Kenelläkään meistä ei ole ehdotonta oikeutta saada perintönä omaisuutta, mutta lapsen jättäminen täysin perinnöttä ei onnistu ilman painavia syitä.
Perittävän kuolinhetkellä lähimmillä elossa olevilla rintaperillisillä on oikeus saada jäämistöstä lakiosa eli puolet perintöosastaan.
Rintaperillisiä ovat vainajan lapset ja heidän lapsensa. Lasten oikeus saada perintöä vanhemmiltaan ei ole kuitenkaan kiveen hakattua. Laissa tarkoin säänneltyä menettelyä noudattamalla perinnönjättäjä voi jättää rintaperillisensä kokonaan ilman perintöä.
Perintökaaren mukaan perittävä voi tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tehnyt rikoksen, joka loukkaa syvästi perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Myös kunniatonta tai epäsiveellistä elämää viettävän perillisen voi jättää perinnöttä.
Perintökaaren mukaan perinnöttömäksi tekemisestä on määrättävä testamentissa ja samalla mainittava määräyksen peruste. Huonot välit tai riidat eivät riitä perusteeksi perinnöttä jättämiseen. Riittävä peruste on esimerkiksi vankilatuomio vakavasta rikoksesta.
Perintöä ei ole pakko jättää
Tehokkaimmin perinnöttömäksi tehdään kuluttamalla itse kaikki varat elinaikana.
Oikeustieteen emeritusprofessori Urpo Kangaskin on julkisuudessa esittänyt, että hänen mielestään elämä on hyvin eletty, kun perukirjan viimeisellä rivillä on nolla. Monet vanhemmat ihmiset kituuttavat ja kokevat tehtäväkseen säästää omaisuuttaan jälkipolville perinnöksi. Samalla he unohtavat itse nauttia vanhuusvuosistaan eivätkä hanki terveyttä ja asumista parantavia palveluita elämäänsä helpottamaan, vaikka heillä olisi siihen varaa.
Lähtökohtana on, että omaisuuden omistaja saa itse päättää, mitä omaisuudellaan tekee. Tähän liittyy kuitenkin joitakin poikkeuksia. Vaikkapa avioliitossa elävän on otettava huomioon tiettyjä asioita. Puolisoiden yhteisen kodin myyminen ei esimerkiksi onnistu ilman toisen puolison suostumusta.
Testamentintekijän ei tarvitse elinaikanaan kertoa aikeistaan. Sellaistakin on tapahtunut, että testamentin sisällöstä etukäteen kertominen on aiheuttanut syviä riitoja suvussa. Siksi kannattaa miettiä tarkkaan, kannattaako testamentin sisällöstä hiiskua etukäteen.
Onko perintö ansaittava?
Ennen kuin palaamme tarkemmin perinnöttömäksi tekemisen edellytyksiin, on hyvä palata normin alkulähteille. Näin ymmärrämme paremmin pykälän soveltamisalan, sillä siihen tarvitaan ymmärrystä yhteiskunnassa vallitsevasta yleisestä moraalikäsityksestä.
Suomen perintökaaren juuret ovat Ruotsin oikeushistoriassa. Perinnöttömäksi tekeminen erilaisin perustein linkittyy uskonpuhdistuksen jälkeiseen aikaan 1500-luvulle. Raamatun käsky ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” näkyi myös oikeuskehityksessä erityisesti perheoikeudessa.
Ajatuksena oli, että perintöoikeus ansaittiin hyvällä ja suvun kunniaa vaalivalla käytöksellä. Rintaperillinen saattoi esimerkiksi menettää perintöoikeutensa menemällä naimisiin ilman vanhempiensa lupaa (lähde oikeustieteen professori Mia Korpiolan blogikirjoitus).
On sangen mielenkiitoista ajatella, että perinnöttömäksi tekemisen alkuperäinen ajatus, joka tähdentää raamatullista oppia lasten kuuliaisuudesta vanhempiaan kohtaan, on edelleen läsnä oikeudessamme.
Me törmäämme yhä useammin tilanteisiin, joissa kiihtyvä elämänmeno, varallisuusarvojen nopea kasvu ja esimerkiksi uusioperheiden yleistyminen aiheuttavat ihmissuhteisiin jännitteitä ja sotkevat niitä pahimman kerran.
Vanhemmat riitaantuvat lastensa kanssa tai toisinpäin, mitä moninaisimmista syistä ja jälkikäteen voi olla hyvin vaikea edes nimetä yksittäistä tekijää, josta riita alkoi.
Vanhempien kanssa kinastelu arkipäivän asioista ei kuitenkaan enää nykyään voi viedä perintöä kokonaan. Jos ei syyllisty rikoksiin eikä elä kunniattomasti ja epäsiveellisesti, voi ”ansaita perintönsä” ja saada ainakin lakiosansa.
Todettakoon, että muut perillisasemassa olevat henkilöt, kuten perittävän sisarukset tai heidän jälkeläisensä, voi tehdä perinnöttömäksi testamenttaamalla omaisuuden muualle. Lakiosasuoja koskee vain lähimpiä rintaperillisiä. Rintaperillisiä ovat perittävän lapset, lapsenlapset, lapsenlapsenlapset jne.
Tuomioistuin ratkaisee viime kädessä
Viime kädessä tuomioistuin ratkaisee sen, onko rintaperillinen menettänyt oikeutensa perintöön testamentin perusteella.
Testamentti on annettava testamentin tekijän kuoleman jälkeen rintaperilliselle todistettavasti tiedoksi. Tämän jälkeen hänellä on kuusi kuukautta aikaa miettiä, hyväksyykö hän testamentin vai ei.
Mikäli rintaperillinen hyväksyy perinnöttömäksi tekemisen perusteet ja hyväksyy myös sen, ettei saa edes lakiosaansa, asia on sillä selvä. Perintöomaisuus menee silloin muille testamentissa määrätyille saajille.
Lakiosan saaminen edellyttää lakiosailmoituksen tekemistä, ja se on tehtävä todisteellisesti. Määräaika lakiosailmoituksen tekemiselle on kuusi kuukautta testamentin tiedoksisaannista.
Jos perinnöttömäksi tehty riitauttaa testamentissa esitetyt perusteet, voidaan asiasta sopia perinnönjaossa. Mikäli tämä ei onnistu, perinnöttömäksi tehdyn on nostettava kanne, jossa hänen on kiistettävä perinnöttömäksi tekemisen peruste. Kun asiaa käsitellään tuomioistuimessa, todistustaakka perintöoikeuden menettämisestä on sillä, joka vetoaa perinnöttömäksi tekemiseen.
Perittävä voi siis tehdä perillisen perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä. Perillisen tekemän tahallisen rikoksen ei tarvitse suoraan kohdistua edellä mainittuihin henkilöihin. Riittää, että tehty rikos loukkaa syvästi. Useimmiten perinnöttömäksi tekemisen peruste on kuitenkin väkivalta itse testamentin tekijää kohtaan.
Perinnöttömäksi tekeminen on ollut mahdollista esimerkiksi silloin, kun rintaperillinen oli syyllistynyt lukuisiin tahallisiin rikoksiin: muun muassa virkamiehen väkivaltaiseen vastustamiseen, varkauksiin sekä väkijuomien luvattomaan valmistukseen ja myyntiin. Tällöin testamentin tekijällä oli oikeus perinnöttömäksi tekemiseen (KKO 1987:131).
Yksittäinen vähäpätöinen rikos ei ole riittävä peruste perinnöttömäksi tekemiseen. On paikallaan huomata myös, että rikosta arvioidaan aina oikeudellisesta näkökulmasta. Perittävän oma käsitys teon rikosoikeudellisesta merkityksestä ei vaikuta asiaan, sillä rikoksesta voi tuomion langettaa vain tuomioistuin.
On kuitenkin mahdollista, että perillisen elämäntapa on sinällään kunniatonta tai epäsiveellistä, vaikka rikoksista ei olisikaan tuomittu. Tällaisessa tilanteessa perinnöttömäksi tekemisen perusteet on hyvä kertoa tarkkaan testamentissa.
Syvää loukkaavuutta arvioidaan lähtökohtaisesti subjektiivisesta näkökulmasta, mutta se on vain todistelun lähtökohta. Oikeuskirjallisuudessa on esimerkiksi esitetty, että vaikka törkeään rattijuopumukseen yhteiskunnassamme suhtaudutaan kriittisesti, tuskin edes raittiusseuran puheenjohtaja voi siihen vedoten tehdä lastaan perinnöttömäksi (Aulis Aarnio ja Urpo Kangas: Suomen jäämistöoikeus, osa 1).
Perintöoikeutensa voi vaarantaa myös viettämällä jatkuvaa kunniatonta tai epäsiveellistä elämää. Tämän lainkohdan väljän tunnusmerkistön vuoksi sen soveltamiselle on asetettu tiukemman kriteerit. Oikeuskäytännössä pelkästään se ei ole riittänyt, ettei ole pitänyt perittävään yhteyttä. Työtä vieroksuva ja juopotteleva elämäntyyli ei liioin yksistään riitä syyksi. Jos kuitenkin päihteidenhuuruiseen elämäntyyliin liittyy myös huoltajuuden menetys ja lasten sijoittaminen sijaiskotiin, voivat edellytykset täyttyä.
On hyvä muistaa, että perinnöttömäksi tekeminen ei sulje pois koko sukuhaaraa. Perintöoikeutensa menettäneen perillisen perinnön saa se, jolla olisi ollut oikeus perintöön siinä tapauksessa, että perillinen olisi kuollut ennen perittävää. Näin ollen lapsenlapselle voi esimerkiksi syntyä oikeus vaatia lakiosaansa, mikäli hänen oma vanhempansa on tehty perinnöttömäksi ja omaisuus on määrätty muille sisaruksille.
Georg Rosbäck
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton verojuristi.
Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Taloustaito Bonuksessa 10.7.2019.
