Euroalueen ulkopuolella maksupääte voi kysyä, maksetaanko korttiosto euroissa vai paikallisessa valuutassa. Kumpaa nappia kannattaa painaa?
Lontoolaisen kahvilan tiskillä korttimaksupääte kysyy, haluanko maksaa cappuccinoni punnissa vai euroissa. Tarjoilija on selvästikin tottunut epäröivään turistiin. Hän sanoo suoraan, että saat aamukahvisi halvemmalla, kun painat puntanappia.
Britannian ohella suomalainen matkailija joutuu tekemään vastaavia valintoja myös muualla euroalueen ulkopuolella. Jo Ruotsissa maksupääte saattaa kysyä, tehdäänkö korttimaksu kruunuissa vai euroissa.
"Korttimaksuissa kannattaa käyttää pääsääntöisesti paikallista valuuttaa", Nordean korteista vastaavaa johtaja Olli Penttinen vinkkaa.
Samaa suosittelee OP:n korttiliiketoiminnasta vastaava johtaja Teemu Korte. Perusteluna on, että paikallisessa valuutassa tehdyissä ostoissa vaihtokurssina käytetään aina luottokorttiyhtiön määrittelemää tukkukurssia.
"Luottokorttiyhtiöiden tukkukurssit ovat asiakkaan kannalta järkevät. Myös oman pankin perimät kulut ovat tarkasti tiedossa. Ne löytyvät palveluhinnastosta", Korte sanoo.
Suomalaiset pankit perivät euroalueen ulkopuolella paikallisessa valuutassa tehdyistä korttiostoista niin sanotun valuuttalisän. Esimerkiksi OP:lla se on 2,5 prosenttia ja Nordealla 2,25 prosenttia maksun määrästä.
Jos euroalueen ulkopuolella korttimaksun valuutaksi valitsee sen sijaan euron, vaihtokurssina käytetään ostopaikan käyttämää kurssia. Lisäksi tulee usein maksun välittäjän kuluja.
"Kauppiaiden käyttämissä valuuttakursseissa ja välittäjien palkkioissa voi olla vaihtelua. Siksi kulut saattavat yllättää. Ostohetkellä näitä asioita on kuitenkin yleensä vaikea selvittää", Korte huomauttaa.
LÄHDÖSSÄ MATKALLE? MUISTA:
- Varmista selustasi ottamalla mukaan kaksi maksukorttia. Säilytä toista vaikka hotellin tallelokerossa.
- Säädä korttisi luottoraja vastaamaan matkan tarpeita.
- Tarkista kortin nostorajat ja maantieteelliset rajaukset.
- Tallenna puhelimeesi (ja varmuuden vuoksi paperillekin) kortin sulkupalvelun puhelinnumero.
Tukkukurssi vaihtelee päivittäin
Suomessa yleisimmin käytetyt kansainväliset maksukortit ovat Mastercard ja Visa. Molemmat luottokorttiyhtiöt määrittelevät päivittäin maailman valuutoille tukkukurssit, joita ne käyttävät korttiostosten valuuttamuunnoksiin.
Tukkukurssi on markkinahinta, jota hyödynnetään suurten valuuttakauppojen hinnoittelussa. Isot yhtiöt sopivat käyttämistään tukkukursseista rahoituslaitosten kanssa ja saavat rahaa edullisemmin kuin yksittäinen matkailija rahanvaihtopisteen tiskillä.
Mastercardin ja Visan tukkukursseissa on pieniä eroja. Molemmat seuraavat kuitenkin varsin tarkasti toisiaan ja määräytyvät eri valuuttojen kulloisenkin kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Päivittäiset tukkukurssit löytyvät korttiyhtiön tai oman pankin nettisivuilta. Niiltä löytyy myös valuuttalaskureita, joilla voi laskea vieraalla valuutalla tehdyn oston euroissa.
"Valuuttakurssina käytetään sen päivän kurssia, jolloin korttitapahtuma välittyy Visalle tai Mastercardille. Yleensä tämä tapahtuu jo ostopäivänä tai sitä seuraavana päivänä", Nordean Penttinen sanoo.
Korttimaksuissa valuuttamuunnokset ovat samat, käyttipä ostoihin debit-korttia tai maksukortin luotto- eli credit-puolta. Myös pankin perimä valuuttalisä on yleensä sama.
Tarkka tieto korttimaksussa käytetystä valuuttakurssista ja kuluista löytyy omasta tiliotteesta tai luottokortin laskulta.
Kätevä apuväline korttimaksujen seurantaan on myös mobiilipankeista löytyvä toiminto, joka ilmoittaa tehdyistä maksuista puhelimen näytöllä. Ilmoitustoiminnon saa päälle mobiilipankin asetuksista.
Pankin nyrkkisääntö toimii käytännössä
Lontoolaisessa kahvilassa päätän testata käytännössä, pitääkö pankinjohtajien nyrkkisääntö valuutan valinnasta kutinsa. Kahvihammasta vielä kolottaa, joten ostan toisen cappuccinon – tällä kertaa euroilla.
Maksutietojen vertailu jälkeenpäin tiliotteelta paljastaa, että suositusta kannatti ainakin tässä paikassa noudattaa. Punnissa maksettuna 4,20 punnan kahvista veloitettiin pankkitililtäni 5,08 euroa, kun euroissa maksetusta kupposesta tililtä oli otettu 5,27 euroa.
Punnissa maksettu kahvi tuli siis lähes neljä prosenttia halvemmaksi kuin euroissa maksettu. Pienissä ostoissa ero ei ehkä tunnu suurelta, mutta vaikkapa satasen ravintolalaskussa euroilla maksaja häviäisi jo useita euroja.
Onneksi euroalueen ulkopuolella liikkuvan suomalaisen ei tarvitse miettiä koko ajan valuutta-asiaa, sillä kaupoissa ja ravintoloissa korttimaksu veloitetaan monesti automaattisesti paikallisessa valuutassa. Tämä vaikuttaa olevan yleisin käytäntö Lontoossa.
Käteistä edullisimmin automaatista
Korttimaksut onnistuvat nykyisin melkein kaikkialla maailmassa. Tästä huolimatta taskussa kannattaa olla pieni määrä paikallista valuuttaa käteisenä, jos korttia ei jostakin syystä voisi käyttää.
Nordean Penttinen ja OP:n Korte sanovat, että edullisimmin käteistä saa yleensä matkakohteen pankkiautomaatista. Toki valuuttaa voi vaihtaa jo kotimaassa tai lentokentällä. Silloin kannattaa kuitenkin tarkistaa valuutanvaihtopisteiden käyttämät kurssit ja komissiot.
Pankkiautomaateista saa aina paikallista valuuttaa. Euroalueen ulkopuolella suomalainen matkailija joutuu kuitenkin yleensä valitsemaan, tehdäänkö nosto paikallisessa valuutassa vai euroissa.
Penttinen ja Korte suosittelevat, että korttimaksamisen tapaan automaatillakin kannattaa valita paikallinen valuutta.
Valinta tehdään yleensä sen jälkeen, kun automaatille on näppäillyt halutun nostosumman paikallisessa valuutassa. Seuraavaksi englanninkielinen sovellus saattaa kysyä "with or without currency conversion?".
Painamalla "without currency conversion" nostosumma muunnetaan euroiksi käyttämällä luottokorttiyhtiön tukkukurssia. Päälle tulee oman pankin perimä maksu käteisnostosta euroalueen ulkopuolella. Tieto tästä löytyy pankin palveluhinnastosta. Esimerkiksi OP perii muusta kuin euromääräisestä automaattinostosta kaksi euroa ja 2,75 prosenttia nostetusta rahasummasta.
Jos valitsee "with conversion" -vaihtoehdon, valuuttamuunnos tehdään käteisautomaatista vastaavan pankin tai yrityksen käyttämällä kurssilla, mikä voi olla asiakkaalle korttiyhtiön tukkukurssia selvästi heikompi. Päälle saattaa tulla erilaisia välityskuluja.
Ulkomailla pankkiautomaatteja on moneen lähtöön. Osa automaateista saattaa veloittaa automaatin käytöstä muutaman euron heti noston yhteydessä eli tämä maksu tulee vielä omalle pankille maksettavan kulun päälle. Lähistöltä voi kuitenkin löytyä myös automaatteja, joissa palvelumaksua ei ole lainkaan tai se on ainakin edullisempi.
Korttimaksut käteviä myös ulkomailla
Nordean Penttisen ja OP:n Kortteen mielestä maksukortti on helppo ja turvallinen maksuväline myös ulkomailla, kunhan muistaa muutaman perussäännön.
He suosittelevat ottamaan mukaan kaksi korttia. Näin varmistetaan, että maksaminen ja rahan nostaminen onnistuvat, vaikka toinen korteista häviäisi tai varastettaisiin. Toisen kortin voi pitää matkan aikana turvassa vaikkapa hotellin tallelokerossa.
Ennen matkaa on hyvä tarkistaa kortin nostorajat ja maantieteelliset rajaukset, joita voi usein muuttaa verkko- tai mobiilipankissa. Samalla voi miettiä, onko kortin luottoraja riittävä, jos jotakin yllättävää matkalla sattuu.
"Myös kortin sulkupalvelun puhelinnumero on hyvä tallettaa puhelimeen ennen matkaa, jotta kortin saa tarvittaessa nopeasti suljettua", Korte sanoo.
Penttisen mukaan kaikissa maissa pätevät samat korttimaksamisen perussäännöt, joilla ehkäistään kortin kopiointi tai korttitietojen päätyminen rikollisten käsiin.
"Kortti kannattaa pitää aina omissa käsissä", Penttinen tiivistää.
Tämän periaatteen noudattamista helpottaa langattomien maksupäätteiden yleistyminen kaupoissa ja ravintoloissa. Kortti on silloin koko ajan omissa hyppysissä ja silmien alla, eikä
sitä tarvitse luovuttaa lyhyeksikään aikaa henkilökunnalle.
Mobiilimaksu lisää turvallisuutta
Myös lähimaksu lisää korttimaksamisen turvallisuutta, kun pienemmissä ostoissa ei tarvitse näppäillä päätteelle pin-koodia baaritiskillä tai kaupan kassalla.
"Suosittelen myös maksukortin yhdistämistä mobiilimaksupalveluun, jolloin kortin näyttämisen sijaan lähimaksun voi tehdä matkapuhelimella", Korte suosittelee.
Suosittuja mobiilimaksutapoja ovat esimerkiksi Apple Pay, Google Pay ja Samsung Pay.
Penttinen ja Korte suosittelevat maksamaan aina maksukortin credit-puolella, sillä se vahvistaa kuluttajansuojaa. Jos luottokorttia käytetään väärin, rahaa ei veloiteta heti tililtä. Tämä antaa aikaa selvittää asiaa pankin ja korttiyhtiön kanssa.
Luottokortilla maksamisesta on hyötyä myös silloin, jos vaikkapa hotelli tai lentoyhtiö ei toimita lupaamiaan palveluja. Asiakas voi silloin hakea maksua takaisin luottokorttiyhtiöltä, joka puolestaan perii maksun vaikkapa lentoyhtiöltä.
"Vastaavassa tilanteessa debit-kortilla maksetusta ostosta täytyy ensin reklamoida palvelun tarjoajalle tai tehdä reklamaatio omalle pankille ja pyytää pankkia tekemään maksun takaisinperintä. Tämä voi viedä runsaasti aikaa", Penttinen huomauttaa.
Sepa-alue helpottaa maksuja ulkomaille
Käytettävää valuuttakurssia ja valuutan vaihdosta aiheutuvia kuluja saattaa joutua pohtimaan myös silloin, kun tekee omalta pankkitililtä maksun ulkomaille.
Euroopassa valtioiden rajat ylittäviä maksuja on helpottanut huomattavasti Sepa-alue eli yhtenäinen euromaksualue, joka mahdollistaa euromääräiset tilisiirrot samalla tavalla kuin kotimaassa.
Sepa-alueeseen kuuluu 36 Euroopan maata. Kaikkien EU-maiden lisäksi mukana ovat muun muassa Iso-Britannia, Norja ja Sveitsi.
Sepa-maksu tehdään aina euromääräisenä, vaikka maassa olisi käytössä eri valuutta. Näin esimerkiksi tilisiirron Ruotsiin voi tehdä omalta pankkitililtä euromääräisenä. Sepa-maksun tekeminen verkkopankissa on yleensä maksutonta pankkien henkilöasiakkaille.
Myös Sepa-alueen ulkopuolelle ulkomaanmaksuja vaikkapa Yhdysvaltoihin tai Aasiaan voi tehdä verkkopankissa omalta pankkitililtä euroissa tai kyseisen maan valuutassa. Euroissa tehty maksu muunnetaan vastaanottajan valuutaksi oman pankin myyntikurssilla, jonka voi yleensä tarkistaa etukäteen pankin nettisivuilta.
Ulkomaanmaksun välittämisestä pankki perii palkkion. Esimerkiksi OP:lla lähtevästä kansainvälisestä maksusta Sepa-alueen ulkopuolelle peritään seitsemän euroa.
Myös vastaanottajapankki saattaa periä maksun aiheutuneista kuluista. Suomalaisessa verkkopankissa voi valita, vastaako maksaja myös näistä kuluista vai menevätkö ne vastaanottajan piikkiin.
Matti Remes
