José Saramago on yksi mielikirjailijoitani. Hänen persoonallinen tyylinsä jakaa varmasti lukijakuntaa – siitä joko lumoutuu tai sitä ei voi sietää. Itse pidän valtavasti hänen tavastaan tuoda inhimillinen näkökulma suuriin historiallisiin ja yhteiskunnallisiin, joko toteutuneisiin tai kuvitteellisiin, tapahtumiin.
Kirjassa Kertomus sokeudesta Saramago kuvailee kaupunkia, jota kohtaa sokeusepidemia ja ihmiset yksi kerrallaan menettävät jostain tuntemattomasta syystä näkönsä. Saramagon kuvailema tapahtumien kulku on monessakin mielessä ahdistavaa luettavaa, jossa on vahva symbolinen taustavire.
Saramagon kirja on sysimustaa poliittista satiiria ja yhteiskuntakritiikkiä, mutta en silti voi olla tekemättä siitä aasinsiltaa ihan jokapäiväiseen haasteeseen, jonka näkökyvyn heikentyminen aiheuttaa meille suomalaisille.
Kuten tiedetään, ikäännymme kovaa vauhtia. Ikääntymiseen liittyy kroonisten näköä uhkaavien silmäsairauksien kuten kaihin, ikärappeuman, glaukooman ja diabeettisen verkkokalvosairauden nopea lisääntyminen. 75 ikävuoden jälkeen alkavat näön menetyksen kannalta hankalimmat vuodet.
Lisääntyvät näköongelmat heikentävät ennen kaikkea elämänlaatua. Ne aiheuttavat myös sekä suoraan että epäsuorasti terveyspalvelujen käyttöä ja lisäävät siten yhteiskunnan kustannuksia.
Tampereen yliopiston ja Näkövammarekisterin tekemän ja Bayerin tukeman selvityksen (Hannu Uusitalo ym. 2018) mukaan alentunut näkökyky aiheuttaa vuosittain 875 miljoonan euron kustannukset lisääntyneenä terveydenhuollon palveluiden käyttönä ja 781 miljoonan menetykset ennenaikaisina eläköitymisinä. Heikkonäköisyydestä johtuvia epäsuoria kustannuksia ovat esimerkiksi lisääntynyt riski kaatumisen seurauksena syntyviin reisiluun ja lonkan murtumiin ja niistä aiheutuviin sairaalajaksoihin. Huonontunutta elämänlaatua ei tietenkään voi edes mitata rahalla.
Kuten monessa muussakin sairaudessa, myös näköongelmissa varhainen diagnostiikka ja riittävän ajoissa aloitettu oikea hoito auttavat ehkäisemään tilanteen pahenemista. Diagnostiikkaan tuovat uusia mahdollisuuksia digitalisaatio ja tekoäly, joita pitäisi nykyistä paremmin hyödyntää varhaisten näköongelmien havaitsemiseen. Tekoäly voi esimerkiksi analysoida erilaisia nettipohjaisia näkötestejä ainakin osittain automaattisesti.
Lisäksi terveydenhuollossa pitäisi panostaa siihen, että otetaan käyttöön tehokkaat lääkkeet ja hoitomenetelmät riittävän varhain. Luomalla edellytykset silmäsairauksien varhaiseen toteamiseen, tehokkaaseen hoitoon ja oikea-aikaiseen kuntoutukseen voidaan vaikuttaa ratkaisevasti väestön elämänlaatuun ja yhteiskunnan kustannuksiin.
Saramago on kirjoittanut myös kirjan nimeltä Kertomus näkevistä. Sekin tarina on synkkä satiiri, tällä kertaa demokratiasta ja vaaleista. Aasinsilta nyky-Suomeen on ehkä yhtä ontuva kuin alussa, mutta sallinette sen silti: vastavalitun eduskuntamme ja uuden hallituksemme pitäisi vakavasti huomioida ikääntyvän väestömme näkökyvyn merkitys ja luoda edellytykset sen tehokkaalle hoitamiselle.
Kati Nyman
Kommentoi