"Romahdus ei tule vielä tänä vuonna, mahdollisesti ensi vuonna. Tänä vuonna nähdään nousumarkkinan tasokorjauksia, jotka kannattaa käyttää hyväksi."
Suunnilleen noilla sanoilla – tai eri sanoilla mutta tuolla sisällöllä – useat sijoitusasiantuntijat, joiden kanssa olen viime aikoina keskustellut, ovat kuvanneet markkinatilannetta.
Luonnehdinnat kuvaavat sitä, että pörsseissä on siirrytty spekulatiiviseen aikaan.
Osakkeiden tiedetään olevan kohtuullisen hintavia, mutta ei ole oikein keksitty mitään syytä, miksi ne eivät voisi nousta lisää. Korot ovat matalalla, joten korkosijoituksista ei saa tuottoja, pitkistä koroista ehkä ennemminkin miinusta.
Osakkeita suositaan, koska jotain on suosittava. Markkinoilla halutaan olla mukana, koska musiikki soi yhä kuuluvasti. Bileistä ei haluta lähteä kesken pois, sillä nousu on usein suurin juuri valomerkin aikaan.
Kunnon kurssirytinää pelätään, sillä vajaan kymmenen vuoden takaiset finanssikriisin pudotukset on tatuoitu useimpien sijoitusammattilaisten takaraivoon.
Viime kuukausina markkinoiden vaarallisimpana merkkinä olen pitänyt sitä, että kurssiheiluntaa ennakoiva VIX-indeksi on ollut poikkeuksellisen matalalla. Markkinoiden pelkokertoimeksikin ristitty VIX antaa ymmärtää, että sijoittajat ovat unohtaneet, että osakekurssit heiluvat.
Se, että riskimittarina pidettyä kurssiheiluntaa on aliarvioitu, on osaltaan mahdollistanut pörssikurssien nousun: osakkeille on suotu korkeammat arvostuskertoimet, koska niitä on pidetty vähäriskisempinä kuin ne ovatkaan.
Helmikuun alun hermoilu sai VIX-indeksin piirtämään alppimaisemaa. Romahduksen hyviin puoliin kuuluu ainakin muistutus siitä, että kurssinousu ei jatku tasaisesti eikä loputtomiin.
Vuodesta 2018 ja ehkä vuodesta 2019:kin saattaa hyvin tulla hermostuksen ja nopeiden kurssiliikkeiden pörssivuosi. Se on spekulatiivisen markkinan luonne.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.