Temutus, eli pienten, alle 150 euroa maksavien pakettien tilaaminen kiinalaisista halpaverkkokaupoista on kasvanut Suomessa ja koko Euroopassa räjähdysmäisesti. Ilmiö on ikävä niin ympäristön, terveyden kuin turvallisuudenkin näkökulmista. Kaupan Liitto laski, miten paljon Suomi menettää verotuloja kiinalaisen krääsäkaupan takia.
Kaupan Liiton tilaisuudessa ”Kun halpa maksaa kalliisti – mikä on Temu-ilmiön hinta yhteiskunnalle?” kuultiin ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan ajatuksia etäkaupan ongelmista. Selvä on, että etäkauppa on kasvanut eksponentiaalisesti ja ilmiö herättää yhteistä huolta Euroopassa.
Ongelmia aiheutuu muun muassa ympäristöstä, terveydestä, ylikulutuksesta ja kiertotalouden esteistä.
Ikävä kyllä kiinalaiset halpakaupat, kuten Temu tai Shein toimivat jäte- ja turvallisuusvaatimusten osalta aivan eri säännöillä kuin eurooppalaiset toimijat, mikä vääristää kilpailua.
Kilpailuvääristymää aiheuttavat muun muassa tuoteturvallisuudesta aiheutuvat kustannukset, kierrätyskustannukset, kuluttajansuojan noudattaminen, immateriaalioikeuksien noudattaminen ja tietosuojan noudattaminen. Lisäksi etäkaupassa on käytössä tullittomuus paketteihin, joiden arvo on alle 150 euroa.
Viranomaisten selvityksissä on havaittu, että hieman yli 70 prosenttia Temun ja Sheinin tuotteista ei täytä EU:n ympäristö-, terveys- ja turvallisuuskriteerejä. Pakkauksista on löytynyt sekä kiellettyjä että vaarallisia kemikaaleja.
Viime vuonna Suomeen saapui kaikkiaan yli 28 miljoonaa verkkokauppalähetystä. Näistä 98 prosenttia tuli Kiinasta. Tänä vuonna määrän odotetaan kipuavan yli 50 miljoonaan pakettiin. Euroopan tasolla puhutaan miljardeista paketeista.
Hintalappu julki
Kaupan Liiton pääekonomistin Jaana Kurjenojan mukaa Kiina-pakettien ongelma on myös hyvin paljon yhteiskunnallinen. Paketit nimittäin syrjäyttävät kotimaisen kaupan aiheuttaen veromenetyksiä ja heikentäen työllisyyttä.
Miten suuret verotulot Suomi menettää ”temutuksesta”?
EU:n ulkopuolinen etäkauppa tarkoittaa suoraan vähemmän työpaikkoja ja verotuloja.
Kaupan Liiton laskelmien mukaan Suomen saama verokertymä EU:n ulkopuolelta tehdyistä alle 150 euroa maksavista verkko-ostoksista oli viime vuonna 29,4 miljoonaa euroa.
Jos vaikkapa vain 30 prosenttia paketeista olisikin ostettukin Suomesta, verokertymä olisi ollut yli kolminkertainen, eli 97,2 miljoonaa euroa.
Jos kaikki viime vuonna ostetut paketit olisi ostettu Suomesta vaikkapa Prismasta tai Tokmannilta, verotuloja olisi kertynyt jopa 11-kertainen määrä.
Esim.
Kiinalaisesta verkkokaupasta ostettu paita maksaa Temussa 11,24 euroa. Oletetaan, että kotimaisessa erikoisliikkeessä olisi myynnissä täysin sama paita hintaan 32 euroa.
Kiinasta ostetusta paidasta jää veroja Suomeen arvonlisäveron muodossa 2,29 euroa. Jos täsmälleen paita ostettaisiin Suomesta, Suomeen jäisi veroja yhteensä 13,1 euroa. Arvonlisäverojen lisäksi Suomi saisi työn veroja ja veroluonteisia maksuja sekä yhteisöveroa.
Lähde: Kaupan Liitto
Mitä asialle pitäisi tehdä?
Kiinapaketit eivät ole uusi ilmiö, mutta niiden määrä on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Viime vuonna kasvua kirjattiin 700 prosenttia edellisvuoteen ja kasvu jatkuu edelleen.
Ongelmana on, että suomalaiset ja eurooppalaiset yritykset eivät pysty kilpailemaan hinnoilla ‒ etenkään, jos yrityksiä ei saada samalle viivalle sääntelyn ja kustannusten suhteen.
Ongelmana on myös, että markkinoilla on huonolaatuisia tuotteita, aggressiivista ja harhaanjohtavaa markkinointia, mikä lisää kulutusta ja luonnonvarojen ylikäyttöä.
Viranomaiset ovat jossain määrin neuvottomia. Tukesin pääjohtaja Tomi Lounema katsoo, että valvontaresurssit ovat tällä hetkellä aivan riittämättömiä, kun tuotteita saapuu Suomeen miljoonittain postitse.
Yksi ratkaisu on lisätä kuluttajien tietämystä. Sille on yleensä erittäin hyvät perusteet, että Suomesta kivijalasta ostettu tuote maksaa syystä enemmän kuin kiinalaisesta verkkokaupasta ostettu tuote, vaikka tuotteet ulospäin näyttäisivätkin samankaltaisilta.
Kaupan Liiton tilaisuudessa kävi ilmi, että etäkaupan valvontaan kaivataan lisää sääntelyä sekä EU-tasolla että Suomessa, eikä vastuuta tilanteesta voi jättää pelkästään kuluttajien harteille.
Työn alla on muun muassa tuottajavastuusäädösten uudistus, akkuasetus ja jätedirektiivin muutokset.
Kaikki tuntuvat olevan liikuttavan yksimielisiä siitä, että verkkoalustoilla myyvät yritykset pitäisi saada osallistumaan kierrätys- ja jätehuoltokustannuksiin. Yksi ratkaisu olisi, jos yksittäisten kauppiaiden sijaan myyntialustat, kuten Temu tai Shein velvoitettaisiin vastaamaan muun muassa tuoteturvallisuudesta.
Esillä on ollut myös erilaisia sakkoja ja 2 euron käsittelymaksu 150 euron paketeille, joilla pyritään edistämään reilua kilpailua. Ongelman ratkaisulla alkaa kuitenkin olla kiire ja tahtia pitää saada kiihdytettyä.
Outi Airaksinen