Kia Soul yllättää positiivisesti

Kia Soul on kaksivärisenä pirteän näköinen pieni katumaasturi, jossa on tilava matkustamo. Valitettavasti hauskan värityksen saa vain kalleimpaan varusteversioon.

Joskus koeajoautolta ei odota kovinkaan paljoa, mutta lopulta ajokki yllättää positiivisesti, kun siihen tutustuu. Aiemmin ajettu vartin lenkki Kia Soulilla ei sykähdyttänyt millään tavalla, pikemmin mieleen nousi ajatus, että tässä on taas yksi kompakti katumaasturi muiden jatkeeksi ja numeroiden perusteella vielä vanhanaikainenkin. Mutta koeajossa Kia Soul voitti kaikki sillä ajaneet kuljettajat puolelleen ja osoittautui omalla tavallaan sympaattiseksi ajokiksi.

Supreme-varusteisen koeajoauton tyylikkään sävyinen tummansininen Newport Blue väritys, kori valkoisella katolla ja sivupeileillä sekä pieneen kulmikkaaseen katumaasturiin hauskasti sopivat alumiinivanteet tekevät Kia Soulista pirteän näköisen.

Ulkoasu toi Mini Cooperin muidenkin kuin allekirjoittaneen mieleen. Samoin Soulin kulmikkaissa linjoissa nähtiin amerikkalaisen Dodgen piirteitä, mikä ei ole ihme, kun Soulin design on peräisin Kaliforniasta.

Kia Soulissa tiloja ei ole hukattu muotoilun alttarille eikä uhrattu ilmanvastuksen pienentämiseen vaan lopputuloksena on käytännölliseltä vaikuttava auto, jonka matkustamo on avaran tuntuinen. Kulmikas kori helpottaa myös Soulin ulottuvuuksien arviointia ahtaissa tiloissa.

Katumaastureita vertailtaessa Kia Soul on mitoiltaan lähinnä Škoda Yetiä, joka on akseliväliltään vain seitsemän millimetriä Soulia kookkaampi. Yeti on vajaat yhdeksän senttiä Soulia pidempi ja vajaat kymmenen senttiä korkeampi, mutta leveydessä eroa on vain vajaa sentti. Škoda Yeti on kuitenkin maastokelpoisempi auto kuin Kia Soul.

Muhkeat sisätilat

Maasturimaiseen tapaan Kia Souliin noustaan sisään, ei laskeuduta. Ratin takaa katsoessa tuntuu, että Kian keula on lyhyt ja korkea. Myös matkustamoltaan Kia Soul tuntuu kokoaan isommalta autolta, siinä on mukavasti tilaa – erityisesti korkeussuunnassa. Koeajon aikana tulee moneen kertaan mieleen, että tällä tavalla nykyisessä Minissäkin pitäisi olla tilaa. Varsinkin tuulilasi on ilahduttavan suuri verrattuna Minin postiluukkumaiseen näkymään eteenpäin.

Soulin ratin takaa löytää kohtalaisen mukavan istuma-asennon. Sitä verottaa oikeastaan vain portaittain kallistuva selkänoja, jonka kaltevuudessa on tyydyttävä lähinnä parhaaseen asentoon. Korkeussuunnassakin istuin voisi säätyä hieman ylemmäs, mutta useimmat kuljettajat löytänevät katumaasturimaiseen Souliin sopivan, mukavasti ryhdikkään istuma-asennon.

Kia Soulin takapenkki on kokoluokan parhaita ja tilaa riittää niin jaloille kuin päällekin. Lisäksi keskipaikan istuinosallakin pystyy istumaan toisin kuin monissa muissa nykyautoissa.

Tavaratilaa Soulissa on vain 238 litraa – tai 354 litraa, kun lattian alla oleva tila lasketaan mukaan. Takaistuinten selkänojat kaadettuna tilaa tavaroiden kuljettamiseen on 1367 litraa. 

Lämmin ratti perustasolla

Hallintalaitteet ovat ilahduttavan perinteiset ja helppokäyttöiset, mutta vain 4,3 tuuman kokoinen näyttöruutu näyttää varsin vaatimattomalta.

Ilmanvaihto ei tahdo kaikilla säillä pitää tuulilasin reunoja huurtumattomina ja puhallinta joutuu pitämään kovalla.

Soulin sivupeilit ovat massiiviset, aivan kuin ne olisi lainattu jostain isommasta autosta.

Jo alimpaan Groove-varustetasoon kuuluva lämmitettävä ratin kehä tuntuu talvipakkasilla mukavalta ja muutenkin Kia Soul on jo perustasolla hyvin varusteltu.

Seuraavalla Funk-tasolla varustukseen tulevat muun muassa jäähdytettävä hansikaslokero, tavaratilan verkko, automaatti-ilmastointi ionisaattorin kanssa, peruutuskamera, kosketusvärinäyttö ja bluetooth hands free ääniohjauksella.

Koeajoauton Supreme-varustetaso on malliston huippua ja pysäköintitutkat sekä eteen että taakse – taakse kameran kanssa – sisältyvät varustukseen mutta esimerkiksi navigaattori ei. Ajovalojen pesimet kuuluvat vain Supreme-varustetasoon.

Kattoluukkua tai vararengasta Souliin ei saa edes lisävarusteena.

Soul on leppoisa ajaa

Korealaisten autojen ohjaus jättää usein toivomisen varaa, milloin ohjausvasteen, milloin keskityksen, milloin tuntuman luontevuuden osalta – pahimmillaan korealaiset autot ovat tuntuneet aivan väkisin väännettäviltä.

Kia Soulin ohjaus on kuitenkin varsin toimivan tuntuinen. Siinä ei ole turhaa vastetta vaan tuntuma on luonteva, auto reagoi johdonmukaisesti ja kevyesti käänneltävä Kia on mukavan leppoisa ajaa. Ohjausvastetta voi säätää kolmeen eri asentoon. Comfortin ja normaalin vaihtoehdon välillä ei ole kovin suurta eroa. Sen sijaan sport-moodilla ohjaus muuttuu jähmeäksi, vaste kasvaa samalla kun tunto heikkenee.

Moottoritieajossa Soulin kulmikas muotoilu tuntuu varsinkin kovassa tuulessa ilmanvastuksena, mutta Kia on vakaa eikä tuulisuus sitä heiluttele. Katumaastureille ominaista huojuntaa Soulissa ei esiinny.

Kia Soulin jousitusta on jämäköitetty edelliseen malliin verrattuna ja eteen on lisätty erillinen apurunko. Uusi Soul onkin tiukasti jousitettu ja teiden tärinät kyllä havaitsee auton sisällä, mutta ne tuntuvat matkustamossa asiallisesti vaimennettuina. Kaarreajossa Kia Soul käyttäytyy johdonmukaisesti ja kokonaisuutena sillä liikkuu melko mukavasti.

Kia Soulin maavara on pienentynyt edellisestä mallista, se on nyt vain 14 senttiä, joten etuvetoinen crossover ei maasturimaisesta ulkonäöstään huolimatta ole juurikaan henkilöautoa kummoisempi etenijä hankalissa paikoissa.

Automaatti sopii dieseliin

Koeajoauto oli varustettu 1,6-litraisella dieselmoottorilla. Autoon sisälle sen ääni kantautuu sen verran säyseänä, että yksi koeajaja luuli ensi alkuun ajavansa bensiinimoottorisella autolla. Korin kulmikas muotoilu lisää melua: kun vauhtia on toistasataa ilmavirran kohina lisääntyy enemmän kuin virtaviivaisemmissa autoissa. Selvimmin sisään kuuluu kuitenkin nastojen ujellus paljaalla asfaltilla. Lumisella suojakelillä äänimaailma muuttuu, kun loskan kohina kynnyskoteloissa kuuluu selvimmin matkustamoon, nastojen ääni vain vaimeasti.

Kian moottori on kelpo työjuhta ja siihen liitetty automaattivaihteisto vaihtaa miellyttävästi. Kokonaisuutena voimalinja reagoi hyvin käskyihin, mutta normaalisti kiihdytettäessä automaattivaihteinen diesel-Soul ei tunnu erityisen ruudikkaalta, vauhti tuntuu kasvavan kuminauhamaisesti. Eco-moodilla Soul kiihtyy suorastaan nihkeästi. Mutta kun moottoria kierrättää tarpeeksi korkealle, Kia liikkuu pirteästi ja vaihteiston käsivalintaa käyttämällä moottorin kulloistakin kierroslukua voi vielä optimoida mieleisekseen.

Ilman ecoilua ajetussa koeajossa polttoaineen kulutus nousi 7,8 litraan sadalla kilometrillä. Lukema on aika lähellä ilmoitettua kaupunkikulutusta, 7,5 litraa sadalle. Kulmikas muotoilu nostaa kulutusta muillakin Kian moottorivaihtoehdoilla, sillä Moottori-lehdessä 1.6 GDI –bensiinimoottorilla varustettu Soul kulutti kaupunkiajossa 9,1 litraa/100 km.

Vastinetta rahalle: Kia Soulin halvin versio maksaa 21 000 euroa, jolla se on tiloiltaan ja varustelultaan kilpailukykyinen auto persoonallisesta ajokista pitävälle, mutta kulmikkaaseen muotoiluun mainiosti sopivaa kaksivärimaalausta ei saa kahteen alimpaan varustetasoon. Halvin Supreme-varusteinen Soul maksaa 25 000 euroa ja koeajetulla moottorilla, vaihteistolla ja varustelulla Kian kompaktin crossoverin hinta nousee 28 500 euroon, jolla saa hyviä autoja isommistakin kokoluokista. Kia Soulin hintakilpailukykyä heikentävät sen päästöarvot, jotka vaihtelevat 132 ja 170 g/km välillä, ja nostavat suomalaisen päästöpohjaisen autoveron vuoksi Soulin hintaa.

PLUSSAT

+ Hyvät matkustamotilat
+ Leppoisa ajettava
+ 7 vuoden takuuaika

MIINUKSET

- Portaittain säätyvä selkänoja
- Suurehko kulutus
- Kaksivärisyyden saa vain Supremeen

Juha Partanen