Kuluttajahinnat ovat taas alkaneet nousta. Jos korot eivät seuraa perässä, asuntovelallinen huokaa helpotuksesta, mutta tallettaja kärsii. Säästäjän houkutus riskisijoituksiin voi pysyä vahvana.
Viime vuosina kuluttajahinnat ovat nousseet keskimäärin hitaasti, jos lainkaan. Inflaatio eli kuluttajahintojen vuosimuutos oli vuodet 2015-16 lähes koko ajan nollan vaiheilla. Itse asiassa vuonna 2015 keskimääräinen hintataso jopa laski aavistuksen.
Viime vuoden lopulla inflaatio alkoi heräillä. Helmikuussa 2017 kuluttajahintojen vuosimuutos oli jo 1,2 % eli tuon verran hinnat olivat nousseet vuoden 2016 helmikuusta.
Inflaatiolukema kuvaa hintojen keskimääräistä kehitystä. Se perustuu noin 50 000 hintatietoon. Tilastokeskus kerää hintatietoja joka kuukausi noin 470 tuotteesta tai palvelusta eri aloilta ja eri ostopaikoista.
Vaikka hintataso näyttää nyt kääntyneen nousuun, siinä ei uskota tapahtuvan vauhdikkaita muutoksia. ”Odotamme inflaation nopeutuvan maltillisesti ja pysyvän lähivuosina suurin piirtein 1 prosentissa”, Handelsbankenin pääekonomisti Tiina Helenius kertoo.
Eri pankkien ja tutkimuslaitosten ennusteissa on pieniä eroja. Esimerkiksi Etla ennustaa inflaatioksi tänä vuonna 0,8 % ja ensi vuonna 1,4 %. Pellervon taloustutkimuksella vastaavat luvut ovat 1,2 % ja 1,3 % ja Danske Bankilla 1,2 % ja 1,5 %.
Kuluttajat uskovat nopeampaan hintojen nousuun. Tilastokeskuksen kuluttajabarometrin kyselyyn osallistuneet kuluttajat ennustivat maaliskuussa, että hinnat nousevat 1,6 % jo vuoden 2018 maaliskuuhun mennessä.
Asuminen ja terveydenhuolto kallistuneet
Vaikka Tilastokeskuksen ”inflaatiokori” sisältää suuren joukon tuotteita ja palveluja, joiden hintamuutoksia seurataan, inflaatio ei heiluta jokaisen kuluttajan taloutta aivan samalla tavalla. Vaikutukset yksityiseen kuluttajaan riippuvat siitä, miten sellaisten tuotteiden ja palvelujen hinnat muuttuvat, joita juuri hän käyttää paljon.
Esimerkiksi viime vuonna alkoholi ja tupakka kallistuivat, mikä näkyi niitä käyttävien kukkarossa. Nämä nautintoaineet kallistunevat myös tänä vuonna.
Kaikkia kuluttajia puolestaan koskettavat ruoan, asumisen ja terveydenhuollon hinnat. Viime vuonna inflaatiota hidasti ruoan halpeneminen. Tänä vuonna tai viimeistään ensi vuonna suunta kääntynee ja hinnat lähtevät nousuun. Asumisen hinta puolestaan nousi viime vuonna ja noussee tänä vuonnakin.
”Myös terveyspalveluiden arvioidaan kallistuvan. Itse asiassa terveydenhuollon hintataso on noussut melko ripeästi jo vuodesta 2013”, Tiina Helenius sanoo.
Pellervon taloustutkimuksen ennustepäällikkö Janne Huovari kertoo, että Suomessa terveyspalveluiden hinnat ovat nousseet selvästi nopeammin kuin muualla euroalueella. ”Suomen hintatasoa ovat nostaneet etenkin sairaalamaksujen korotukset. Myös hammashoito kallistuu. Lääkkeiden hintakehityksessä ei ole ollut suurta eroa muihin euromaihin verrattuna.”
Polttoaineiden hinnat ovat viime aikoina nousseet, kun raakaöljy on kallistunut. Öljyn hinnan uskotaan kuitenkin uudelleen laskevan, koska öljyn tuotanto on alkanut kasvaa, joten polttoaineiden hinnoissa ei enää liene nousupaineita tänä vuonna.
Kokonaisuudessaan kuluttajien ostovoimassa ei tapahdu ainakaan tänä vuonna suuria muutoksia, vaikka inflaatio nopeutuukin. Palkat eivät nouse, mutta veronkevennykset ja työllisyyden paraneminen paikkaavat hieman sitä, mikä hintatason noustessa menetetään.
Syksyn palkkaneuvotteluihin inflaatiovauhti varmasti vaikuttaa, sillä ostovoiman säilyttäminen edes ennallaan vaatisi joko palkankorotuksia tai veronkevennyksiä. ”Hallitusohjelmassa ei ole käyttämättömiä kevennysmahdollisuuksia jäljellä”, Janne Huovari toteaa.
Viekö inflaatio korot nousuun?
Euroalueella inflaatio on ollut hieman nopeampaa kuin Suomessa. Nopeutuva inflaatio kertoo talouden kasvun kiihtymisestä, ja silloin yleensä myös korot nousevat.
Todellisia inflaatiopaineita syntyy kuitenkin vasta, kun tuotannon kasvaessa raaka-aineiden ja työvoiman kysyntä lisääntyy niin voimakkaasti, että niiden hinnat alkavat nousta. Kasvavat kustannukset siirtyvät kuluttajahintoihin.
Silloin keskuspankki alkaisi suitsia hintojen nousua nostamalla ohjauskorkoaan. Pian myös asuntovelallisille tärkeät lyhyet markkinakorot, kuten euriborit, alkaisivat nousta.
Nyt maailmantalous on kasvussa, ja myös euroalueen talous on jo jonkin aikaa vahvistunut. Tiina Helenius kuitenkin miettii, kestääkö euroalueen kasvuvaihe niin kauan, että talouden resurssit ehditään saada täyskäyttöön ja esimerkiksi työttömyys nykyistä pienemmäksi.
Jos ei saada, keskuspankin on vaikea nostaa korkoaan.
Velallinen hyötyy, tilisäästäjä kärsii
Suomalaiselle asuntovelalliselle tilanne on toistaiseksi varsin mukava ja näyttää sellaisena jatkuvan vähintään vuoden pari. Esimerkiksi euriboriin sidottu lainakorko pysyy edelleen matalana, vaikka ensi vuonna euriboreissa nähtäisiinkin hienoista nousua.
Tilanteen kääntöpuolena on säästöjen syöpyminen. Talletusten korot liikkuvat useimmiten 0-0,3 prosentissa jopa 1-2 vuoden määräaikaistalletuksissa. Korkeampia korkoja tarjoavat vain ulkomaiset kulutus- tai pikaluottoihin erikoistuneet pankit.
Jos pitää 1 000 euroa nollakorkoisella tilillä ja inflaatio jatkuu 1,2 prosentin vauhdissa koko vuoden, säästäjä menettää vuoden aikana tonnistaan 12 euroa.
Jos taas tilille maksetaan korkoa, vaikka pientäkin, säästäjä joutuu maksamaan korkotulostaan lähdeveron. Kun otetaan huomioon sekä 1,2 prosentin inflaatio että 30 prosentin lähdevero, talletukselle pitää saada enemmän kuin 1,71 prosenttia korkoa, jotta säästäjälle jää todellista tuottoa käteen talletuksestaan. Esimerkiksi Taloustaidon talletuskorkovertailuissa parhaatkaan korkotarjoukset eivät usein ole yltäneet 1,7 prosenttiin. Tämänkertaisessa vertailussa rajan ylittää vain Norwegian Bank 1,75 prosentin tarjouksellaan (ks. jutun lopussa esimerkkitarjoukset määräaikaistalletuksista sekä säästö- ja sijoitustileistä).
Vuosikausia matalina pysyneet korot ovat ajaneet säästäjiä ja sijoittajia ottamaan riskiä. Korkotaso on pitänyt yllä sijoittajien kiinnostusta osakkeisiin, vaikka osakkeet ovat viime vuosina reippaasti kallistuneet.
Ulla Simola
