KARON PÖRSSI Hanamaakari Erkki Paasikiven jälkeläiset ovat yksi Helsingin pörssin suurista vallankäyttäjistä. Millaisia omistajia he ovat ja mitä voi odottaa, jos ryhtyy heidän kanssasijoittajakseen?
Julkisuuden kautta on voinut syntyä useita mielikuvia. Paasikivat ostivat valtiolta Kemiraa ja aktivistisijoittajamaisesti irrottivat siitä Tikkurilan. Toisaalta Paasikivet ostivat Kemiran juuri ennen finanssikriisiä ja joutuivat pääomittamaan sitä.
On voinut syntyä mielikuva, että Paasikivien hallitsemat pörssiyhtiöt ovat varovaisia ja niiden kurssikehitys vaatimatonta. Toisaalta Tikkurila myytiin juuri oikea-aikaisesti kovaan hintaan ja Uponorista neuvoteltiin mainio ostotarjous.
Tikkurilan ja Uponorin myynnit osoittavat sukuomistajalta hyvää pelisilmää. Ne myös kertovat, että Paasikivet myyvät, kunhan hinta on kohdallaan. Toki kumpikaan näistä yhtiöistä ei ollut varsinainen sukuyhtiö toisin kuin Oras Group, jonka Oras Invest omistaa kokonaan.
Kaikkia näitä mielikuvia voi perustella tosiasioilla. Paasikivien omistusyhtiön Oras Investin 20-vuotista taivalta esittelevä Terho Puustisen kirjoittama kirja Omistaja – Oras Investin tarina (Otava 2025) antaa lisää lihaa hajanaisten mielikuvien ja tiedonrippeiden ympärille.
Raumlaissi jaarituksi
Huomiota herättää, kuinka suoraan yhtiön juhlakirjassa arvostellaan suvun toista sukupolvea jahkailusta. Jahkailu on johtanut omistuskohteiden hitaaseen kehittämiseen ja liian pitkiksi venyneisiin toimitusjohtajakausiin. Erityisesti jahkailu on näkynyt vitkutteluna sukupolvenvaihdoksessa.
Kun Oras Invest ryhtyi voimalla pörssiyhtiöiden ankkuriomistajaksi, se oli Erkki ja Irja Paasikiven kolmen pojan Pekan, Jukan ja Jarin show. 2010-luvun aikana suvun vahvaksi naiseksi ja Oras Investin toimitusjohtajaksi on tullut Pekka Paasikiven tytär Annika Paasikivi.
”Hitauden huipentumana erottuu perheen toisen ja kolmannen polven välinen sukupolvenvaihdos, jonka toteutus kesti yli 20 vuotta”, Terho Puustinen kirjoittaa.
”Perheen kolmas polvi ei päässyt mukaan liiketoimintaan 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, koska toinen polvi piti etäisyyttä ja epäili lasten kykyjä ja motivaatiota”, hän jatkaa.
Kirjassa kuvataan, kuinka Oras Investin hallituksen ulkopuoliset jäsenet patistelivat toista sukupolvea asiassa. Oli osallistettu kolmatta sukupolvea laatimaan visiota. Oli leikitty eläinten kuvilla. Annika Paasikivi oli ilmaissut kiinnostuksensa ottaa vastuu vastaan.
Mitään ei tapahtunut. ”Isot pojat” eli toinen sukupolvi mietti ilmeisen vakavissaan omistusten myymistä.
Annika Paasikiven täytyi kamppailla asemansa itselleen. Hänen ja hänen isänsä välit kiristyivät, ja he piikittelivät toisiaan kokouksissa.
Osinko kasvun edelle
Perhe- ja sukuomisteisista yhtiöistä sanotaan usein, että ne ovat hyviä osingonmaksajia: täytyyhän kenties jo laajaksi murentuneen suvun jäsenten pystyä pitämään yllä totuttua elämäntyyliään.
Paasikivien tapauksessa tähän ei olisi ollut tarvetta. Ensinnäkin omistus on kohtuullisen kompakti, sillä vuorossa on vasta kolmas sukupolvi ja serkuksia seitsemän. Toiseksi omistus on Oras Investin kautta hajautettu useaan yhtiöön, joten yksittäisiltä yhtiöiltä ei välttämättä tarvittaisi osinkoa.
Osinko on kuitenkin ollut Paasikivi-yhtiöissä korkeassa kurssissa. Haastattelin Jari Paasikiveä vuoden 2011 alussa, jolloin hän toimi Oras Investin toimitusjohtajana.
”Me haluamme olla pörssin parhaiden osingonmaksajien joukossa, ja osinkoa pitää pystyä maksamaan myös huonoina aikoina. Tavoitteena on pitkällä aikavälillä hyvä osakkeenomistajan kokonaistuotto”, Jari Paasikivi linjasi Arvopaperissa julkaistussa jutussa.
Tavoite johti käytännössä puolustuspeliin.
”Paasikiven veljeksen kehittivät yrityksiä ennen kaikkea perustuksia rakentamalla. Heille tyypillinen lähestymistapa oli heikon taseen korjaaminen ja rakenteiden selkeyttäminen, minkä jälkeen keskityttiin kannattavuuteen, kaksinumeroiseen liikevoittoon”, Puustinen kirjoittaa.
Tämä halu imeytyi yhtiöiden johdon ajatteluun, eikä pelkästään hyvässä.
”Johtajat rajoittivat tai jopa sensuroivat omaa ideointiaan”, Puustinen arvelee.
Muutos
Kirjan tarinassa Oras Investin muutos tapahtuu vuonna 2018, jolloin Annika Paasikivi astui Oras Investin toimitusjohtajaksi. Sen jälkeen omistuskohteissa alkoi tapahtua. Oras Investin sijoitusjohtajaksi rekrytoidun investointipankkiirin Ville Kivelän johdolla Oras Investille laadittiin arvonluontisuunnitelma. Avainhenkilöt vaihtuivat ja heitä vaihdettiin.
Jo oli aikakin, kirja kuiskaa ja luettelee:
”Pekka Kuusniemi oli toiminut kymmenen vuotta Oras Groupin toimitusjohtajana, kun hän sanoi sopimuksensa irti. Erkki Järvinen sai potkut Tikkurilan kärjestä kolme kuukautta myöhemmin palveltuaan yhtiötä lähes yhtä pitkään kuin Kuusniemi. Kun Uponorin Jyri Luomakoskelle löydettiin seuraaja, hänen toimitusjohtajakautensa oli jatkunut 13 vuotta.”
Ilmarisen sijoitusjohtaja Mikko Mursula sanoo kirjassa, että eläkejättien sijoitusjohtajat olisivat halunneet, että hallitukset olisivat toimineet joissakin tilanteissa ripeämmin kuin Paasikivet. Siis vaihtaneet ylintä johtoa.
Uponorin hallituksen puheenjohtajana toiminut Jorma Eloranta taas oli joutunut kysymään Paasikiven veljeksille suoraan, olisiko heillä tarjota toimitusjohtaja Luomakoskelle ”joku homma”. Ei ollut vielä silloin.
”Oil & gas meni halvalla”
Oras Investin 20-vuotiskirjasta löytyy myös anekdootteja. Sijoittajia ihmetytti viime vuonna Kemiran öljy- ja kaasukemikaaliliiketoiminnan myynti, josta kerrottiin vuoden 2023 lopulla. Muistaakseni tuoreet markkinareaktiot – omanikin – kuuluivat: Halvalla meni!
Kirjassa valotetaan kaupan taustoja. Hallituksessa tapahtuneiden muutosten jälkeen öljy- ja kaasubisnekseen alettiin suhtautua hylkivästi siihen sisältyvän ESG-haitan vuoksi. Toki se oli myös syklistä liiketoimintaa ja olisi vaatinut lisää panostuksia.
Hallitus vaikuttaa kävelleen toimivan johdon näkemyksen yli, mihin sillä tietenkin oli oikeus. Kirjassa kauppaa kommentoi sittemmin Kemiran toimitusjohtajaksi noussut Antti Salminen.
”Se vain vietiin maaliin, vaikka kunnon kilpailua ostajien kesken ei saatu aikaan. –– En sano, etteikö se ollut hyvä päätös. Mutta valuaatio ei ollut oikea”, hän sanoo.
Vallankäyttäjä
Tikkurilan ja Uponorin myyntien jälkeen Oras Investin portfolio on mennyt uuteen uskoon. Perinteisestä kolmesta pörssilistatusta Paasikivi-yhtiöstä jäljellä on enää Kemira, mutta sen rinnalle on noussut Valmet. Oras Invest alkoi ensin ostaa Nelestä, mutta on sittemmin päätynyt Valmetin suurimmaksi omistajaksi Solidiumin edelle.
Uponorin päädyttyä sveitsiläisen pörssilistatun Georg Fischerin haltuun Oras Invest on ostanut Georg Fisherin osakkeita ja on nyt sen toiseksi suurin omistaja UBS:n hallinnoimien rahastojen jälkeen.
Uudeksi kohteeksi Helsingin pörssistä on tullut Konecranes, jossa Oras Invest on nostanut omistustaan aivan viime aikoinakin. Toukokuussa Oras Invest yli kaksinkertaisti Konecranes-omistuksensa 3,42 prosenttiin, millä Paasikivien omistusyhtiö kiilasi juuri ja juuri Varman ohi Konecranesin toiseksi suurimmaksi omistajaksi Solidiumin jälkeen.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut grillinpitäjä. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Kemiraa.
