KARON GRILLI Indeksisijoittaminen on tutkitusti järkevää. Sen sijaan, että sijoittaja arvailisi, mikä osake seuraavaksi nousee tai laskee ja arvailunsa ohessa ostaisi ja myisi, on keskimäärin fiksumpaa ostaa ja omistaa ”keskimääräistä” eli indeksiä.
Tällöin minimoi väärien päätösten tekemisen ja kaupankäyntikulut.
Ei kuitenkaan ole sama, mitä indeksiä omistaa.
Voi ajatella niin, että indeksisijoittaminen toimii oman kohdemarkkinansa sisällä. Sen sijaan, että arvailisi osakkeita Saksan Dax-indeksin yhtiöistä, saattaa parempaan lopputulokseen päästä ostamalla Dax-indeksiä.
Dax-indeksiä ostamalla saa kuitenkin Dax-indeksin tuoton (vähennettynä kuluilla, jotka indeksisijoittamisen tapauksessa yleensä ovat pienet). Saksan osakemarkkinoiden tuotto ei ole ainakaan suomalaisen vinkkelistä katsottuna osakemarkkinoiden yleinen tuotto. Eikä pitäisi olla saksalaistenkaan mielestä.
Koko maailman osakkeet yhdellä tuotteella
Neutraaleimmin koko maailman osakemarkkinoiden tuottoa vastaa koko maailman osakemarkkinoiden perusteella muodostettu indeksi, jollainen on esimerkiksi MSCI ACWI. MSCI viittaa indeksin laskijaan ja ACWI on lyhenne englanninkielisistä sanoista ”all country world index” eli kaikkien maiden maailmanindeksi.
Tällainen lisätarkennus on tarpeen, koska maailma-indeksillä on vakiinnuttu tarkoittamaan kehittyneitä markkinoita.
Jos haluaa salkulleen maailman osakemarkkinoiden altistuksen, sen saa omistamalla tuohon indeksiin kohdistuvaa rahastoa, oli se sitten perinteinen rahasto tai pörssilistattu rahasto eli etf.
Veikkaan, että aika harva niin tekee. Tuntuu riskipitoiselta laittaa koko osakevarallisuus yhteen kohteeseen, olkoonkin, että se on erittäin laajalti hajautettu. Niin on siitäkin huolimatta, että järjellä on helppo ymmärtää, että koko maailman osakeindeksi on tehokkaampi tapa ottaa osakemarkkina-altistus verrattuna siihen, että poimisi salkkuun erikseen esimeriksi Yhdysvaltoihin, Eurooppaan, Aasiaan ja kehittyville markkinoille kohdistuvia indeksirahastoja.
Pieni rationaalinen peruste eri maantieteellisten alueiden poimimiselle erikseen voi olla se, että S&P 500:aan kohdistuvat etf:t lienevät hallinnointipalkkioiltaan maailman edullisimpia. Koko maailman osakemarkkinoiden painosta noin kaksi kolmannesta on Yhdysvalloissa, joten ostamalla S&P 500:aa erikseen saa Yhdysvaltain painon edullisemmin.
Veikkaan, että useimpien mielestä vain tuntuu turvallisemmalta omistaa useita tuotteita kuin vain yhtä. Eikä sekään tietenkään täysin tuulesta temmattu argumentti ole. Vaikka skenaario on erittäin epätodennäköinen, aina on mahdollista, että indeksirahaston liikkeellelaskijalle tapahtuisi jotain ja sijoitukset olisivat hetkellisesti saavuttamattomissa.
Saati sitten siinä tapauksessa, että on hyvistä taustatöistä huolimatta tullut haksahtaneeksi huijaukseen tai muuhun vilunkipeliin.
Halu olla nokkelampi
Ottamalla aktiivisesti kantaa jonkin maantieteellisen alueen puolesta sijoittaja tietenkin myös toteuttaa peliviettiään ja haluaa olla markkinoita taitavampi. En usko, että tätäkään moni aktiivisesti ajattelee silloin kun valitsee osakesalkkuunsa ”vähän Eurooppaa ja jonkin verran Yhdysvaltoja”.
Rahastoyhtiöt tarjoavat kilvan tuotteita, joilla peliviettiä pääsee toteuttamaan. Rahastomyyjän on myös helpompi kaupata jotakin teemaa, oli se sitten Kiina tai vihreä siirtymä, kuin vain tarjota muutamaa laajalti hajautettua perusindeksiä.
Osakemarkkinoilla onkin tarjolla toinen toistaan eksoottisemmin rajattuja indeksikokonaisuuksia. Indeksisijoittamisella pääsee mukaan vaikka puolustusteollisuuteen tai eurooppalaisiin autojen ja autonosien valmistajiin.
Tällaiseen tuotteeseen rahansa laittava sijoittaja ottaa aktiivista näkemystä jonkin toimialan puolesta. Juuri sitä varten tuotteet on luotu, ja hyvä että on. Indeksin kautta toimialalle hajauttava saa edullisesti suojaa yhtiökohtaisia riskejä vastaan.
Tiukasti fokusoituja toimialoja salkkuunsa valitessaan sijoittaja on aktiivinen. Ja kun sijoittaja on aktiivinen, hän altistuu riskille. Sijoittamisessa se tarkoittaa sitä, että tuotot eivät liiku käsi kädessä neutraalin indeksin kanssa.
Kohti yksinkertaista
Oman sijoitustaipaleeni varrella salkkuuni on päätynyt etf:ien muodossa kaikenlaisia alaindeksejä. En tarkoita pelkästään johonkin toimialaan erikoistuneita indeksejä, vaan myös jonkin sijoitustyylin tai yhtiökoon mukaan valittuja indeksejä.
Olen esimerkiksi ostanut arvosijoitustyylillä muodostettuja indeksejä, ja Yhdysvalloissa olen viime vuodesta alkaen vältellyt uusissa ostoissa suuryhtiöitä – eikä olisi kannattanut.
Karon Grillin monologijaksossa käsittelen aikomustani muuttaa seuraavien kuukausien tai viimeistään vuosien kuluessa indeksini perusindekseihin. Esimerkiksi arvo-sijoitustyyliä tulen käyttäneeksi suorissa sijoituksissani, joten sitä ei kannata toistaan neutraaleiksi tarkoitetuissa sijoituksissa, joiden tarkoitus on olla tylsää varojen hallinnointia mahdollisimman vähällä näkemyksenotolla.
Muutoksen läpikäyminen aiheuttaa tietenkin jonkin verran kaupankäyntikuluja. Aika paljon enemmän taloudellisia seurauksia tulee sijoitusten luovutusvoittoveroista.
Suurin este on kuitenkin käyttäytymistaloustieteellinen. Koko ajan tuntuu olevan huono hetki tehdä juuri jotain liikettä.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa grillinpitäjä.
