Työmarkkinajärjestöjen syyskuussa tekemä eläkeratkaisu ei kutista riittävästi eläkevuosien ja työvuosien välistä suhdetta.
”Vanhuuseläkkeen alaikärajaa pitäisi nostaa reippaammin, viidellä vuodella seuraavan kymmenen vuoden aikana, ja vasta sen jälkeen se sidottaisiin elinajan odotteeseen”, sanoo valtiotieteiden tohtori, dosentti Heikki Oksanen Vattille tekemässään tutkimuksessa.
Hänen laskelmansa mukaan keskimääräinen eläkeikä nousisi 5,1 vuodella vuoteen 2050 mennessä, kun syyskuun 2014 sopimuksen perusteella sen arvioidaan nousevan 3,5 vuodella. Näiden ero on vain alle kaksi vuotta ja se jakautuu 35 vuoden ajalle, mutta silti se toisi merkittäviä hyötyjä. Nykyistä 63 vuoden alinta eläkeikää Oksanen pitää varsin alhaisena verrattuna läntisen Euroopan maihin. Alimman eläkeikärajan nostaminen vain kahdella vuodella vuoteen 2027 mennessä ei merkitsisi tasokorjausta, vaan korkeintaan sopeuttamista eliniän nousuun.
Keskeinen perustelu eläkeiän merkittävälle nostamiselle on se, että muuten eläkemaksujen taso pysyy korkeana ja riittää ennusteiden mukaan nykyistä selvästi alhaisempien eläkkeiden rahoittamiseen. Eläkemaksut ovat tällä hetkellä lähes 30 % bruttopalkoista.
”Pitää päättää, halutaanko maksaa koko työuran ajan yli kolmasosa nettopalkasta, jotta saa nettoeläkkeen, joka on noin puolet nettoansioista”, tiivistää Oksanen.
Vaihtoehtona Oksasen mukaan on eläkkeelle jäämisen lykkääminen muutamalla vuodella, jotta eläkemaksua voidaan alentaa ja eläkkeen taso pysyy silti kohtuullisena.
Minna Petäinen
