veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Tarvitseeko työaikaa lyhentää, koska se lyhenee itsestään?

Mauri Kotamäki
Mauri Kotamäki

Valtakunnan kamreeri

Mauri Kotamäki on Keskuskauppakamarin pääekonomisti. Hän seuraa ennen kaikkea työmarkkinoita, sosiaaliturvajärjestelmän kehitystä ja liian harvakseltaan jalkapalloa. Häntä voi seurata Twitterissä  @Mau_And 

Koronakriisi kurittaa työntekijöitä ja yrityksiä. Syksyksi ennakoidaan haasteita vientisektorille ja sitä kautta koko kansantaloudelle.

Samaan aikaan pääministeri Sanna Marin puhuu irtisanomissuojan tiukentamisesta ja selvästi lyhyemmästä työpäivästä nykypalkalla. Pääministerin ajoitus on kieltämättä huono, eivätkä nämä puheet varsinaisesti lisää luottamusta tulevaisuuteen elinkeinoelämän puolella.

Mutta se työajan lyhentyminen. Kukapa ei haluaisi ”ilmaista” tuntipalkan korotusta tai vapaa-ajan lisäystä?

Työaika on lyhentynyt trendinomaisesti jo pitkään usealla eri ulottuvuudella. Eritoten elinajanodote on kasvanut rajusti samalla, kun lakisääteinen eläkeikä on muuttunut vain vähän. Vaikka tosiasiallisen eläkeiän laskeminen ei ole ihan suoraviivaista, on ihmisten eläkkeellä viettämä aika kasvanut, mikä on myös osaltaan tarkoittanut vapaa-ajan kasvua.

Samoin ihmisten vuodessa tekemät työtunnit ovat alentuneet jo useamman vuosikymmenen ajan. OECD:n datan mukaan 1960 keskimääräinen suomalainen työllinen työskenteli liki 2000 tuntia, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 1540 tuntia.

Tuottavuuden kasvaessa vapaa-aika on siis lisääntynyt kutakuinkin ”itsestään”.

Todellisuus nykyään ei tietenkään ole sitä, mitä lordi Keynes noin vuonna 1930 uumoili. Suhdanneteorian isä nimittäin arvasi, että nykypäivänä ihmiset työskentelisivät 15 tuntia viikossa kiitos tuottavuuden kasvun.

Tuottavuus on toki kasvanut uskomattoman paljon, mutta se ei ole koko tarina. Ihmiset ovat kekseliäitä ja ihmiskunnan rikastuessa on keksitty kaikenlaisia kiinnostavia ja hyödyllisiäkin hyödykkeitä, jonka seurauksena ihmiset ovat kuitenkin halunneet työskennellä vähän enemmän sadakseen ostaa niitä kiinnostavia härpäkkeitä.

Toki lienee niin, että noin vuoden 1930 elintaso voitaisiin saavuttaa parin päivän työviikolla. Mutta kuka nykymaailmassa haluaisi elää 1930-luvulla? Tokkopa monikaan.

Niin kuin kovin moni hyvä asia, ne toteutuvat parhaiten itsestään ja pakottamatta. Tuottavuuskehitys sallii työajan lyhentämisen – ei niinkään toisinpäin.

Työajan lyhentyminen taloudellisesti toteutuu parhaiten sisäsyntyisesti. Mutta kuinka pitää huolta kansantalouden tuottavuuden kasvusta, mikä on alentunut trendinomaisesti jo vuosia? Se on vähintään miljoonan dollarin kysymys.

Mauri Kotamäki

Kommentit (1)
 
  • Esko Niemi 9.9.2020 14:37
     
    Nykyisinkin työnantajan kanssa voi sopia kuuden tunnin työajasta, ja monet ovat niin tehneetkin. Tästä voinee päätellä, että Sanna Marin haluaa kieltää kansalaisia tekemästä kuutta tuntia pidempää työpäivää. Tämä tuntuu ylipäätään nurinkuriselta koronakriisin olosuhteissa, mutta muutenkin. Minä kun haluan tehdä työtä enemmän kuin kuusi tuntia päivässä. Työ tuo merkitystä elämääni ja pidän siitä. Onko minun jatkossa tehtävä työtä salaa? Mikä on sanktio, jos jään kiinni työnteosta? Miten Sanna Marin itse toimii? Selviääkö hän pääministerin töistä kuudessa tunnissa, vai onko hänellä poliitikkona erioikeus tehdä pitkiä päiviä? Ei tunnu reilulta!
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan kolme ynnä kolme?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit