veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

KOTI

Mikä laajakaista vie voiton? Vauhtirallia kotiverkossa

Mikä laajakaista vie voiton? Vauhtirallia kotiverkossa
21.12.2020

Laajakaistoissa on eroja, erityisesti aloitusmaksuissa ja taatussa nopeudessa. Valokuitu on useimmiten paras – ja kallein – vaihtoehto. Huonoja eivät ole kilpailijatkaan. Jos oma nettisi kompuroi, joko olisi aika vaihtaa parempaan?

Laajakaistaliittymien kilpailussa vaihtoehtoja riittää. Tarjolla on langattomia 4g- ja 5g-yhteyksiä sekä kiinteän yhteyden kaapelimodeemi- ja valokuituliittymiä. Jokainen liittymätapa tarjoaa nopeutta, joka toteutuessaan riittää vaativimmallekin käyttäjätaloudelle. Tosin etenkin 4g:n osalta luvatun nopeuden jatkuva toteutuminen voi jäädä haaveeksi.

Vanhat 3g-yhteydet ovat jääneet kuriositeetiksi alueille, joille 4g-peitto ei yllä. Takavuosina suositut dsl-liittymät ovat häviämässä markkinoilta, kun operaattorit ovat ajaneet alas niiden perustana toimivaa lankapuhelinverkkoa. Lisäksi dsl:n nopeus alkaa olla nykymittapuulla vaatimaton.

Mutta mikä on se oikea liittymä juuri minun tarpeisiini? Tässä jutussa keskitymme liittymiin, jotka ovat saatavilla niin omakotitaloon kuin kerrostaloonkin. Taloyhtiöliittymät jäävät siis tarkastelun ulkopuolelle.

Aluksi kannattaa selvittää, millainen liittymätarjonta omassa kotiosoitteessasi on.

Traficomin Monitori-palvelu kertoo osoitteesi perusteella, mitkä operaattorit toimivat alueellasi. Palvelu erittelee mobiiliyhteyden ja kiinteän linjan tarjoajat sekä ohjaa eteenpäin näiden sivuille.

Monitorin tiedot päivittyvät kiinteän verkon osalta kerran vuodessa ja mobiiliverkon osalta kahdesti vuodessa. Niinpä aivan ajantasaisimmat saatavuustiedot kannattaa tarkistaa suoraan operaattoreiden nettisivuilta.

Nopeus on arvoitus

Varsinkin mobiililaajakaistoissa liittymän todellinen nopeus on monesti muuta kuin markkinoinnissa käytetty nopeus. Tämä on aivan sallittua. Operaattorin ei tarvitse määritellä mobiililiittymälle miniminopeutta.

Tämä on tavallaan ymmärrettävää. Mobiiliyhteyksien toimivuuteen vaikuttaa tukiaseman käyttäjämäärä ja käyttäjän sijainti tukiasemaan nähden. Hitainta on tyypillisesti iltaisin, kun ihmiset katselevat suoratoistovideoita. Jos tukiasema on kaukana tai sen ja kodin välissä on tornitalo, huippunopeuksiin ei päästä, vaikka verkon ruuhka helpottaisi.

Kiinteät liittymät – eli käytännössä kaapeli- ja valokuituyhteydet – ovat tasalaatuisempia kuin mobiililaajakaista.  

Niiden miniminopeuden on Traficomin mukaan oltava vähintään 70 prosenttia maksiminopeudesta. Tämä koskee tosin vain liittymiä, joiden maksiminopeus – eli liittymän markkinoinnissa ilmoitettu nopeus – on korkeintaan 100 megabittiä sekunnissa (Mbps). Mutta myös yli satamegaisissa liittymissä miniminopeuden tulee olla Traficomin mukaan ”kohtuullisessa suhteessa” maksiminopeuteen.

Mikä sitä kaistaa vie?

Kuluttajakäytössä kaistaa haukkaavat erityisesti videoiden suoratoistopalvelut ja videoneuvottelut.

Yksi full hd -videokuva tarvitsee kaistaa noin viisi megabittiä sekunnissa. Teräväpiirron viimeisintä huutoa edustava 4k-tarkkuus tarvitseekin sitten jo noin 25 megaa, mikä täyttää kapeammat bittiputket nopeasti, etenkin jos talossa on useampi katselija.

Vastaavasti 1–2 hengen taloudessa 50 megan liittymä riittää peruskäyttöön, kunhan liittymän nopeus vain on tasaista ja lähellä luvattua maksiminopeutta. Vaikka saman katon alla olisi useampi verkon tehokäyttäjä, 150–200 megan liittymän pitäisi riittää aika hyvin.

Suuremmasta 400–1 000 megan nopeudesta ei normaalikäyttäjälle koidu juurikaan lisähyötyä. Liittymien hinnat luonnollisesti kasvavat kapasiteetin myötä, joten turhasta nopeudesta ei kannata maksaa.

Tosin muutaman vuoden kuluttua kaistan tarve voi olla jo suurempi kuin tänään. Yhteystavan ja operaattorin mukaan vaihdellen järeämmät yhteydet maksavat alle 50 eurosta lähemmäs sataseen kuukaudessa.

Vaihtelua tai varmuutta

Miniminopeus on 4g- ja 5g-mobiililaajakaistoilla yllättävän alhainen. Sopimuksissa miniminopeutena on tyypillisesti vain 5–10 megaa, vaikka liittymiä markkinoitaisiin jopa 300–1 000 megan nopeuksilla. Poikkeuksen tästä muodostavat tällä hetkellä tiettävästi vain DNA:n Koti 5G- liittymät. DNA lupaa, että niiden nopeus ei putoa alle sadan megan.

Varmimpia liittymävaihtoehtoja ovat valokuitu ja taatun kaistan 5g-liittymät. Ne eivät ruuhkaudu.

Mutta vaikka kotiin tulevan ”viimeisen mailin” yhteys olisi huippunopea, netin käytännön nopeus on toki riippuvainen operaattorin runkoverkosta ja käytettävien palvelujen omista liityntänopeuksista.

Eri yhteystapojen kuukausimaksut ovat – erittäin karkeasti ottaen – suunnilleen samaa tasoa. Suurempia eroja on aloitus- sekä päätelaitekustannuksissa.

Puhelimen netin jako syö akkua

Tarkan euron käyttäjä voi toki kokeilla, miten puhelimesta jaettu netti palvelisi kotona. Käytännössä kaikkiin puhelinliittymiinhän kuuluu laajakaistapaketti.

Yhteyden jakaminen onnistuu kaikilla nykyaikaisilla älypuhelimilla. Ratkaisun toimivuudessa on toki muttia viimeistään silloin, kun puhelin poistuu paikalta omistajansa matkassa. Yhteyden jatkuva jako kuluttaa puhelinta ja erityisesti akkua, joten luurin on oltava käytännössä jatkuvasti latauksessa.

Puhelimien omat laajakaistat ainakin helpottavat kodin yhteyden kuormaa. Sikäli jos vaikkapa perheen juniorit viihtyvät puhelimiensa äärellä, niitä on turha kytkeä kodin lähiverkkoon.

Lue myös: Minkälainen reititin kodin sisäverkkoon kannattaa hankkia?

4g pärjää vielä pitkään

Nykyinen langattoman netin valtaväylä 4g ei ole katoamassa, vaikka teknisesti parempi 5g tekee tuloaan. Operaattoreiden mukaan 99 prosenttia suomalaisista on 4g-peiton piirissä.

4g:llä pärjää vielä pitkään – varsinkin jos saman katon alla ei ole verkkopelaajia tai kovin montaa 4k-tason suoratoistovideoiden katselijaa tai muuta kaistan suurkuluttajaa. Ehkäpä suurin 4g:n haaste on se, että yhteyden laatu saattaa vaihdella paljonkin.

Niinpä, jos vaikkapa koronan vuoksi pitää etäkokoustaa paljon kotoa eikä linja saa tökkiä, 4g on heikommassa asemassa muihin yhteystapoihin verrattuna.  Asianmukaisesti toimivalla 4g-yhteydellä videoneuvottelun pitäisi kyllä onnistua.

Suoratoistovideot eivät ole niinkään herkkiä häiriöille. Niitä voidaan puskuroida eli ladata varastoon niin, että linjan pikku yskintä ei haittaa.

Liittymän suorituskykyä voidaan parantaa ulkoantennia käyttämällä. Sen merkitys korostuu vaikeissa olosuhteissa, joissa sisävastaanotin on helisemässä. Esimerkiksi oma 4g:ni toimii sisävastaanottimella riittävän hyvin, joten ulkoantennin virittely ei toistaiseksi ole suunnitelmissa.

Jos taloudessa on verkkopelien harrastajia, 4g ei ole paras vaihtoehto. Näin siksi, että 4g-tekniikan viive on lähtökohtaisesti suurempi kuin muissa liittymätavoissa.

Mitä 4g maksaa?

Kilpailutilanteen ansiosta tarjoukset 4g-yhteyksistä tuntuvat olevan siinä määrin yleisiä, että listahintoja ei tarvitse välttämättä maksaa. Edullinen tarjoushinta voi olla voimassa vain vuoden, mutta uuden tarjouksen saaminen kauden päättyessä ei ole vaikeaa. Ei ole tavatonta, että uusi asiakas saa 4g-päätelaitteen ilmaiseksi tai hyvin edullisesti.

Kuukausihinta 100–150 megan 4g-liittymästä on noin 20–30 euroa. Nopeampana markkinoidut 300 megan liittymät ovat kymmenisen euroa kalliimpia. Jos tyypillisesti parin vuoden määräaikaiseen sopimukseen sitoutuminen ei hirvitä, liittymä voi irrota vieläkin edullisemmin.

5g:n nopeus ei ole taattu

Uusimman mobiilistandardin 5g:n valtteja ovat nopeus ja pieni verkkoviive. Sen saatavuus on rajoittunut lähinnä suurkaupunkien keskusta-alueille, mutta kasvaa jatkuvasti. Operaattoreiden mukaan 5g-peiton pitäisi olla vuonna 2025 samaa tasoa kuin 4g:llä tänään.

5g-tekniikka mahdollistaa tietyn kaistan takaamisen, toisin kuin 4g. Operaattorit myyvät kuitenkin toistaiseksi lähinnä 5g-liittymiä, joiden nopeus ei ole taattu. Taattua kaistaa tarjoaa tällä hetkellä tiettävästi vain DNA Koti 5G -liittymissään. Elisa ja Telia eivät vastanneet tiedusteluumme niiden 5G-yhteyksien miniminopeuksista.

Mitä 5g maksaa?

Kotiin myytävien, niin sanottujen kiinteästi asennettujen 5g-liittymien hinnat ovat kirjoitushetkellä lähes identtiset. Niihin kuuluu parhaan vastaanoton takaamiseksi ulkoyksikkö ja modeemi, jotka paikalleen asennettuna maksavat noin 500 euroa. Asennusmaksun voi suorittaa myös pienemmissä erissä kuukausimaksuksi jaoteltuna. 

”Hitaamman”, 400 megan (Telia ja DNA) tai 600 megan (Elisa) kotiliittymän kuukausimaksu on 40 euroa ja tuhatmegaisen 45 euroa kuukaudessa. 

5g:tä myydään toki myös ilman ulkoyksikköä niin sanottuna liikkuvana laajakaistana, jossa päätelaitteena on sisävastaaanotin, jonka hankkiminen jää asiakkaan vastuulle. Operaattorit niitä toki kernaasti kauppaavat, myös osamaksulla.

5g-päätelaitteet ovat uutena teknologiana muita yhteystapoja kalliimpia, mutta hinnat pudonnevat pian. Halvimmat 5g-sisävastaanottimet maksavat noin 400 euroa, kun muissa yhteystavoissa selviää yleensä reilun sadan euron päätelaiteinvestoinnilla. Liikkuvan 5g:n kuukausimaksut ovat samaa tasoa tai alempia kuin varsinaisissa kotiliittymissä.

5g:n vastaanottaminen sisäpäätelaitteella heikentää signaalia – ja siten nopeutta – lähtökohtaisesti enemmän kuin 4g:ssä. Ensimmäisen vaiheen 5g-tekniikan signaali kun läpäisee ulkoseiniä huonommin kuin 4g. Niinpä operaattorit myyvätkin mielellään ulkoyksiköllä varustettua koti-5g:tä, koska silloin 5g:n nopeusetu pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Mutta toisaalta: koska 5g:n huippunopeudet ovat monta kertaa 4g:tä suuremmat, suotuisissa olosuhteissa 5g sisäantennilla vastaanotettuna voi toimia selvästi paremmin kuin 4g ulkoantennilla. 

Kaapelimodeemi, tuttu ja tasainen

Kaapelitelevisioverkkoa hyödyntävä kaapelimodeemiliittymä on edelleen varteenotettava vaihtoehto, vaikka teknologia itsessään on tuttua jo viime vuosituhannen puolelta. Elisa ja DNA tarjoavat tietyillä alueilla kaapelissaan jopa gigabitin huippunopeutta. Yleisempiä ovat kuitenkin 50–250 megan nopeudet.

Kyseessä ovat nimenomaan latausnopeudet. Kaapelimodeemien lähetysnopeudet ovat pienempiä kuin markkinoiden muissa yhteystavoissa, karkeasti noin kymmenesosa latausnopeudesta. Niinpä esimerkiksi varmuuskopioiden tekeminen verkkoon on kaapelimodeemilla hitaampaa kuin muilla yhteystavoilla.

Kaapeliyhteyksien nopeudet ovat kohtuullisen tasaisia ja verkkopelaajien kavahtama verkkoviive on vähäistä. Teknologia itsessään ei ole kuitenkaan ruuhkautumiselle immuuni.

Paikallisen kaapeliverkon kapasiteetti on jaettu alueen käyttäjien kesken. Jos naapurustossa siis asuu paljon ahkeria kaapelimodeeminkäyttäjiä, nopeus voi jäädä luvatusta. Silloin operaattorille kannattaa valittaa asiasta.

Kannattaa huomata, että Elisa ja DNA ovat nimenneet kaapelimodeemiyhteytensä valokuituun viittaavasti, vaikka liittymän teknisenä pohjana on nimenomaan kaapelitekniikka.

Valokuitu on kallis kiituri

Laajakaistamarkkinoiden nopein ja varmin vaihtoehto on valokuituyhteys. Ruuhkaa ei tarvitse pelätä, koska valokuidun kapasiteetti on käytännössä ääretön.

Toki liittymät itsessään eivät ole nopeudeltaan rajoittamattomia. Tarjolla on operaattorista riippuen nopeusvaihtoehtoja noin 50 megasta aina gigaan eli tuhanteen megaan asti.

Huonompi puoli on se, että valokuidun vetäminen on kallista puuhaa. Syrjemmälle sitä ei saa välttämättä käytännössä lainkaan.

Valokuituyhteyksien markkinat ovat hajanaiset. Yhteyttä tarjoavat niin suuret kansalliset operaattorit kuin pienemmät paikalliset toimijat. Valokuituliittymien osalta Monitori-palvelu on siis erityisen hyödyllinen tarjonnan selvittämisessä.

Tosin jos operaattori on vasta tulossa alueelle, sitä ei tarjoajien listoilla näy. Tieto tulevista valokuituyhteyksien tarjoajista on arvokas, sillä valokuituyhteyden hankkiminen on tyypillisesti edullisinta toiminnan alkaessa uudella alueella. Valopiuhan kaivaminen kotiin on edullisinta silloin, kun operaattorin kaivuri on joka tapauksessa liikkeellä lähistöllä.

Mitä valokuitu maksaa?

Valokuituliittymien aloitusmaksut vaihtelevat paljon. Alimmillaankin ne ovat useampien satasten luokkaa. Ja jos kukkaro vain kestää, operaattori voi kaivaa kaapelia kotiin pidemmänkin matkan, mikä tarkoittaa useiden tuhansien eurojen liittymiskustannuksia.

Valokuitu on keskimäärin kallein mutta paras liittymävaihtoehto tällä hetkellä. Sen hankkimisen voi ajatella investointina tulevaisuuteen. Toisaalta, hitaammallakin pärjää.

Hybridilaajakaista ja päätelaite

Niillä alueilla, joilla lankapuhelinverkko on vielä olemassa, Telia ilmeisesti tarjoaa ensisijaiseksi yhteysratkaisuksi niin sanottua hybridilaajakaistaa. Siinä liittymä käyttää samanaikaisesti kahta eri yhteystapaa, dsl:ää ja 4g-mobiiliyhteyttä. Hybridiratkaisun hyödyntämiseen tarvitaan erityinen päätelaite, jota Telia myy 30 eurolla, ostajalle edulliseen hintaan.

Hybridi lähtökohtaisesti parantaa liittymän luotettavuutta, kun yhden yhteystavan hyytyessä toinen jää vielä toimimaan. Myös nopeuden on määrä kasvaa, kun bitit liikkuvat kahta eri putkea pitkin.

Telia ei vastannut hybridiliittymiä koskeviin kysymyksiimme.  Myös Elisa on myynyt aiemmin hybridilaajakaistaa, mutta se on poistunut yhtiön valikoimista.

DNA:n tarjonnasta antoi tietoja kotilaajakaistaliittymistä vastaava johtaja Katri Perälä.

Liittymän ostajan muistilista

Päädyitpä mihin yhteystapaan tahansa, nämä seikat kannattaa käydä läpi laajakaistaa hankkiessa.

  • Onko liittymä määräaikainen? Määräaikaista liittymää ei lähtökohtaisesti voi irtisanoa kesken sopimuskauden. Sen hinnan pitäisi olla edullisempi kuin toistaiseksi voimassaolevan tilauksen.
  • Mitä muita maksuja tulee kuukausimaksun lisäksi? Onko liittymällä aloitusmaksu tai tarvittavien laitteiden asennusmaksuja? Onko kuukausimaksu kiinteä vai tarjoushinta, joka muuttuu määräajan jälkeen kalliimmaksi?
  • Onko päätelaite maksullinen? Jos ei, saatko sen kaupanpäällisinä vai onko se operaattorin omaisuutta? Onko osamaksu mahdollinen tarvittaessa?
  • Onko kyseessä pelkkä laajakaistaliittymä vai kuuluko siihen esimerkiksi tv- tai suoratoistosisältöjä? Kylkiäisten kanssa kokonaisuus on luonnollisesti hinnakkaampi kuin pelkkä liittymä.

Kari Ahokas 

Rahat, verot, työ & eläke, koti