Pankkien kysymykset eivät ole kiusantekoa, vaan niillä torjutaan rahanpesua ja korruptiota. Ne suojelevat myös asiakasta huijauksilta.
Pankkien asiakkaat ovat saaneet tottua jo useamman vuoden ajan kysymyksiin, jotka koskevat taloudellista käyttäytymistä ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa.
Kummallisilta kuulostavilla kysymyksillä on kuitenkin selvä tarkoitus. Pankeilla on niiden esittämiseen myös lakisääteinen velvollisuus.
Finanssivalvonnan ryhmäpäällikkö Jonna Ekström sanoo, että pankeilla on oltava riittävät tiedot asiakkaidensa toiminnasta, taloudellisesta asemasta ja perusteista palveluiden käyttämiselle.
"Pankeilla on velvollisuus tuntea asiakkaansa ja seurata heidän pankkipalvelujensa käyttöä. Tätä varten kysytään tietoja esimerkiksi asiakkaan liiketoiminnasta, maksukäyttäytymisestä tai tilille tulevien varojen alkuperästä", Ekström toteaa.
Asiakkaan tuntemiseen velvoittavat muun muassa rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä ja selvittämistä koskeva lainsäädäntö. Rahanpesu tarkoittaa rikollisesti hankitun varallisuuden vastaanottamista ja sen alkuperän peittelemistä.
Pankin tulee tuntea asiakkaansa
Lain mukaan pankin on tunnistettava ja tunnettava asiakkaansa ennen asiakassuhteen aloittamista, kun hän haluaa avata vaikkapa tilin, hakea luottoa tai avata arvo-osuustilin.
"Pankilla on oikeus kieltäytyä ottamasta asiakkaaksi, jos se ei saa riittäviä tietoja. Pankki on myös velvollinen pitämään asiakkaan tiedot ajan tasalla, joten kysymyksiä tehdään säännöllisesti asiakkuuden aikana", Ekström huomauttaa.
Lainsäädäntö määrittelee puitteet, mitä asioita pankin tulee minimissään tietää asiakkaasta. Kysymykset pankit voivat muotoilla itse niin, jotta ne täyttävät tarkoituksensa.
Pankit kysyvät asiakkaalta esimerkiksi tietoja tilille tulevien varojen alkuperästä ja säännöllisten maksutapahtumien lähteestä. Myös tietoa asiakkaan ulkomaan maksuliikenteen perusteista saatetaan tiedustella.
"Tätä varten pankki voi pyytää rahan lähteestä kirjallista selvitystä, esimerkiksi kauppakirjaa, testamenttia tai todistuksia liiketoiminnasta", Ekström mainitsee.
Pankin valppaus ehkäisee huijauksia
Pankkien kysymyksiin vaikuttavat asiakassuhteen laatu ja laajuus. Mitä suurempia riskejä asiakassuhteeseen liittyy, sitä enemmän esitetään tarkentavia kysymyksiä tai pyydetään kirjallisia näyttöjä.
"Sääntelyn ja kyselyjen tarkoituksena on myös ehkäistä väärinkäytöksiä ennalta. Asiakkaan ei tule tulkita selvityspyyntöjä niin, että häntä epäiltäisiin mistään rikoksesta", Ekström korostaa.
Pankki hahmottaa kysymyksillä asiakkaan normaalia toimintaa ja pystyy tunnistamaan tavanomaisesta poikkeavia tapahtumia ja selvittämään niitä tarkemmin. Ekström huomauttaa, että pankkien valppaus on myös asiakkaan etu.
"Erilaisten huijausten ja väärinkäytösten torjunnassa on olennaista, että pankki havaitsee tavallisuudesta poikkeavia maksuja esimerkiksi ulkomaisille tileille."
Myös poliittista vaikutusvaltaa kysytään
Pankilla on myös lakisääteinen velvollisuus selvittää, onko asiakas poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö tai sellaisen henkilön perheenjäsen tai yhtiökumppani.
Lain mukaan tällä tarkoitetaan henkilöä, joka toimii tai on toiminut merkittävässä julkisessa tehtävässä Suomessa tai ulkomailla. Laki kattaa muun muassa ylimmissä valtiollisissa tehtävissä toimivat henkilöt, kuten kansanedustajat, ministerit, ylimpien tuomioistuinten tuomarit ja kenraalit. Sen sijaan esimerkiksi kunnallisissa luottamustehtävissä toimivat eivät kuulu lain piiriin.
"Poliittisesti vaikutusvaltaiselle henkilölle on tehtävä tarkempi selvitys taloudellisesta asemasta, varojen alkuperästä ja tilin käytöstä. Tällä pyritään havaitsemaan ja ehkäisemään julkisen vallan väärinkäytön riskejä", Ekström toteaa.
Hänen mukaansa kysymyksiin poliittisesta vaikutusvallasta liittyy myös väärinkäsityksiä. Pankki ei esimerkiksi kysy koskaan asiakkaiden puoluekantaa tai poliittista aktiivisuutta.
Poliittisen vaikutusvallan kysyminen liittyy rahanpesun torjumista koskevaan kansainväliseen sääntelyyn. Suomi kuuluu kansainvälisissä vertailuissa maailman vähiten korruptoituneiden maiden joukkoon. Monissa maissa ongelmana kuitenkin on, että vallanpitäjät ovat kavaltaneet julkisia varoja ja sijoittaneet niitä omissa nimissään ulkomaille.
Rahanpesulaki koskee muitakin aloja
Pankkien ohella velvollisuudet rahanpesun torjunnasta koskevat myös muita finanssipalveluja tarjoavia yrityksiä, esimerkiksi vakuutusyhtiöitä, sijoituspalveluyhtiöitä, perintätoimistoja ja kryptovaratoimijoita.
Rahanpesulaki koskee myös monia muita toimialoja, joihin liittyy rahanpesurikosten riski. Niitä ovat esimerkiksi kiinteistönvälittäjät, tilitoimistot, tilintarkastajat, asianajotoimistot ja taidekauppiaat. Lain piirissä ovat myös yli 10 000 euron käteismaksuja vastaanottavat yritykset, kuten auto- ja korukaupat.
Tällaiset yritykset ovat velvollisia tekemään rahanpesuilmoituksen, jos asiakkaan rahoitusjärjestelyihin tai liiketoimiin liittyy epäilyjä herättäviä piirteitä.
Matti Remes
