Selkärankoihimme on iskostettu, että suomalaisuus on verrattavissa lottopotin voittoon: hyvinvointivaltiossa saamme nauttia huippuluokan terveydenhoidosta ikään, sukupuoleen ja asuinpaikkaan katsomatta.
Täsmääkö todellisuus tuon mielikuvan kanssa, hoidetaanko meitä yhdenvertaisesti ja voiko asiaan vaikuttaa? Saavatko kaikki päävoiton, vai onko toisten tyytyminen kahvipakettiin?
Hoidon alueellisesta eriarvoisuudesta selvitys
Kaikkialla Suomessa on saatavilla hyvää hoitoa, mutta näyttäisi siltä, ettemme olekaan aivan tasa-arvoisia. Kestävä Terveydenhuolto -hankkeen viime vuonna teettämä selvitys osoitti, että reuma- ja tulehduksellisten suolistosairauksien hoidossa ja niistä aiheutuvassa työkyvyttömyydessä on Suomessa alueellisia eroja.
Nyt on valmistumassa lisäselvitys siitä, mistä nuo erot johtuvat, ja olisiko niiden tasoittamiseksi jotain tehtävissä. Marraskuussa julkistettavan selvityksen aineistoiksi on haastateltu terveydenhuollon ammattilaisia ja tehty potilaskyselyitä. Lisäksi on analysoitu Kelan, THL:n ja Eläketurvakeskuksen rekisteridataa kolmelta eri alueelta.
Miten tasa-arvo saavutetaan?
Oma tuntemukseni on, että hoitokäytännöissä voi olla suuriakin alueellisia eroja, eivätkä linjaukset ole yhtenäisiä. Pian valmistuvasta selvityksestä voidaan toivottavasti nähdä, miksi näin on – miksi joillain alueilla esimerkiksi diagnoosin saaminen on ripeämpää tai hoitopolku etenee jouhevammin, kuin muualla.
Marraskuussa saatavan näytön pohjalta olisi hyvä miettiä, millaisin toimenpitein hyvät käytänteet voitaisiin jalkauttaa kaikkialle maahan, kaikkia meitä ja läheisiämme koskeviksi.
Säästöjä paremmista toimintatavoista
Kuten aiemmin olen kirjoittanut, alueellisesta epätasa-arvosta ei aiheudu harmia vain sairastavalle itselleen, vaan kustannuksia koituu koko yhteiskunnalle. Kääntäen: toimintatapojen kehittäminen ei palvelisi vain yksilöä itseään ja parantaisi hänen elämänlaatuaan, vaan hyödyttäisi myös isoa kuvaa.
Kehittämällä vaikkapa hoitohenkilökunnan työtapoja tai terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välistä kommunikaatiota, voidaan olla myös taloudellisesti tehokkaampia.
Toivoisinkin, että nyt kun maan terveydenhuoltoa ollaan uudistamassa, kroonisten sairauksien hoitopolut otettaisiin huomioon ja parhaat käytännöt otettaisiin käyttöön maanlaajuisesti.
Marraskuussa julkaistava selvitys on osa Kestävä Terveydenhuolto -hanketta, jonka tavoitteena on haastaa yhteiskuntaa ja terveydenhuoltoalaa pohtimaan, miten suomalaista terveydenhuoltojärjestelmää ja -ympäristöä voidaan uudistaa niin, että kaikki hyötyvät. Hanke tarjoaa uusia näkökulmia mm. siihen, miten hyvinvointi sekä työ- ja toimintakyky pystytään turvaamaan nyt ja tulevaisuudessa sairastumisesta huolimatta.
On lottovoitto syntyä Suomeen, mutta olisi hyvä, jos kaikkien paikkakuntien asukkailla voisi olla seitsemän oikein.
Kati Nyman
Kommentoi