veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Ei kiitos, suomalainen veronmaksaja ei ole vastuussa Italian valtion veloista

Pentti Pikkarainen
Pentti Pikkarainen

Tarkan euron linja

Pentti Pikkarainen on työelämäprofessori Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa sekä talouspolitiikan ja rahamarkkinoiden vapaa tarkkailija.  

Kun vuonna 2008 alkanut euroalueen kriisi alkaa olla takanapäin, katseet euroalueella ovat kohdistuneet Italiaan. Globaalin finanssikriisin aikana Italian tilanne ei eskaloitunut mutta jatkoi hidasta heikentymistään.

Rahoitusmarkkinoilla kiinnitetään erityistä huomiota Italian korkeaan julkiseen velkaan, pankkien heikkoon tilaan ja siihen, että italialaisten pankkien hallussa on merkittävä osa Italian valtion velasta. Tämä on räjähdysherkkä yhdistelmä.

Monet asiantuntijat ovat olleet pitkään sitä mieltä, että Italiaa ei olisi pitänyt ottaa euroalueen jäseneksi. Italian julkinen velka suhteessa BKT:hen oli 120 prosenttia euroon liittymisen hetkellä. Jos rahaliiton velkakriteeriä olisi tulkittu vakavasti, velkasuhde olisi pitänyt olla korkeintaan 60 prosenttia.

Italian jäsenyys eurossa oli puhtaasti poliittinen päätös. Italia otettiin euroon Saksan liittokansleri Helmut Kohlin toiveesta. Muilla ei ilmeisesti ollut mitään sanottavaa asiaan. Mykillä yhtiömiehillä on kuitenkin yhtä suuri vastuu tästä asiasta kuin Kohlilla. Toki todelliset vastuunkantajat ovat yleensä muita kuin päätöksentekijät.

Euroon liittymisen yhteydessä Italia lupasi, että se tuo velkasuhteensa 120 prosentista 60 prosenttiin vuoteen 2009 mennessä. Näin ei käynyt. Tällä hetkellä velkasuhde on noin 130 prosenttia.

Kansainvälisen talouden hyvä kehitys euron ensimmäisen vuosikymmenen aikana olisi antanut Italialle hyvän mahdollisuuden kohentaa selvästi julkisen talouden tilaansa. Italia on toki pystynyt pitämään julkisen talouden alijäämän kohtuullisen matalana. Suurempi ongelma on ollut hidas kasvu, jonka myötä velkasuhde ei ole laskenut vaan noussut.

Rahoitusmarkkinoilla on monilla epäilys siitä, että Italian julkinen talous on kestämättömällä uralla. Jos näin on, myös italialaisten pankkien taseet ovat kuralla ja niitä joudutaan jossakin vaiheessa pääomittamaan.

Italian julkinen velka on kestämättömällä uralla, jos julkisia menoja kasvatetaan selvästi, talouskasvu on hidasta tai julkisen rahoituksen kustannus nousee selvästi. Euroalueen valtioiden rahoituksen hinta on käytännössä EKP:n toimien armoilla. Jos valtioiden velkakirjamarkkinoiden annettaisiin toimia vapaasti, Italian valtion rahoituskustannus todennäköisesti nousisi pilviin.

Italialla on todennäköisesti edessä tylyjä ratkaisuja. En usko siihen, että velkasuhdetta saadaan enää talouspolitiikan keinoin tai uskomalla ripeään kasvuun hallitulle uralle. Tällöin ratkaisuja joudutaan etsimään työkalupakista, johon kuuluvat velkasaneeraus, ero eurosta, Italian jakaantuminen pohjoiseen ja etelään, inflaatio ja euroalueen sisäiset tulonsiirrot eli velkojen sosialisointi.    

Lopullinen tulema riippuu poliittisesta dynamiikasta Italiassa ja euroalueella. Kreikan kohdalla päädyttiin siihen, että velkoja leikattiin jonkin verran ja velkojaksi tuli käytännössä euroalueen muut valtiot (veronmaksajat) saksalaisten ja ranskalaisten pankkien sijaan. Näin tehtiin huolimatta siitä, että esimerkiksi suomalaisella veronmaksajalla ei ole ollut mitään tekemistä Kreikan julkisen talouden hoidon kanssa.

Vaihtoehto olisi ollut, että Kreikan valtiota rahoittaneet saksalaiset ja ranskalaiset pankit olisivat kärsineet isompia tappioita ja Saksan ja Ranskan valtiot olisivat pääomittaneet holtittomat rahoituslaitoksensa. Sököringissä peli on kovaa.

Suomalaisella veronmaksajalla ei ole mitään tekemistä Italian vaikeuksien kanssa. Italian velkojen sosialisointia euroalueen muiden veronmaksajien piikkiin ei tule hyväksyä. Euroalueen inflaation kiihdyttäminen Italian velkojen hoitamiseksi on myös tuomittava ratkaisu. Näitäkin ratkaisuja tarjotaan mutta myös suomalaisten päättäjien tulisi pitää selkäranka suorana ja silmät auki.

Pentti Pikkarainen

 

 

Kommentit (4)
 
  • Timo Eriksson 30.1.2019 11:56
     
    Hyvä kirjoitus. Toivon hartaasti että Suomessa on opittu Kreikka- lainoituksista jotakin. Vastuuta toki niiden seurauksista kukaan ei ole ottanut. Eniten kansan miemtä " syö" että todellisuudessa Saksan ja Ranskan painostuksesta EU pakoitettiin mukaan maksumiehiksi pelastamaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja likviditeettikriisiltä. Toivottavasti siis Italian kohdalla emme taas joudu maksumiehiksi.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Pentti Pikkarainen 30.1.2019 12:29
     
    Kreikan kohdalla Saksan ja Ranskan olisi pitänyt hoitaa omien pankkiensa vakavaraisuus ja siten tarvittaessa kansallistaa pankit. Italian kohdalla on oltava tarkkana keskuspankkijärjestelmän kautta tulevista mahdollisista riskeistä.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Petteri Asikkala 31.1.2019 11:40
     
    Italian tilanne on mielenkiintoinen. Jäädään seuraamaan mielenkiinnolla, miten muut valtiot suhtautuu tilanteeseen.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Ruben 1.2.2019 19:30
     
    On selvä, että Ranska käyttää hyväkseen Afrikan maita. Espanja sai 41,4 miljardia euroa (mm. Italiasta) pankkien pelastamiseksi. Italiassa on monia ongelmia, mutta se ei ole koskaan pyytänyt mitään apua muilta mailta eikä käyttää hyväkseen ketään!
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kolme ynnä seitsemän?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit

Haluatko lisää hyötytietoa taloudesta?

Tilaa tästä Veronmaksajien ilmainen uutiskirje.
Voit peruuttaa sen koska tahansa.