Kun suru sattuu omalle kohdalle, se tuntuu aina tulevan liian varhain. Ehkä vainaja oli itse kirjoittanut muistiin toiveet hautajaisistaan? Jos niitä ei ole, voi miettiä millainen ihminen poismennyt oli ja toimia hänen arvojensa mukaisesti. Olipa budjetti suuri tai pieni, hautaustoimisto auttaa järjestämään tilaisuuden, jossa kunnioitetaan vainajan muistoa ja noudatetaan hautaustoimilakia.
1.Kuka järjestää?
Läheiset voivat aloittaa hautajaisjärjestelyt, kun tieto kuolemasta on saatu. Viranomaiset eivät siis ilmoita tästä läheisille. Hautaustoimistoon voi ottaa yhteyttä heti, kun on riittävästi voimia asiointiin.
Hautajaisista huolehtii yleensä puoliso, perillinen, muu läheinen tai ystävä – tai täysin yksinäisen vainajan kotikunta. Jos omaiset eivät pääse yksimielisyyteen hautajaisten yksityiskohdista, riidat voi ratkaista vainajan kotikunnan käräjäoikeus.
Lain mukaan hautajaiset tulisi järjestää viivytyksettä, mutta tarkkaa aikaa ei pykälissä rajata. Kirkkohallitus ohjeistaa, että vainaja tulisi tuhkata tai haudata 2–3 viikon kuluessa. On kuitenkin myös seurakuntia, joissa hautaus tehdään noin neljän viikon kuluessa, koska pappien ja suntioiden määrä on rajallinen.
2.Erilaisia kuluja
Välttämättömiä menoja ovat arkku, vainajan kuljetukset, hautapaikka ja kuljetus ruumisautolla. Hautaustoimisto huolehtii kuljetuksista, arkusta, kukista, vainajan pukemisesta ja valmistelusta arkkuun sekä auttaa tilaisuuksien järjestämisessä. Neuvoja saa myös kuolemaan liittyvien asiakirjojen laadintaan.
Arkku maksaa noin 500–3 000 euroa ja uurna 100–500 euroa. Hautaustoimistojen palvelut voi ostaa joko kokonaan tai osittain. Kokonaispalvelu maksaa 1 500–4 000 euroa.
Seurakunta veloittaa tuhkauksesta, tilojen käytöstä, hautapaikasta, hautaamisesta sekä haudanhoidosta. Näistä kertyy arkkuhautauksessa 750–2 900 euroa ja uurnahautauksessa 150–650 euroa.
Selvitä, voitko hakea kuluihin avustusta vainajan vakuutuksesta, työnantajalta, ammattiyhdistykseltä tai työeläkeyhtiöltä.
3.Perinteiden mukaan
Omaiset kutsuvat usein hautajaisvieraat itse puhelimella, viesteillä tai sähköpostilla. Monesti myös kuolinilmoituksessa kerrotaan, milloin siunaustilaisuus järjestetään ja onko sen jälkeen muistotilaisuus erikseen kutsutuille. Tällä tavoin paikalle osaavat tulla myös vainajan elämässä olleet tärkeät ihmiset, joita perilliset eivät tunne.
Useimmissa hautajaisissa järjestetään jonkinlainen muistotilaisuus, johon vaikuttavat myös paikkakunnan perinteet. Joillain alueilla omaiset saattavat vainajaa jo matkalla siunauskappeliin. Nuoren kuolemantapauksessa koko koulu saattaa osallistua siunaustilaisuuteen.
4.Ekologinen valinta
Luonto ja ympäristö ovat monille tärkeitä. Myös hautajaisjärjestelyissä mietitään yhä useammin hiilijalanjälkeä. Ruumisarkku on hautajaisissa pakollinen, sillä ihmistä ei saa haudata maahan tai tuhkata ilman arkkua.
Kotimainen arkku on ympäristöystävällisin. Sen raaka-aine tulee lähimetsistä ja arkku valmistetaan Suomessa käsityönä.
Tuhkaus on yleistynyt varsinkin kaupungeissa, joissa arkkuhautapaikoista on pulaa. Osa hankkii uurnalle oman hautapaikan, mutta tuhkan voi sirotella myös hautausmaan sirottelualueelle tai muistolehtoon. Viimeksi mainituilla alueilla myös kulut ovat pienemmät.
Yhä useampi haluaa viedä tuhkan luontoon. Se vaatii aina maanomistajan luvan. Tuhka on siroteltava kokonaisuudessaan samaan paikkaan.
5.Erilaisia uskontokuntia
Suurin osa hautajaisista järjestetään evankelisluterilaisen kirkon menoin. Isoissa kaupungeissa ja varsinkin Etelä-Suomessa pidetään kuitenkin yhä enemmän muiden uskontokuntien hautajaisia tai täysin uskonnottomia tilaisuuksia. Muiden uskontokuntien hautajaisissa tyypillisiä seremonioita ovat esimerkiksi vainajan peseminen ja hautaan kantaminen.
Kokonaan uskonnottomissa hautajaisissa voi olla kukkien laskemista, puheenvuoroja ja musiikkia. Vainajan kotikunnan hautausmaalta voi pyytää paikan myös tunnustuksettomalta hauta-alueelta.
Neuvot hautajaisten järjestämiseen antoi puheenjohtaja Sari Koukkari Suomen Hautaustoimistojen Liitosta.
Satu Alavalkama
