Enemmän kuin indeksi – ja enemmän ongelmia

KARON PÖRSSI Passiivinen indeksisijoittaminen, eli rahojen laittaminen osakkeisiin täsmälleen siinä suhteessa kuin yhtiöt ovat edustettuina jossakin pörssi-indeksissä, on ollut yksi viime vuosikymmenten suurista sijoitustrendeistä.

Indeksisijoittamisen yleistymiseen ovat vaikuttaneet akateemiset tutkimukset, jotka toinen toisensa perään osoittavat, että indeksin lyöminen aktiivisella salkunhoidolla systemaattisesti, toistuvasti ja pitkällä aikavälillä on hankalaa jollei mahdotonta, varsinkin jos ottaa huomioon salkunhoidosta aiheutuvat kustannukset.

Passiivisuuden evankeliumia ovat rahoitustutkijoiden lisäksi levittäneet esimerkiksi Vanguard-indeksirahastoyhtiön taustavoimiin kuuluva John Bogle ja 2000-luvulla kaiken aikaa suuremmaksi paisunut etf-teollisuus.

Etf:t eli pörssilistatut rahastot olivat alkujaan suuriin indekseihin kuten S&P 500:aan, Nasdaq-100:aan tai kehittyvien markkinoiden MSCI Emerging Marketsiin kohdistuvia indeksirahastoja. Etf:ien suosion kasvaessa perustuotteiden palkkiot ovat sijoittajan iloksi laskeneet varsin mataliksi – Yhdysvaltoihin voi sijoittaa alle 0,1 prosentin vuotuisella hallinnointipalkkiolla, kun aktiivisen Suomi-osakerahaston hallinnoinnista joutuu maksamaan lähemmäs kaksi prosenttia vuodessa.

Jotta varainhoitotalot eivät altistuisi veriselle hintakilpailulle ja jotta ne samalla saisivat kahmittua osansa kovaa vauhtia paisuvista etf-markkinoista, ne ovat kehittäneet erilaisia erottautumiskeinoja. Hyvä esimerkki ovat indeksiin käänteisesti tai moninkertaisesti suhtautuvat etf:t, jotka muistuttavat enemmän vedonlyöntiwarrantteja kuin pitkäaikaisen sijoittajan indeksisijoitusta.

Halu voittaa indeksi 

Sen verran luuseristrategialta indeksisijoittaminen ja keskimääräiset tuotot kuulostavat, että hyvin pian mieli alkaa kehitellä keinoja pärjätä indeksiä paremmin. Entä jos sijoittaisi muuten indeksin mukaisesti, mutta jättäisi selvästi ylihinnoitellut yhtiöt pois salkustaan? Tällöin kuitenkin siirtyy indeksisijoittajasta kantaaottavaksi sijoittajaksi. Itse asiassa monet perinteiset aktiiviset rahastot tuntuvat käyttävän juuri tuota menetelmää: ne pyrkivät voittamaan indeksin niukasti ja samalla välttämään häviämistä sille paljon.

Etf-talot eivät luovu passiivisesta lähestymistavasta, mutta niiden ratkaisu on luoda kaikenmoisia osaindeksejä, jotka omalla erikoistumisellaan pyrkivät peittoamaan perusindeksin. Ei ole lainkaan harvinaista, että indeksi luodaan vain sitä varten, että etf:llä olisi jotain seurattavaa – ensin luodaan häntä ja sen jälkeen koira, jota häntä voi seurata.

Erikoistua voi esimerkiksi tietyn markkinan parasta osinkotuottoa tarjoaviin yhtiöihin tai arvoyhtiöihin. Esimerkiksi käy vaikkapa iSharesin S&P 500 Value -etf, joka sisältää pyöreästi 350 arvoyhtiöperusteella valittua osaketta Yhdysvaltain S&P 500 -indeksistä. Erilaisten sijoitustyylien (esimerkiksi arvosijoittaminen, kasvusijoittaminen, momentumsijoittaminen, pienyhtiösijoittaminen) tuotot poikkeavat toisistaan eri aikoina.

Erikoistuneet etf:t ovat hallinnointipalkkioiltaan edullisempia kuin vastaavat aktiiviset rahastot, mutta toisaalta niiden palkkiot ovat usein selvästi suuremmat kuin hintakilpailtujen perusindekseihin sijoittavien etf:ien. Esimerkiksi iShares S&P 500 Value -etf:n vuotuiskulu on 0,18 prosenttia. Palkkio on 2,5-kertainen verrattuna iSharesin S&P 500 -indeksiin kohdistuvaan iShares Core S&P 500 -etf:ään.

Osingot janottavat eniten  

Rahastotutkimusyhtiö Morningstar on kiinnittänyt huomiota poikkeaviin indeksituotteisiin, joita se kutsuu yleisnimellä "strategisen beetan etf:t". Yhtiö on tehnyt laajan raportin tällaisista etf:istä, joita se laskee olevan tarjolla lähes 700 kappaletta. Yhdysvaltain etf- tai paremminkin laajemmin ymmärretystä ETP (exchange traded product) -markkinasta strategisen beetan tuotteissa on jo lähes joka viides ETP:eihin sijoitettu taala.

Finanssi-innovaatiot tavataan kehittää Yhdysvalloissa, joten odottaa sopii, että erikoistuneet etf:t yleistyvät seuraavaksi Euroopassa. Niiden erikoisuuksiin kannattaa paneutua jo nyt, jotteivät kommervenkit ja sudenkuopat tule yllätyksenä siinä vaiheessa, kun strategisen beetan etf:t tekevät invaasion Eurooppaan.

Morningstar jakaa strategisen beetan strategiat kolmeen päätyyppiin. Osa strategioista etsii perusindeksiä parempaa tuottoa ("tuottosuuntautuneet strategiat"), osa pienempää tai tarkoituksellisesti suurempaa riskiä ("riskisuuntautuneet strategiat"). Kolmantena on ryhmä "muut", joka pitää sisällään esimerkiksi indeksit, jotka on muodostettu tavallisen markkina-arvopainotteisuuden sijaan niin, että jokaisella indeksiyhtiöllä on yhtä suuri paino.

Yhdysvalloissa selvästi yleisimpiä ovat tuottosuuntautuneet strategiat ja niiden sisällä suuruusjärjestyksessä osinkostrategiat, kasvuyhtiöihin erikoistuneet osaindeksit ja arvoyhtiöihin erikoistuneet osaindeksit. Kaksi suurinta strategisen beetan etf:ää ovat iSharesin Russell 1000 -indeksiin kohdistuvat kasvu- ja arvo-osaindeksi-etf:t (IWF ja IWD). Euroopassa osinko-etf:t vastaavat yli 60 prosentista strategisen beetan etf:ien markkinaa.

Volatiliteettia – mutta miten?

Strategisen beetan tuotteita käyttävä sijoittaja saa olla tarkkana, ja etf:n sijoitusstrategia kannattaa lukea huolella. Nimi kertoo yleensä kohtuullisen hyvin, miten etf sijoittaa, mutta kaksi samankuuloista etf:ää saattaa poiketa toisistaan huomattavasti.

Raportissaan Morningstar nostaa esiin PowerShares S&P 500 Low Volatilityn (SPLV) ja iShares MSCI USA Minimum Volatilityn (USMV). Molemmat sijoittavat vähäisen kurssiheilunnan eli volatiliteetin yhtiöihin Yhdysvalloissa, mutta tekevät sen aivan eri tavoin.

PowerSharesin tuotteeseen on valittu sata S&P 500 -indeksin vähiten heiluvaa osaketta, ja ne on painotettu niin, että vähiten heiluva (vähiten volatiili) osake on suurimmalla painolla.

IShares MSCI USA Minimum Volatility sen sijaan käyttää monimutkaista algoritmia, joka ottaa huomioon kunkin osakkeen volatiliteetin ja niiden keskinäisen korrelaation ja muodostaa näin mahdollisimman vähän heiluvan salkun. Osakkeet se valitsee MSCI USA -indeksistä. Kaiken lisäksi iSharesin etf asettaa toimialapainot vastaamaan MSCI USA -indeksin toimialapainoja.

Morningstarin tutkijat muistuttavat strategisen beetan etf:iin sijoittavia rahaston metodologian selvittämisen tärkeydestä ja salkun avaamisesta: millaisia riskikeskittymiä salkku sisältää vaikkapa toimialojen ja tyylien suhteen?

Viikon trio: Euroopan strategisen beetan etf-jätit

Morningstarin raportin mukaan eurooppalaisissa strategisen beetan ETF:eissä oli kesäkuun lopussa 26,3 miljardin Yhdysvaltain dollarin eli nykykurssilla noin 20,5 miljardin euron pääomat. Kolmen suurimman eurooppalaisen etf:n joukossa on kaksi kiinteistöihin sijoittavaa tuotetta.

Tilanne: 30.6.2014. Lähde: Morningstar. Valuuttakurssit muutettu Yhdysvaltain dollareista euroiksi 21.9.2014 vallinneilla kursseilla.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.