Kohta ne ovat taas täällä. Nimittäin jokakesäiset lehtijutut, joissa kysytään, iskikö lomalla turvotus ja kerrotaan, kuinka päästä irti lomakiloista. Ja vastahan pari kuukautta sitten lukijoille neuvottiin viime hetken vinkkejä rantakuntoon pääsemiseksi.
Eipä silti, ajankohtaisia ja selvästikin joka vuosi yhtä kiinnostavia teemoja nämä ovat. Ja toki olen sitä mieltä, että kesällä(kin) on lupa nauttia elämästä ja siinä sivussa myös herkuista. Ja tietysti mahdollisista kesällä kertyneistä liikakiloista on hyvä ihan terveyden nimissä päästä eroon ennemmin kuin myöhemmin. Mutta painonhallinta, niin tylsä kaiku kuin tuossa sanassa onkin, voi olla myös muuta kuin toistuvia dieettejä, kuureja ja kieltäytymistä.
Jokin aika sitten tutustuin suomalaisen tutkija Anu Joen tuoreeseen väitöstutkimukseen painonhallinnasta. Väitöskirjassaan Joki on selvittänyt, miten tavalliset, koko ikänsä normaalipainoisena olleet ihmiset mieltävät painonhallinnan ja elämäntapansa. Hän nimittää näitä henkilöitä elinikäisiksi painonhallitsijoiksi, mutta termiin ei sisälly yleistä käsitystä jatkuvasta diettaamisesta ja kärvistelystä.
Joen tutkimustaan varten haastattelemat henkilöt eivät mieltäneet painonhallintaa kituuttamiseksi tai erityiseksi projektiksi, vaan luontevaksi osaksi elämäntapaansa. Tätä elämäntapaa jokainen toteutti omalla, itselleen luontaisella tyylillä. Heille oli kuitenkin yhteistä se, että he eivät erityisesti ajatelleet painoaan tai sen "hallitsemista", vaan se toteutui ikään kuin muun elämän sivutuotteena.
Heille oleellisempaa oli yleinen hyvinvointi, yleensä liikunnallinen elämäntapa ja tasapainoinen mutta minun tulkintani mukaan rento ote syömiseen. Jokaista suupalaa ei vahdita, herkuttelu kuuluu kuvaan, mutta yleisesti näiden ikänsä normaalipainoisina pysyneiden henkilöiden ruokavalio oli kohtuullinen ja terveellinen.
Joen mukaan henkilöt olivat kuitenkin myös tietoisia syömiseen ja liikuntaan liittyvästä käyttäytymisestään, vaikka suhtautuivatkin näihin joustavasti. Joki myös toteaa, että heille oli ominaista tietynlainen optimismi ja pystyvyydentunne.
Tunnistan itseni melko hyvin tuosta Joen tutkimasta joukosta, ja siksi minun on myös helppo olla samaa mieltä tutkimuksen päätelmistä. Olen koko aikuisikäni pysynyt parin kolmen kilon sisällä samassa (normaali)painossa, lukuun ottamatta raskausaikaa. Joskus nuorena kokeilin syystä tai toisesta pariin kertaan muotidieettejä, mutta niiden kesto ja vaikutus jäi korkeintaan viikkoon tai pariin.
Sittemmin ruokavaliotani on määrittänyt pikemminkin hyvä olo, ravinnosta saamani hyöty urheiluun ja palautumiseen sekä tietyssä määrin herkuttelu.
Aktiivinen liikunta tukee mielestäni hyvin myös järkevää ruokailua; on syötävä riittävästi jaksaakseen treenata, mutta samalla ruoka on usein käytännön syistä terveellistä ja kevyttä. Ähkyssä kun ei jaksa urheilla. Toisaalta maailma ei kaadu mihinkään suuntaan, vaikka välillä ruokana onkin pizzaa tai pullaa – tai suurinta herkkuani, perunalastuja...
Avainasemassa on niin oman kokemukseni kuin Joen väitöstutkimuksen mukaan pysyvyys ja kokonaisvaltaisuus. Painonhallinnan ei tarvitse olla muusta elämästä erillinen projekti, vaan se on parhaimmillaan osa muuta elämää. Huomiota siihen voi kiinnittää, mutta lopputulos on osa muuta hyvinvoinnin kokonaisuutta.
Tiedän, että tämä ei ole mahdollista tai helppoa kaikille ja tiedostan olevani onnekas, kun edellä kuvailemani tilanne toteutuu omalla kohdallani. Joskus painonhallinta vaatii varmasti määrätietoista otetta ja projektia, eikä liikunta ole jokaiselle samalla tavalla mieluinen, mahdollinen tai jokapäiväinen osa arkea kuin minulle.
Mutta ehkä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja pysyvän elämäntavan ajatuksesta voi saada jotain ohjenuoraa, jos sellaista kaipaa. Minusta se on myös jotenkin lohdullinen ajatus: ei tarvitse koko ajan ajatella asiaa ja stressata, kun tietää että suurimmaksi osaksi ruokailu ja elintavat ovat kunnossa ja suurempana tavoitteena on terveys ja hyvä olo kuin kilojen tarkkaileminen.
Kati Nyman
Kommentoi