Punkin levinneisyys alkaa kattaa kohta koko Suomen, minkä vuoksi paras keino suojautumiseen on ennaltaehkäisy. Valmisteita on monia; on paikallisvaleluliuoksia, punkkipantoja ja tabletteja. Myös kyyn puremaan lemmikin omistajan on syytä varautua.
Osa paikallisliuoksista ja tableteista toimii jo karvasta karkottavina, osa tappaa punkin vasta sen imettyä verta. Monet valmisteista ovat käsikauppalääkkeitä, jotkut reseptivalmisteita. Eläinlääkärin kanssa voi pohtia, mikä olisi kullekin lemmikille se fiksuin vaihtoehto.
Jos lemmikistä löytää punkin, kannattaa se irrottaa mahdollisimman pian.Eläinlääkäri Marja Kosonen suosittelee punkin irrottamiseen eläimestä punkkilasson käyttöä. Sen käyttö on helppoa, ja punkin saa irti puristamatta sen vatsaa, jolloin punkista ei tule pusertaneeksi borreliabakteeria lemmikkiin.
Ota rutiineihin päivittäinen punkkisyyni
Lemmikin päivittäinen punkkisyyni on tärkeää. Borreliabakteeri siirtyy punkista isäntään yleensä aikaisintaan 1–2 vuorokauden kuluttua puutiaisen kiinnittymisestä. Paksukarvaisen eläimen iholta voi olla haasteellista löytää punkkeja niiden ollessa vielä pieniä. Puutiaisaivokuumeen (TBE) aiheuttava virus siirtyy punkista jo muutamassa minuutissa kiinnittymisen jälkeen, mutta TBE ei ole onneksi merkittävä ongelma koirilla eikä kissoilla.
”Myöskään borreliabakteerin siirtyminen lemmikkiin ei vielä merkitse sitä, että eläimelle puhkeaisi kliininen borrelioosi. Eritoten kissat eivät käytännössä juuri koskaan sairastu borrelioosiin”, Marja Kosonen sanoo.
Kaikki tuotteet eivät sovi kissoille
”Voita tai rasvaa ei pidä koskaan käyttää punkin irrottamiseen. Se saa punkin oksentamaan, jolloin taudinaiheuttajia voi siirtyä isäntäeläimeen”, eläinlääkäri huomauttaa ja muistuttaa, että ennaltaehkäisy on kuitenkin paras tapa ehkäistä puutiaisvälitteisiä tauteja.
Käsikauppavalmisteita ostettaessa tulee muistaa se, että kissa ei ole pieni koira. Kaikki valmisteet sisältävät hyönteismyrkkyä ja vain osa tuotteista sopii kissoille.
”Älä koskaan käytä kissalle koiralle tarkoitettua valmistetta, ellei pakkauksessa sanota, että se käy myös kissalle”, Marja Kosonen neuvoo.
Koiratkin voivat sairastua borrelioosiin
Karvapeitteen ansioista koiralla nähdään harvoin punaista rinkulaa tuoreen punkinpureman ympärillä, mutta jos sellainen ilmenee, kannattaa koira viedä heti eläinlääkäriin.
”Borreliatartunta on koiralla usein oireeton ja sen itämisaika huonosti tunnettu, mutta on kuitenkin useamman kuukauden punkin puremasta. Samoin kuin ihmisellä, borrelioosin oireet voivat koirallakin olla hyvin vaihtelevia. Tavallisimmin ne ovat aaltoileva kuume, ruokahaluttomuus, väsymys, jalasta toiseen vaihteleva ontuminen, nivelturvotus ja suurentuneet imusolmukkeet.”
”Kissat eivät sairastu kliiniseen borrelioosiin juuri koskaan. Kissan punkkisuojauksella suojataan enemmän ihmistä, sillä kissa voi tuoda kiinnittymättömiä punkkeja turkissaan sisälle.”
Ulkomaille matkustavilla lemmikeillä loisvalmisteiden käyttö on vielä tärkeämpää, sillä jo Virosta voi saada sellaisia vektorivälitteisiä sairauksia, joita Suomessa ei vielä ole.
Kyynpuremaan varauduttava
Jotta koirien ja kissojen kesäelämä ei olisi liian nautinnollista, täytyy varautua myös kyykäärmeen puremiin.
”Kyynpuremat ovat yleisimpiä keväällä, kun käärmeet ovat vasta lähteneet liikkeelle ja ovat vielä kankeita pakenemaan lähestyvää vihollista. Purema osuu yleensä pään tai etujalkojen alueelle ja aiheuttaa nopeasti voimakasta turvotusta puremakohtaan. Purtu eläin tulisi pitää levossa, ja jos mahdollista, kantaa se autolle ja pikimmiten päästä sen kanssa eläinlääkäriin”, Marja Kosonen opastaa.
Jos eläin on niin suuri, ettei sen kantaminen onnistu, pitäisi malttaa edetä kävelyvauhtia autolle. Purema on lemmikille kivulias, ja siitä voi seurata myös myrkytyksen yleisoireita; pahoinvointia, huimausta ja väsymystä.
”Myrkky voi vaurioittaa myös munuaisia ja joissain tapauksissa puremaan voi jopa kuolla. Jos puremia on useampia, voi eläimen tila romahtaa nopeammin. Kyynpuremapotilas tulisi saada pikaisesti eläinlääkärin hoitoon”, eläinlääkäri Marja Kosonen tähdentää.
Leena Seretin
