Posti ja Veikkaus. Syksyn kohuyritysten päällimmäinen yhteinen nimittäjä on valtio-omistaja. Toinen on niiden vaikea tasapainoilu yhteiskunnallisen palvelutehtävän ja markkinalähtöisen liiketoiminnan välillä.
Hyvän hallinnointitavan noudattaminen on ollut valtionyhtiöissä hankalaa riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat olleet vallassa. Median paineessa nykyhallituksen ministerit kävelevät yhtiöiden omien hallitusten yli ohjeistamaan toimivaa johtoa julkisesti - jopa operatiivisissa kysymyksissä.
Ennen ei ollut paremmin. Millaista omistajaohjausta valtio käytti esimerkiksi vuonna 2015, kun Fortum ilmaantui yllättäen Fennovoiman kotimaisuusasteen takuumieheksi?
Ilman valtionyhtiön hankkimaa omistusosuutta Fennovoiman ydinvoimalatilaus venäläiseltä Rosatomilta olisi todennäköisesti kaatunut alkuunsa. Vaikea kuvitella sellaista liiketaloudellista logiikkaa, joka olisi tukenut Fortumin mukaanlähtöä kilpailijan hankkeeseen.
Monet valtion erityistehtäväyhtiöistä Fingridistä Yleen ovat perusteltuja. Solidiumiin keskitetyt pörssiomistukset tuovat valtion kassaan tasaista osinkovirtaa. Valtion vähemmistöomistaman Nesteen uudistamista uusiutuvien polttoaineiden tuottajaksi voi pitää maailmanluokan bisnessuorituksena.
Valtiolla on näyttöä myös kriisiyhtiöiden pelastamisesta. Turun telakan omistusjärjestelyt ja Talvivaaran kaivoksen tervehdyttäminen ovat malliesimerkkejä poikkeustilanteista, joissa valtion haltuunotto on ollut tarpeen.
Valtiot ja niiden perustamat kansainväliset instituutiot ovatkin parhaimmillaan silloin kun finanssijärjestelmää tai luontoa uhkaa romahdus.
Tämä on kuitenkin vain jälkihoitoa. Valtioiden pitäisi pystyä kehittämään teollisuuden ja palvelualojen sääntelyä siten, ettei systeemisiä kriisejä enää syntyisi.
Viime vuosikymmenten ylilyönnit ovat jättäneet jälkensä kansainväliseen talouskeskusteluun. Nyt amerikkalaiset yritysjohtajat vannovat laajemman yhteiskuntavastuun nimiin. The Financial Times kirjoittaa, että kapitalismi on nykymuodossaan rikki.
Markkinatalouden airuetkin ovat huolissaan, kun kokonaisuus ei ole kenenkään näpeissä. Keskuspankit ovat vieneet yritykset ja kotitaloudet negatiivisten korkojen tuntemattomille vesille. Ilmainen raha pitää elinkelvottomatkin yritykset hengissä ja hidastaa talouden kestävää uudistumista.
Samaan aikaan korkean teknologian osaaminen, asiakasdata ja voitot keskittyvät entistä harvempiin käsiin. Muutama digimaailman jättiyritys pyörittää rahantekokonetta, joka vähentää kuluttajien vaihtoehtoja kaupan alalla ja monissa palveluissa.
Näistäkin syistä viranomaissääntelyä tarvitaan enemmän kuin koskaan, kansallisesti ja kansainvälisesti. Sen pitää olla ammattimaista, pitkäjänteistä ja hyvin resursoitua.
Hyvälle sääntelylle pitää tehdä tilaa valtion hyvällä omistajapolitiikalla. Tärkeintä on erottaa ne visusti toisistaan, myös päivänpolitiikan pyörteissä.
Antti Oksanen
Esim. Ruotsissa yksityinen sijoitusraha on sukupolvien ajan tuottanut (jopa pörssissä) hyvin. Jokainen piensijoittajakin voi siellä helposti mennä mukaan.
Suomi on kuitenkin niin pääomaköyhä maa, että valtiota tarvitaan omistajana. Posti ja Veikkaus ovat kuitenkin hieman erilaisia yhtiöitä, joissa toivottavasti valtion edustajat eivät jatkossa sotkeennu operatiiviseen toimintaan. Moni muistaa myös kuvaputkitehdas Valcon, josta toivottavasti otettiin opiksi.
Kommentoi