Financial Times -lehden palkittu ulkomaantoimittaja Gideon Rachman povasi mielipidekirjoituksessaan maaliskuussa, että mikäli Donald Trump todella haaveilee Nobelin rauhanpalkinnosta, edessä on lähes varmasti pettymys. Sen sijaan Gideon kirjoittaa, että Trumpilla on erinomaiset mahdollisuudet voittaa Kaarle Suuren palkinto, joka jaetaan vuosittain henkilölle, jolla on ollut merkittävä panos Euroopan yhtenäisyyden edistämiseen.
Niinpä niin. Yhdysvaltojen valtiojohto kumartaa Kremlille, budjettikuristaan tunnettu Saksa valmistelee satojen miljardien elvytyspaketteja, ja Euroopan unionista ovet paukkuen lähtenyt Britannia esiintyy taas Euroopan yhteisenä äänenä. Sijoittajat kaatavat rahaa perinteiseen aseteollisuuteen, ja kaiken kukkuraksi suomalainen huumoriryhmä voittaa Melodifestivalenin.
Maailmankirjat ovat virallisesti sekaisin, mutta se ei välttämättä ole Euroopan kannalta yksinomaan huono asia. Kriisin anatomiaan kuuluu olennaisesti myös mahdollisuus uudistumisesta. Euroopassa, jos missä, tämä viisaus tunnetaan.
Euroopan ryhtiliike
Trumpin kannattajien silmissä Eurooppa on syyllinen Yhdysvaltojen talouden ongelmiin. Yhdysvaltojen rooli maailmanpoliisina ja Euroopan turvallisuuden takaajana on vuosikymmenten ajan edellyttänyt massiivisia panostuksia puolustukseen liittovaltion tasolla. Nämä panostukset on rahoitettu velkarahalla, koska liittovaltion menot ovat ylittäneet tulot.
Todellisuudessa Yhdysvaltojen budjettialijäämän taustalla ovat jo pitkään olleet ensisijaisesti muut syyt, mutta osa tarinasta on totta. Eurooppa on ollut pitkään vapaamatkustaja. Kun Yhdysvallat kehitti omaa puolustusteollisuuttaan palvelemaan myös Euroopan tarpeita, Eurooppa sai keskittyä kaikessa rauhassa hyvinvointivaltion rakentamiseen.
Nyt viimeistään vapaamatkustamisen aika on ohi. Rahoitusmarkkinoilla MAGA (Make America Great Again) on menneen talven lumia. MEGA (Make Europe Great Again) on nyt kaikkien huulilla. Kyse on siitä, voiko Eurooppa nousta uuteen kukoistukseen puolustusteollisuuden investoinneilla.
EU-komissio on päättänyt toimista, joilla parhaimmillaan mahdollistetaan 800 miljardin euron lisäpanostukset eurooppalaiseen puolustukseen lähivuosina. Summa vastaa vajaata viittä prosenttia EU:n bruttokansantuotteesta.
Kasvuvaikutukset riippuvat kuitenkin siitä, millaisia päätöksiä kansallisella tasolla tehdään ja milloin. Saksa on jo päättänyt yhteensä 700 miljardin euron panostuksista infrastruktuuriin ja puolustukseen.
Kasvuvaikutukset riippuvat monesta tekijästä
Talouskasvuvaikutusten näkökulmasta olennaista on, missä määrin kasvavat puolustusmenot syrjäyttävät muita menoeriä tai johtavat veronkorotuksiin. Verotuksen kiristäminen heikentäisi puolustuspanostusten positiivista kasvuvaikutusta, ja muista menoeristä leikkaaminen taas uhkaisi heikentää hyvinvointivaltion peruselementtejä. Sillä voisi olla kielteinen vaikutus talouden pitkän aikavälin kasvupotentiaaliin.
Puolustusteollisuuden tarvikehankinnat eivät itsessään kiihdytä taloudellista aktiviteettia, mikäli Eurooppa ei pysty kasvattamaan kotimaista tarviketuotantoa. Euroopan maiden Ukrainaan lähettämästä aseellisesta tuesta euromääräisesti yli 60 prosenttia on päätynyt Yhdysvaltoihin – vain joka viides euro on päätynyt hyödyttämään eurooppalaisia toimijoita.
Pitkän aikavälin kasvunäkymien osalta on myös todettava, etteivät massiivisia armeijoita ylläpitävät kansantaloudet varsinaisesti loista menestyksellään. Egypti ja Turkki ovat molemmat esimerkkejä talouksista, joissa ylisuuri armeija on pikemmin taakka muulle taloudelliselle aktiviteetille kuin kasvun ajuri.
Puolustusteollisuuden panostukset voivat kuitenkin läikkyä positiivisesti myös muille aloille. Näin on etenkin kaksikäyttöteknologioiden osalta. Kaksikäyttöratkaisut ovat sellaisia, joita hyödynnetään sekä puolustusteollisuudessa että muilla teollisuuden aloilla.
Kiel-instituutti on arvioinut, että yhden prosentin puolustusmenojen kasvu voisi nostaa talouden pitkän aikavälin tuottavuutta 0,25 prosenttia, mutta tällöin olennaista on puolustusmenojen ohjaaminen ennen kaikkea tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Euroopalla on tässäkin suhteessa paljon kiinni kurottavaa verrattuna Yhdysvaltoihin.
Uuteen nousuun?
Parinkymmenen vuoden ajan alalla työskennellyt ekonomistikollegani totesi hiljattain, että koko uransa aikana hän ei ole kertaakaan kokenut aiheelliseksi olla optimistinen Euroopan talouden suhteen. Nyt ilmassa on kuitenkin jotain uutta.
Se, että vöyriläinen saunabändi valloittaa ruotsalaisten sydämet, kertoo jotain hyvin tärkeää ajastamme. Kuten myös se, että eurooppalaiset päättäjät kokoontuvat hätäkokoukseen juuri Britannian isännöimänä.
Trump pitää Eurooppaa heikkona, mutta unohtaa eurooppalaisten suurimman vahvuuden. Siinä missä Amerikka jakautuu entistä rajummin kahteen leiriin, vaikean paikan tullen eurooppalaiset tuppaavat unohtamaan erimielisyytensä ja yhdistämään voimansa.
Sanonpa siis kiitos Donald Trump – teit sen, mihin emme itse kyenneet.
Kommentoi