Huutokauppojen kilpailu niin ostavista kuin myyvistäkin asiakkaista kiristyy jälleen. Alalla on jo kotvan odoteltu, milloin suuri pohjoismainen huutokauppaketju Lauritz.com tulee Suomeen, ja marraskuussa se tapahtuu. Kovimmalta kilpailijaltaan se lisäksi kaappasi henkilökuntaansa pari avainhenkilöä.
Erittäin laajentumishaluinen ketju Lauritz.com osti muutama vuosi sitten Stockholms Auktionsverkin, ja nyt se tulee siis Helsinkiin tämän tytäryhtiönsä nimissä. Lauritz on joillakin mittareilla mitattuna pohjoismaiden suurin huutokauppaketju, joka on ostanut monta suurta paikallista huutokauppayhtiötä erityisesti Tanskasta ja Ruotsista. Tanskassa sillä on paikallisia huutokauppayhtiöitä eniten eli 13, mutta toimintaa on myös Saksassa, Norjassa ja Hollannissa.
Osa näistä yhtiöistä harrastaa yhä vasarahuutokauppoja, mutta ketjun kannalta oleellisempaa on se, että kaikkien näiden huutokauppakohteet löytyvät samalta nettialustalta. Ketjulla on myös organisoituna tavaroiden kuljetukset eri toimipisteiden välillä – kuten Bukowskisillakin on.
Lauritz.com halusi Suomessa nimenomaan Helsinkiin, jossa potentiaalisia ostettavia arvohuutokauppayhtiöitä ei juurikaan ole tarjolla. Muutama vuosi sitten Helander vaihtoi omistajaa, mutta silloin Lauritzilla oli laajennushankkeita erityisesti Ruotsissa.
Bukowskisin Helsigin toiminnot eivät olisi tulleet kysymykseen, ja Hagelstam olisi ollut ehkä ainoa mahdollinen ostokohde, mutta olisiko Wenzel Hagelstam & Co ollut myynnistä edes kiinnostunut tällä kertaa? Niinpä Stockholms Auktionsverkin oman filiaalin perustaminen nähtiin parhaimmaksi vaihtoehdoksi, sillä se on suomalaisissa keräilijäpiireissä paljon tunnetumpi brändi kuin Lauritz.
Kilpailija Bukowskisilta yhtiö houkutteli palvelukseensa myös alan ja suomalaismarkkinoiden asiantuntemusta sekä suhteita.
Nyt odotellaan, tuleeko – ja kun, niin milloin – toinen laajentumishaluinen skandinaavinen ketju Auctionet.com myös voimistamaan toimintojaan Suomessa.
Suomalaisdesign kiinnostaa
Suomessa Lauritz.comia kiinnostavat ostajien ohella erityisesti suomalainen design sekä venäläinen antiikki. Näin on Lauritzin perustaja ja hallituksen puheenjohtaja Bengt Sundström linjannut. Niin suomalaisdesignilla kuin venäläisellä antiikilla ja taiteella on kansainvälinen ostajakunta, ja Lauritzin tulo Suomeen siis merkitsee sitä, että näistä esineistä tullaan käymään yhä kovempaa kilpaa.
Suomalaisdesignin arvostuksen kasvu näkyy hyvin jo nykyisissäkin huutokaupoissa. Esimerkiksi Hagelstamin Modern-huutokaupassa syyskuussa monista design-esineistä maksettiin jopa huomattavasti arviohintoja enemmän.
Tamperelaisen Annmari´sin vastaavassa huutokaupassa design-esineistä ja -huonekaluista osa jäi myymättä ilmeisesti liian korkeiden pohjahintojen takia, mutta kyllä sielläkin harvinaisuuksia arvostettiin.
Laulavat Achtén sisaret
Helanderin syyskuun iltahuutokaupassa oli monta löytölaatikkoa pengottaviksi. Yksi mielenkiintoinen kolmen laatikollisen erä savikiekkoja kiinnosti ainakin levykeräilijöitä, vaikka harva jaksoi selata lävitse kaikkia levyjä, joita oli yli sata. Suurin osa oli amerikkalaisia jazz- ja iskelmälevyjä sekä ruotsalaisia levyjä. Suomalaisia oli mukana vain muutama, mutta yksi mielenkiintoinen ja harvinainen oli Irma Achtén levytys, Oscar Merikannon Eino Leinon runoon perustuva sävellys Kevätlaulu.
Irma Tervani os. Achté (1887–1936) on jäänyt tyystin 11 vuotta vanhemman sisarensa Aino Achtén varjoon, vaikka häntä pidettiin nuorena lupauksena, joka sai työtarjouksia jopa Metropolitanista. Hän oli opiskellut musiikkia mm. Pariisin konservatoriossa, mutta pettyi, kun Aino-sisar sai paremmat arvosanat.
Irma kuitenkin esiintyi useilla merkittävillä estradeilla – mm. Frankfurt am Mainissa, jossa hän esiintyi vuonna 1912 Carmenin nimiroolissa, ja vastanäyttelijänä oli itse Enrico Caruso.
Irma Tervani levytti ainoastaan neljä laulua – kaikki vuonna 1906 Gramophone-levymerkille. Niitä näkee erittäin harvoin myynnissä, joten vakiintunutta hintatasoa ei niille ole.
Helanderilla myyty savikiekkoläjä nousi huutomaksuineen noin 400 euroon. Yhden levyn hinta oli siis 3–4 euroa. Löytölaatikkoja ei kuitenkaan yleensä osteta esineiden keskimääräisen hinnan mukaan, vaan sieltä löytyvän/löytyvien muutaman kiinnostavan esineen perusteella – loput 80-90 prosenttia ovat pakolla mukaan tulevaa tavaraa – ikään kuin käänteistä mittatappiota.
Vastaavantyyppisiä löytölaatikoita oli tarjolla paljon, ja niissä oli mm. keramiikkaa, lasia ja filateelisia kohteita.
Osa iltahuutokaupan tämäntyyppisistä löytölaatikoista oli koottu senaattorin, kenraali Paul Kraatzin perikunnan jäämistöistä. Kuolienpesän arvokkaimmat esineet olivat myynnissä Helanderin kuukausihuutokaupassa jo elokuussa, mutta niitä riitti vielä syyskuun iltahuutokauppaankin. Esineille riitti ostajia niin Suomesta kuin Venäjältäkin, sillä tarjolla oli mm. molempien maiden sotahistoriaa.
Helanderin kuukausihuutokaupan arvokkain kohde oli Kraatzin laivaston upseerimiekka mallia 1855. Se nousi huutomaksuineen lähes 25 000 euroon.
Kirjoittaja on sijoitus- ja keräilymarkkinoiden asiantuntija.