Voisiko metsänomistaja myydä luontoarvoja yrityksille, saada kaupoista tuloja ja olla samalla edistämässä luonnon monimuotoisuutta? Suomessa on aloitettu pilottihanke, jonka tavoitteena on kehittää luonnonarvokaupalle toimiva malli.
Metsän suojelu voi olla metsänomistajalle monesta syystä tärkeää, mutta taloudellisestikin järkevää. Tutkimusten mukaan metsänomistajat ovat myös kiinnostuneita suojelusta. Heidän ei vain ole kovin helppo päästä mukaan valtakunnallisiin vapaaehtoisen suojelun ohjelmiin (Metso, Helmi), joissa suojelusta maksetaan korvausta valtion varoista. Jaettavana on yleensä vähemmän rahaa kuin olisi kohteita.
Tulossa oleva EU:n ennallistamisasetus, jolla pyritään torjumaan luontokatoa, lisää paineita entisestään.
”Yhteiskunnalla ei ole varaa täyttää kaikkia asetuksen velvoitteita. Siksi markkinoita ja yrityksiä – yksityistä rahoitusta – tarvitaan mukaan luonnon monimuotoisuuden parantamiseen”, sanoo Finsilva Oyj:n toimitusjohtaja Juha Hakkarainen.
Hän sanoo, että luonnonarvokauppa antaisi metsänomistajille mahdollisuuden yhdistää ympäristötavoitteet ja taloudelliset tavoitteet.
Finsilva Oyj on yksityinen suomalainen suurmetsänomistaja, jolla on noin 137 000 hehtaaria metsää. Yrityksen omistavat kestävän metsätalouden metsäsijoituksiin keskittynyt pääomasijoitusyhtiö sekä eläkevakuutusyhtiön metsärahasto.
Luonnonarvokaupan pilottihankkeessa Finsilva tuottaa ja myy luonnonarvoja S-ryhmälle. Hanketta koordinoi Tapio Palvelut Oy. Tapio on valtion omistama metsän ja luonnon asiantuntijapalveluita tarjoava konserni. Mukana kehitystyössä on myös vakuutusyhtiö Lähi-Tapiola.
Suosta tehdään taas suo
Pilottihankkeen kohteena on Finsilvan mailla oleva noin 12 hehtaarin karu suo Pielavedellä Pohjois-Savossa. Suo ojitettiin 1960-luvulla. Ojitus ei tehnyt suosta metsää, vaan puusto on heikosti kasvavaa.
Ojituksen jälkeen suolla ovat runsastuneet metsäiset, kuivempien kasvupaikkojen lajit, esimerkiksi puolukka ja seinäsammalet. Kuva jutun alussa: Pilottihankkeen luonnonarvokaupan kohde Pielavedellä. Ennallistettava suo on rämettä. Rämeen tunnistaa mäntyvaltaisesta puustosta sekä suovarvuista, kuten suopursusta, vaivaiskoivusta ja juolukasta.
Kuvat: Selma Salin, Tapio ja Finsilva
Nyt suo ennallistetaan – ojia tukitaan ja haihduttava puusto pääosin poistetaan. Kun vesitalous palautuu ja suolajisto alkaa elpyä, alueen luonnonarvot lisääntyvät.
Ennallistettu suo voi aikanaan parantaa luonnon tilaa myös suon alapuolisissa vesistöissä, koska se pidättää ravinne- ja kiintoainesvalumia.
Metsänomistaja saa korvauksen
Pilottikohteessa ennallistamisesta ei koidu metsätaloudellisia menetyksiä, sillä heikon kasvun vuoksi alueelta ei olisi myöhemminkään odotettavissa merkittäviä puunmyyntituloja.
”Luonnonarvojen ostaja (S-ryhmä) maksaa ennallistamistöiden suunnittelu- ja toteutuskustannukset ja lisäksi tuotetuista luonnonarvohehtaareista korvauksen Finsilvalle”, Juha Hakkarainen kertoo. ”On sovittu, että pilotissa hehtaarihintaa ei julkisteta.”
Luonnonarvohehtaarit varmentaa Lupa- ja valvontavirasto (ent. Ely-keskus).
Luonnonsuojelulakia pitää muuttaa
Jotta luonnonarvohehtaareja voitaisiin myydä vapaasti, luonnonsuojelulakia pitää uudistaa. Uudistus on jo tekeillä ja uuden lain toivotaan valmistuvan tänä vuonna. Nykyisen luonnonsuojelulain mukaan luonnonarvokauppaa voidaan käydä vain luontohaittojen kompensoimiseksi.
Pilottihankkeessa luonnonarvokauppaa ei käytetä kompensoimiseen. Ostaja eli S-ryhmä kertoo hankkeen tiedotteessa haluavansa ”etsiä parhaita käytäntöjä ja tuoda yritysten näkökulmaa vapaaehtoisen luonnonarvomarkkinan syntymiseen”.
Pilottihankkeen suunnittelutyön ovat tehneet Tapio Palvelut ja Lähi-Tapiola.
Luonnonarvokaupan välittäjänä toimii Tapio Palvelut. Pilotissa testataan, miten prosessi eri vaiheineen käytännössä toimii ja mitä kustannuksia syntyy, kertoo hankkeen projektipäällikkö, kehitys- ja vastuullisuusjohtaja Hanna-Leena Tevä Tapio Palveluista.
”Pilotin avulla voidaan esimerkiksi tutkia, miten ja missä luonnonarvokaupan vaiheessa luonnonarvohehtaarit on mahdollista hinnoitella”, Hanna-Leena Tevä sanoo.
Todennettuja hehtaareja ostajille
Jotta yksityiset rahoittajat, kuten yritykset, lähtisivät suurin joukoin mukaan ostamaan luonnonarvohehtaareja, niiden pitäisi saada luonnonarvokaupasta konkreettista hyötyä. Jos luonnonarvohehtaareja ei käytetä haittojen kompensointiin, mistä tuo hyöty saadaan? Voivathan yritykset nykyäänkin antaa rahaa vaikkapa luontotyötä tekeville järjestöille tai säätiöille tai erilaisiin luontohankkeisiin.
”Jos yritykset pystyisivät osallistumaan luontotyöhön hankkimalla luonnonarvohehtaareja, jotka ovat todennettuja, mitattavia ja verrattavia luontotyön indikaattoreita, ne pystyisivät niillä yksilöimään ja osoittamaan omaa luontotyötään ja asettamaan sille myös tavoitteita”, Hanna-Leena Tevä sanoo.
Hän uskoo, että se lisäisi yritysten motivaatiota ja mahdollistaisi niiden osallistumisen luontotyöhön nykyistä laajemmin.
Ulla Simola
