Veronmaksajain Keskusliitto siirtyi uuteen aikakauteen, kun Jussi Junni aloitti liiton toimitusjohtajana. Mitä on luvassa, kun ihmisten ja arvojen johtaja syöksyy kovaksikeitettyyn vero- ja talouspolitiikan maailmaan?
Niin sanotuissa veropiireissä kuului keväällä kohahdus, kun Veronmaksajien hallitus nimitti liiton uuden toimitusjohtajan – ohi lukuisten ennakkosuosikkien.
Jussi Junnin, 43, yhteiskunnallinen ura on jo pitkä, mutta edellinen työpaikka, kirkon ja seurakuntien työntekijöitä edustava akavalainen AKI-liitot, ei ole tyypillisin tausta Veronmaksajille. Aiemmat toimitusjohtajat ovat tulleet virkamieskunnan ja politiikan kovasta ytimestä.
Itse hän näkee siirtonsa hyvinkin luontevana jatkumona vaikuttamisen kentällä. Edunvalvonnan lainalaisuudet ovat kuitenkin samoja niin ammatti- kuin kansalaisjärjestöissä.
”AKI-liitoissa painopiste oli jäsenten ammatillisten etujen ajaminen työelämässä. Veronmaksajilla puolestaan veropoliittinen vaikuttaminen korostuu”, Junni vertaa.
Noin kuukauden työskentelyn jälkeen hän on vaikuttunut liiton näkyvyydestä julkisessa keskustelussa. Veronmaksajien näkemykset selvästi kiinnostavat niin poliitikkoja kuin mediaa.
”Saman olen huomannut sosiaalisessa mediassa, jossa omia postauksiani on haastettu monesta suunnasta. Selvästi halutaan testata, miten siihen reagoin.”
Jäsen maksaa palkat
Junni on tehnyt työmarkkina- ja koulutuspolitiikkaa jo pitkään. Veronmaksajissa häntä houkutti mahdollisuus fokusoitua ja sukeltaa syvemmin verotukseen ja julkisen talouteen.
Puoluepolitiikassa Junni on ollut aktiivi vihreissä, mikä yhdistää häntä ja Veronmaksajia koko 1980-luvun johtanutta Jaakko Karia. Puoluekirja sai kuitenkin jäädä, kun Junni otti uuden tehtävän vastaan riippumattoman kansalaisjärjestön keulakuvana.
Karia hän muistuttaa myös vahvasti asiakaslähtöisessä ajattelussaan. Sen pohjalta jäsenille tuotteistettiin aikoinaan konkreettisia hyötypalveluja kuten henkilökohtainen veroneuvonta ja Taloustaito-media. Vielä kun Kari mobilisoi aktiivisen telemarkkinoinnin jäsenhankintaan, Veronmaksajat alkoi kasvaa laajapohjaiseksi massajärjestöksi, jollainen se tänäkin päivänä on.
Myös Junni tunnistaa Veronmaksajien vahvan kaupallisen ulottuvuuden. Kokonaan julkisen rahoituksen ulkopuolella toimivalle järjestölle se on oikeastaan elinehto.
Yritysmäinen toimintakulttuuri oli hänen mukaansa myös osa tehtävän vetovoimaa kansainvälisen johtamistutkinnonkin suorittaneelle eMBA:lle.
”Asiakas, tai tässä tapauksessa jäsen, maksaa palkkamme. Se on mielestäni tärkeää tiedostaa kaikissa järjestöissä.”
Laaja jäsenkunta on myös vaikuttavan edunvalvonnan perusta. Siksi jäsenpitoon ja -hankintaan tullaan panostamaan myös Junnin Veronmaksajissa.
Samaan aikaan hän korostaa, ettei järjestön jäsenilleen tuottamaa arvoa voi mitata euroissa.
”Osakeyhtiön menestyksen mittaaminen on hyvin suoraviivaista: katsotaan, mitä tuloslaskelmassa jää viivan alle, ja voitot jaetaan omistajille. Veronmaksajien tuottama ’voitto’ on puolestaan palvelua ja vaikuttavuutta.”
Niiden mittaaminen onkin sitten paljon vaikeampaa, kun jokainen jäsen kokee hyödyt eri tavoin omista lähtökohdistaan.
Maalliselle urapolulle
Vielä parikymmentä vuotta sitten Junni oli jo pappisuralla. Hän oli valmistunut teologisesta tiedekunnasta ja sai pian töitä seurakunnasta.
Junnin suku on täynnä diplomi-insinöörejä, mutta Jussi suuntautui lopulta äitinsä lailla humanistisiin tieteisiin. Kirkollinen työ tuntui luontevalta urapolulta aktiiviselle seurakuntanuorelle.
Vaikka seurakuntatyö oli innostavaa, se oli myös hyvin kuluttavaa. Junni laittoi roolissaan koko persoonansa peliin, joten työ kulki mukana kaikkialle. Epäsäännöllisten työaikojen ja viikonlopputyön yhdistäminen lapsiperheen arkeen oli lievästi sanottuna hankala yhtälö.
Burn-out näin varhaisessa vaiheessa työuraa johti siihen, että Junni päätti hakeutua uusiin tehtäviin. Vahva kiinnostus johtamiseen ja tutkimukseen veivät Junnin lopulta Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen toiminnanjohtajaksi.
Se oli lähtölaukaus Junnin vaikuttajanuralle, vaikka hän oli ollut vahvasti mukana opiskelijapolitiikassakin.
”Oikeastaan jo opiskeluaikojen edunvalvontatehtävistä alkaen olen kokenut olevani pienen ihmisen puolella.”
Sama vaikuttamisen perusfilosofia kulkee Junnin mukana Veronmaksajillekin.
Kohta 80-vuotiaan liiton jäsenkunta on hyvin eritaustaista, mutta tulotasosta riippumatta kaikki tarvitsevat apua ja neuvoja arjen taloudenpidossa ja ongelmatilanteissa.
Junni pohtii kuitenkin, onko jäsenmarkkinoinnissa otettu huomioon maan väestön muutostrendit viime vuosikymmenten aikana.
”Olemmeko liian suomenkielisiä kaikessa toiminnassa? Voisimmeko palvella jäseniä paremmin myös muilla kielillä ja uusissa kanavissa”, hän kysyy.
Seuraavia vaaleja kohti
Yhtä lailla Veronmaksajien jäseniä pitää suojella verotuksen ylilyönneiltä ja kohtuuttomalta verorasitukselta. Liiton edunvalvonnan peruslinjaukset ovat läpikäyneet Junnin mankelin, ja hän allekirjoittaa ne alusta loppuun.
Sen sijaan vaikuttamisen tavat ja ajoitus ovat alueita, joissa Junni näkee myös muutostarpeita. Jos esimerkiksi puolueiden konkreettinen ohjelmatyö alkaa vuotta ennen vaaleja, niitä on lähestyttävä omin tavoittein vielä vuotta aiemmin.
Junni on myös avoin yhteistyölle muiden järjestöjen kanssa, kunhan osapuolten agenda ja tavoitteet ovat yhtenäiset.
”Veronmaksajan oikeusturva on tyypillisesti alue, jossa ainakin elinkeinoelämän toimijoilla ja Veronmaksajilla on samansuuntaiset intressit.”
Ensi kevään eduskuntavaalien lähestyessä Junni on eniten huolissaan siitä, tiedostavatko päättäjät julkisen talouden kehityksen kestämättömyyden. Suomen julkisen talouden koko suhteessa bkt:hen on EU-maiden kärkeä samalla kun maan velkaantuminen jatkuu.
”Nyt jos koskaan on luotava kannusteita talouskasvun kiihdyttämiseksi. Veropolitiikka on siihen tärkeä instrumentti, joten Veronmaksajilla on tähän keskusteluun paljon annettavaa.”
Maisterismies
Jussi Junnin CV:n voi vapaasti käydä lukemassa netistä hänen omasta blogistaan. Pelkästään lista miehen luottamustoimista ja tutkinnoista on lähes uuvuttavaa luettavaa.
Junni on nelinkertainen maisteri oikeustieteen, psykologian, teologian ja johtamisen aloilta. Tutkinnot kertovat lukeneisuudesta mutta vielä enemmän kovasta halusta kehittää itseään työelämän murroksessa.
Lukeminen on silti Junnille myös harrastus. Tietokirjojen ohella hän on raskaan sarjan klassikkojen ystävä Dostojevskistä ja Tolkienista alkaen. Mutta kun suosikkia kysytään, on Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen se teos, jonka pariin hän useimmiten palaa.
Junni on myös aktiivinen kuntoliikkuja, jonka voi kesäaikaan bongata arkiaamuisin Uimastadionilta tai talvi-iltaisin Pohjois-Helsingin hiihtoladuilta.
Uusperheen arkeen kuuluu paljon logistiikkaa lasten harrastusten ympärillä, mutta myös ruuanlaittoa, joka on Junnille erityisen mieleistä tekemistä.
Kokkausvaikutteet tulevat ennen kaikkea italialaisesta keittiöstä: pizza syntyy napolilaispohjalla, mutta varsinainen bravuuri on tuntikausia kypsynyt lasagne.
Antti Oksanen
Kuva: Pentti Hokkanen