RAHAT

Kotikonstein Buffettiksi?

29.10.2014

Karo Hämäläinen

KARON PÖRSSI Warren Buffett on sijoitusmaailman Jeesus. Maailman menestyneimmän sijoittajan jälkiä pyritään seuraamaan ja hänen sanojaan siteerataan ja tulkitaan kuin Vuorisaarnaa.

Kun Amazon.comin kirjahakuun iskee hakusanaksi Warren Buffettin nimen, tuloksena on kymmenittäin kirjoja, jotka lupaavat paljastaa Buffettin menestysreseptin. Suurin osa niistä on tarkoitettu sijoittajille, mutta Buffettin nimellä markkinoidaan myös yritysjohdon kirjallisuutta ja oppaita henkilökohtaiseen kasvamiseen.

Eikä Buffett suotta ole saanut lempinimeä Omahan oraakkeli – hänen lausunnoillaan kun voi perustella useita erilaisia sijoitustapoja. Pyhistä teksteistä, jotka Buffettin tapauksessa ovat lähinnä Berkshire Hathawayn vuotuiset osakkeenomistajakirjeet ja Alice Schroederin kirjoittama Buffett-elämäkerta The Snowball, antavat kaikupohjaa moniin eri suuntiin lähteville tulkinnoille.

Buffettia on perustellusti pidetty arvosijoittajana ja kasvusijoittajana. Hän on puhunut indeksisijoittamisen järkevyydestä mutta uskoo, että aktiivisella sijoittamisella voittaa indeksin. Buffett on pääomasijoittaja, ja hänen menestystarinansa juuria on etsitty fiksuista yritysostoista. Buffettin nimellä voi myydä sijoituskohteeksi vakuutusyhtiöitä tai kuluttajatuoteyhtiöitä.

Suomessa Buffettin tunnettuja apostoleja ovat Seligson Phoebus -rahaston salkunhoitaja Anders Oldenburg ja Nordnetin osakestrategi Jukka Oksaharju. Eräänlainen buffettisti on myös Björn Wahlroos. Oldenburg on toteuttanut buffettmaista sijoittamista rahastossaan nousematta kuitenkaan minkään sijoituskohteen suuromistajaksi. Oksaharju puolestaan on abstrahoinut Buffettin teksteistä oppeja yksityissijoittajille.

Vaurastu kuin Warren Buffett -kirjallaan suomalaisten julkibuffettistien joukkoon liittyy sijoituskouluttaja Mika Hyttinen.

Sijoita liiketoimintaan!

Mika Hyttinen on poiminut Buffettin opeista keskeisimmän: sijoittaja sijoittaa yhtiöön, ei osakkeeseen. Tätä hän on laajentanut teoriaksi bisnessijoittamisesta. Bisnessijoittaminen tarkoittaa suomeksi sijoittamista liiketoimintaan.

Kirjassaan Hyttinen esittelee "bisnessijoittajan" viisi sääntöä. Ne kuuluvat:

Sijoita vain parhaisiin bisneksiin.
Arvosta liiketoiminnan ennustettavuutta.
Omista pitkäjänteisesti.
Hajauttaminen ei ole niin tärkeää kuin väitetään.
Parhaastakaan yhtiöstä ei kannata maksaa liikaa.

Hyttisen mukana parhaiden bisnesten yhtiöitä ovat ne, jotka pystyvät kasvattamaan tulostaan ilman suuria investointeja ja "kärsivät rahan paljoudesta". Laatuyhtiöksi hän määrittelee yhtiön, joka tulee toimeen vähällä pääomalla.

"Jos bisneksen tulevaisuuteen liittyy paljon epävarmuutta, riskiä on liikaa", Hyttinen kirjoittaa.

Hyttinen jakaa sijoituskohteen valinnan kolmeen osaan: ensin analysoidaan yrityksen historia ja nykyhetki, sitten pyritään arvioimaan sen tulevaisuutta ja lopuksi varmistetaan, että siitä ei makseta liikaa.

Yrityksen historian analysoinnissa Hyttinen nostaa esiin seuraavat seikat: yhtiö on riittävän suuri, sen kannattavuus on pysynyt hyvänä, pääoman tuotto on hyvää ja velkaantuneisuus alhainen, yrityksellä on hyvä johtaja, sen liikeidea on yksinkertainen ja sen myyntihinta on tiedossa. Viimeistä kriteeriä Hyttinen ei avaa sen enempää.

Hyttinen korostaa yhtiön liiketoiminnan ennustettavuutta. "Ainoa tapa suojata sijoitus suurelta riskiltä ja heikolta tuotolta on sijoittaa niihin bisneksiin, joiden tulevaisuus on kohtuullisella varmuudella arvioitavissa vuosiksi eteenpäin", hän kirjoittaa.

Tehtävä on vaikea. Jos siihen ei pysty, ainut vaihtoehto on luopua yrittämästä. 95 prosentille Hyttisen kirjan lukijoista – minä mukaan luettuna – kirjan oppi tiivistyykin: sijoita indeksirahastoihin.

"Arvosijoittaminen yhtä hölmöä kuin alkukirjainsijoittaminen"

Mika Hyttinen, kirjoitat, että osakesalkun kokoaminen tunnuslukujen (kuten p/e, p/b, osinkotuotto...) perusteella on lähes yhtä hölmöä kuin sijoittaminen vain sellaisiin yhtiöihin, joiden nimi alkaa oman etunimen alkukirjaimella. On tehty paljon akateemista tutkimusta, joka tuntuisi osoittavan, että arvoyhtiöillä on taipumusta tuottaa paremmin kuin kasvuyhtiöillä. Miksi arvosijoittaminen on lähes yhtä hölmöä kuin alkukirjainsijoittaminen?

"Bisnessijoittajan näkökulmasta maailmassa on vain erilaisia bisneksiä; osa hyviä ja osa heikompia. Jaottelu arvoyhtiöiden ja kasvuyhtiöiden välillä on hölmö, ei arvosijoittaminen sinänsä."

Konsultti- ja koulutusyhtiösi laskee Tinpie-indeksiä, joka mittaa Helsingin pörssin hintatasoa. Mihin tällaista indeksiä tarvitaan? Eihän pörssin yleisellä hintatasolla pitäisi olla merkitystä sijoittajalle, joka etsii hyviä liiketoimintoja.

"Hyvien bisnesten tunnistaminen on Buffettillekin todella vaikeaa – ja minulle vieläkin vaikeampaa –, ja siksi tyydyn usein markkinoiden keskiarvoon. Indeksisijoittajalle on usein luvassa kohtalaista tuottoa kohtuullisella riskillä, mutta välillä indeksi on liian kallis. Tinpie-indeksiä voi käyttää apuna indeksin arvostustason arvioimisessa."

Sivulla 100 siteeraat Buffettia: "Sinun täytyy ajatella itse. Minua jaksaa aina ihmetyttää se, että korkean älykkyysosamäärän omaavat ihmiset sokeasti matkivat muita. En koskaan saa hyviä ideoita muilta ihmisiltä." Sivulla 144 kerrot, että omistat IBM:ää, mutta et missään nimessä olisi tehnyt ostopäätöstä, jos Buffett ei olisi sijoittanut yhtiöön. "En tunne yhtiötä riittävän hyvin mutta luotan silti Buffettin analysointikykyyn." Etkö näin tehdessäsi matki sokeasti Buffettia?

"Minulla on bisnessijoittajana useampi vaihtoehto: a) etsiä itse tuhansien yhtiöiden joukosta se hyvä bisnes hyvään hintaan, b) ostaa bisnesvalinta tavalla tai toisella, c) peesata hyvää bisnessijoittajaa, d) tyytyä markkinoiden keskiarvoon indeksiä omistamalla. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ole lähtökohtaisesti toista parempi. Itse käytän vaihtoehtoja a), c) ja d)."