-arvoltaan suurimpien yhtiöiden joukossa onkin monia rinnakkaislistattuja yhtiöitä.
Yli kymmenen miljardin euron markkina-arvoisista yhtiöistä seuraavat leimallisesti ranskalaiset Pariisin pörssissä noteerattavat yhtiöt antavat parhaat osinkotuotot. Koko trio on tekemisissä energian kanssa.
| Yhtiö | Osinkotuotto |
| GDF Suez | 6,1 % |
| Electricité de France | 5,5 % |
| Total | 5,0 % |
Lähde: Morningstar.fi, tilanne 24.4.2015
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
