KARON PÖRSSI Nokian matkaviestintäverkot vahvistavat tietyissä olosuhteissa ohjelmistovirheen vuoksi signaalin yli miljoonakertaiseksi. Voimakkaiden radioaaltojen epäillään olevan syynä lintujen joukkokuolemiin Manipur-joen laaksossa Intiassa. Yhteyttä Manipurin alueen ihmisten normaalia korkeampaan syöpäalttiuteen ja kuolemantapauksiin tutkitaan.
F-Securen virusturvaohjelmistossa piilee aukko, jonka kautta tietokoneen, matkapuhelimen tai muun ohjelmistoa käyttävän älylaitteen tiedot siirretään Venäjän federaation tiedustelupalvelulle FSB:lle. Epäily tietoturva-aukosta kävi ilmi riippumattoman sananvapausjärjestön selvittäessä FSB:n dataliikennettä.
Niin Nokiaa kuin F-Securea koskevat "huhut" ovat puhtaasti mielikuvitukseni tuotetta, mutta entä jos jonakin aamuna tuollainen uutinen todellakin lähtisi leviämään kansainvälisissä talousuutispalveluissa? Entä jos huhun liikkeellepanija samaan aikaan kippaisi Nokian tai F-Securen osaketta suoraan ostolaitaan? Markkinat ryhtyisivät uutisoimaan paitsi huhusta myös sen aiheuttamasta kurssireaktiosta, joka tuntuisi osoittavan huhun vakavasti otettavaksi.
Paniikissa sijoittajat ryhtyisivät myymään. Kurssi laskisi lisää. Huhun pyöritykseen joutuneen yhtiön johtajisto saisi vastailla toimittajien, asiakkaiden, viranomaisten ja sijoittajien kysymyksiin. Asioita ryhdyttäisiin selvittämään kiireesti ympäri organisaatiota: onko meillä todellakin jotain, mistä emme ole tienneet?
Yhtiöiden hallituksen jäsenet kutsuttaisiin oitis hätäpuhelinkokoukseen.
TeliaSonera joutui sameisiin vesiin
TeliaSonera joutui lokakuun puolivälissä Muddy Waters Research -nimisen yhtiön hampaisiin. Muddy Waters Research julkisti TeliaSoneran johdolle osoitetun raportin, jossa se ilmoitti epäilevänsä, että matkapuhelinyhtiö on syyllistynyt Euraasiassa ja Nepalissa yli kahden miljardin Yhdysvaltain dollarin suuruiseen korruptioon ja että lisäksi yhtiö saattaa joutua maksamaan ongelmalliselle azerbaidzanilaispartnerille jopa yli 900 miljoonaa taalaa.
Raportissa on 37 sivua ja se on painettu niin pienellä piiperröksellä, ettei siitä tee mieli lukea kuin pompuloilla merkityt ydinkohdat, jotka kuulostavat uhkaavilta. On vaikea arvioida, missä määrin raportin uhkakuva ovat todellisia ja onko epäilyjen taustaksi todella jotain vakavaa.
Sillä ei oikeastaan olekaan merkitystä nopealiikkeisessä pörssissä, sillä jo epäilyistä kertovat uutisotsikot saavat pörssiuutisia skannaavat robotit ja heidän perässään muutaman sekunnin hitaampisormiset meklarit myymään.
Huhu, shortti ja pakoon
Ottamatta kantaa TeliaSoneraa koskeviin epäilyihin ollaan joka tapauksessa sinänsä vanhan mutta toimintavoiltaan uuden sijoitusilmiön äärellä.
Kuka tahansa voi keksiä mitä tahansa yhtiötä koskevan huhun ja laittaa sen liikkeelle. Pienimittakaavaisesti niin voi tehdä vaikkapa sijoituskeskustelupalstalla. Mitä merkittävämmässä asemassa oleva henkilö tai taho epäilyn esittää ja mitä uskottavammin sen tekee, sitä suurempi on sen vaikutus ja sitä paremmin sen lähtee leviämään uutiskanavia pitkin.
Entä jos minä laittaisin pystyyn uskottavalta näyttävät nettisivut, joilla esiintyisi Scandinavian Alliance Investment Research, Carnegie–Bernstein Helsinki Branch tai jokin muu uskottavalta kalskahtava "tutkimusyhtiö"? Julkistaisin jotakin suomalaisyhtiötä käsittelevän negatiivisen höpöhöpöraportin ja alkaisin syytää sitä kansainvälisille uutispalveluille.
Ryydittäisin uskottavuutta myymällä osaketta. Eivät suurimmat, Suomessa toimivat uutispalvelut siihen tarttuisi, mutta jossain uutinen voisi mennä läpi.
Kun osakekurssi olisi laskenut riittävästi, sulkisin shorttini ja poistuisin rahat taskussa.
Ajatuskehitelmä nostaa kaksi kysymystä: Olisiko tuollainen mahdollista? Olisiko tuollainen väärin?
Minusta vastaus molempiin kysymyksiin kuuluu: kyllä olisi.
Huhu ja stigma
"Antaisitko salaiset tietosi Alpo Rusin kuljetettavaksi?"
"Sen vakoojan!"
Alpo Rusi on viime vuosien klassikkoesimerkki siitä, kuinka epäiltynä oleminen lyö leiman. Alpo Rusia koskenut, laajalti uutisoitu vakoiluepäily todettiin perusteettomaksi ja Helsingin käräjäoikeus arvioi Alpo Rusin perusoikeuksia loukatun. Wikipedia kertoo, että käräjäoikeus tuomitsi valtion maksamaan Rusille yli 130 000 euroa erilaisina korvauksina.
Silti Alpo Rusia leimaa epäily vakoojaksi. Kun oikeusprosessi on monimutkainen eikä sen vaiheita enää lööppiotsikoiden jälkeen jaksa seurata, mieleen jää epäilys: jotain hämärää siinä oli.
Sama pätee pörssiyhtiöihin. Maineen palauttaminen voi viedä aikaa. TeliaSoneran tekoset itäisissä maissa tutkitaan varmasti aiempaa huolellisemmin, ja jos jotain löytyy, uutinen kertautuu. Jos ei löydy, silti jää epäilyksen varjo: ehkä siellä oli jotain, mutta juristit venkoilivat yhtiön ulos sotkuista?
Markkinat toimivat uskoakseni hieman rationaalisemmin kuin ihmisiä koskeva julkisuus. Jos huhu osoittautuu perättömäksi, osakekurssi palautuu nopeasti ainakin lähelle ennen huhua vallinnutta tasoa.
Siitä huolimatta perättömänkin sotkun setviminen on voinut maksaa yhtiölle suuria summia kohun aikana menetettynä myyntinä, pitkävaikutteisena myynnin laskuna (epäilyksen varjon hinta), johdon ajan tuhlaamisena, organisaation kuormittumisella selvitystöiden vuoksi, syntyneinä kertakuluina ja niin edelleen.
Kaikki tämä vain siksi, että joku jossain on päättänyt hyötyä yhtiön osakekurssin hetkellisellä laskulla.
Vaihdoin Muddy Waters Researchin TeliaSonera-hyökkäyksen innottamana Twitterissä muutaman ajatuksen sijoituskouluttajaksi esittäytyvän Mika Hyttisen kanssa. Hän toivotti huhuja levittävät shorttarit tervetulleeksi.
"Jos ei kestä kuumuutta, niin kannattaa pysyä kaukana keittiöstä", Hyttinen kirjoitti.
Hänestä huhushorttarit ovat pitkäjänteisen sijoittajan kannalta hyväksi, koska heidän toimintansa "putsaa hölmöimpiä pelistä".
Olen hänen kanssaan eri mieltä. Yhtiön pitkäjänteisen omistajan kannalta on yhtä ilahduttavaa, että yhtiön kimppuun hyökätään (enkä edelleenkään ota kantaa Muddy Waters Researchin TeliaSoneraa koskeviin väittämiin) kuin että sen hieman alle käypään arvoon mutta ilman keskeytymisestä aiheutuvia haittoja vakuutettu tehdas poltetaan tilanteessa, jossa käyttöaste on korkealla.
Viikon trio: Buffettin vinkit
Nordnetissa työskentelevä kärkäs markkinakommentaattori ja sijoituskirjailija Jukka Oksaharju on blogissaan listannut yhdeksän Warren Buffettin oppia. Tässä kärkikolmikko. Lyhyet selitykset ovat omia referaattejani Oksaharjun tekstistä.
1. Tunne numerot ja niiden merkitys
Hyväkään yhtiö ei ole hyvä sijoitus, jos sen hyvyys on jo ylihinnoiteltu. Siksi sijoittajan tulee ymmärtää esimerkiksi arvostuskertoimet.
2. Sijoita vain sellaiseen, minkä ymmärrät
Buffett opastaa sijoittamaan yhtiöihin, joiden tulonmuodostuksen ja kilpailuaseman sijoittaja ymmärtää. Vain siten pystyy arvioimaan yhtiön mahdollisuuksia.
3. Seuraa arvon älä hinnan kehitystä
Hinta on se, mitä markkinat yhtiöstä maksavat. Arvo on se, minkä arvoinen yhtiö oikeasti on (sijoittajan oman arvion perusteella). Sijoittajan tehtävä on löytää osakemarkkinoilta tilanteita, joissa yhtiön hinta ja arvo poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.
