Tämänkertaisella aiheellani on useimpien mielestä synkkä kaiku. Mutta samalla, kun syöpä on jo sanana pelottava, se on myös yleinen ja monia koskettava asia.
Syöpäjärjestöjen tilastojen mukaan joka kolmas suomalainen sairastuu jossain elämänsä vaiheessa syöpään, ja vielä useampi kokee sen läheisensä, tuttavansa tai työkaverinsa kautta.
Itse seisahduin syövän äärelle viimeksi tällä viikolla, kun tuttavani kertoi saaneensa lääkäriltään huonoja uutisia. Tällainen viesti pysäyttää joka kerta.
Samalla on kuitenkin lohdullista tietää, että hoidot ja diagnostiikka kehittyvät. Tuhannet tutkijat ja terveydenhuollon ammattilaiset maailmalla ja Suomessa tekevät joka päivä töitä sen eteen, että yhä useampi syöpäpotilas saisi tehokkaan ja turvallisen hoidon.
Viime viikolla, 4.2., vietettiin vuosittaista Maailman syöpäpäivää teemalla "kaikille paras mahdollinen hoito".
Suomessa syövän hoito on yleisesti ottaen hyvää, ja erikoissairaanhoito on laadukasta. Muun muassa Syöpäsäätiö arvioi, että Suomi on yksi maailman kärkimaista, kun mitataan syövästä selviytymistä.
Hoitotulokset ovat kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa, ja jo noin kaksi kolmesta suomalaisesta syöpään sairastuneesta paranee. Kehitettävää kuitenkin vielä riittää, eivätkä tiede ja tutkijat lepää niin kauan kuin työtä on vielä tekemättä.
Hoitojen ja lääkkeiden kehittyessä syövän hoito on muuttunut ja muuttuu jatkossakin yhä yksilöllisempään suuntaan. Tämä tarkoittaa sitä, että hoito räätälöidään entistä enemmän potilaskohtaisesti. Siksi päättäjien olisi tärkeää kehittää myös esimerkiksi lääkekorvausjärjestelmää vastaamaan yksilöllisen hoidon tarpeita.
Nykyinen lääkekorvausjärjestelmämme ei aina taivu uusien lääkehoitojen mahdollisuuksiin. Esimerkiksi potilaan syövän hoitoon voi olla olemassa hoitavan lääkärin arvion mukaan toimiva hoito, mutta sillä ei ole juuri kyseiseen syöpätyypiin Kela-korvattavuutta, jolloin sitä ei käytännössä voi potilaalle määrätä.
Samalla kun syövän hoidossa mennään yhä yksilöllisempään suuntaan, on hyvä pitää mielessä, että meillä on myös eriarvoisuutta – niin sosioekonomisista syistä johtuvaa kuin alueellistakin – hoidossa ja sen saatavuudessa.
Maantieteellisiä eroja on muun muassa diagnosoinnin ja hoitoonpääsyn nopeudessa. Tämä asettaa erityisesti vastavalitut aluevaltuutetut tärkeän paikan eteen, jotta he voivat vahvistaa alueensa asukkaiden mahdollisuuksia päästä nopeasti lääkäriin, diagnosoitavaksi ja hoitoon.
Sen lisäksi, että hyvinvointialueilla on iso tehtävä taata omien asukkaidensa hyvät terveyspalvelut, pitää myös kansalaisten yhdenvertaisuudesta huolehtia koko maassa. Maailman syöpäpäivänä viime viikolla saatiinkin kaksi hyvää uutista paitsi hoitojen kehittämisestä myös yhdenvertaisuuden edistymisestä.
Ensimmäinen niistä oli, että jo vuonna 2019 perustettu Kansallinen syöpäkeskus pääsee vihdoin aloittamaan konkreettisesti toimintansa, kun se sai päätöksen rahoituksesta valtionavulla. Rahoituspäätös on edellytys keskuksen toiminnan käynnistymiselle. Kansallisen syöpäkeskuksen tehtävänä on muun muassa edistää yhdenvertaisen syöpähoidon toteutumista asuinpaikasta riippumatta ja myös koordinoida syöpätutkimusta Suomessa.
Toinen hyvä uutinen oli se, että Helsingin yliopistoon ja HUSiin perustetaan yksilöllisen syöpälääketieteen professuuri. Tällainen yksilölliselle syövän hoidolle omistettu professuuri on harvinaisuus maailmalla, ja sen tavoitteena on muun muassa parantaa syövän hoitoa ja diagnostiikkaa sekä soveltaa uusia tutkimustuloksia potilaiden hoitoon. Pysyväksi tarkoitetun professuurin rahoittavat ensimmäisen viiden vuoden ajan kolme lääkeyritystä – Bayer, Novartis ja Roche.
Vaikka kaksi edellä kuvattua uutista saattavat tuntua kaukaisilta yksittäisen kansalaisen ja potilaan näkökulmasta, on niillä kuitenkin suuri merkitys.
Korkeatasoinen tutkimus luo perustan korkeatasoiselle hoidolle. Molemmat päätökset vauhdittavat ihan konkreettisesti uusimpien yksilöllisten hoitojen pääsyä lääkäreiden ja potilaiden käyttöön sekä potilaiden yhdenvertaisuutta.
Kati Nyman
Kommentoi