KARON PÖRSSI Parhaalla tahdollakaan ei voi sanoa, että viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana valtiovalta olisi toimillaan edistänyt suomalaisten osakesijoittamista. Aivan päin vastoin. Ensin osingot laitettiin tuplaverolle, ja sen jälkeen osinkoverotusta on kiristetty. Pääomatuloveroprosenttia on nostettu, ja siihen on laadittu keinotekoinen porras.
Piskuinen Pörssisäätiö ja henkilöresursseiltaan vielä pienempi Osakesäästäjien Keskusliitto ovat osakesäästäjien puolenpito-organisaatiot, mutta niiden lobbausmuskeli vaikkapa elinkeinoelämän etujärjestöjä tai ammattiliittoja vastaan on olematon. Ja se näkyy päätöksissä.
"Suurimmat saavutukset ovat olleet torjuntavoittoja", Pörssisäätiön toimitusjohtaja Sari Lounasmeri myöntää. "On saatu estettyä pahimpien hölmöyksien toteutuminen."
Miksi osakesijoittamista sitten pitäisi edistää? Syy on yksinkertainen: raha. Niin suomalaisten yksityishenkilöiden kuin valtionkin raha. Reilusta 80 miljardista eurosta, jota kotitaloudet pitävät rahamarkkinoilla, voisi lohkaista hyvän siivun riskipitoisempiin eli pitkällä aikavälillä todennäköisesti paremmin tuottaviin kohteisiin. Eikä raha siirry osakkeisiin, jollei kansalaisia ohjaa, se on nähty.
Kesän vielä helliessä Helsinkiä pistäydyin Pörssitalossa, Pörssisäätiön omistamassa graniittilinnassa Fabianinkadulla, kysymässä Lounasmereltä, kuinka osakesijoittamista voisi edistää. Nautiskellessamme epäilemättä kauppatorilta käsin poimittuja mustikoita ja vadelmia ja jakaessamme Coca-Cola Zero -pullon Lounasmeri esitti pyytämäni viiden kohdan listan. Viisi kohtaa pyysin siksi, että toiveet eivät kuitenkaan toteudu kokonaan. Ehkä viidestä kohdasta voisi poimia pääministerimäisen kolmen pointin pörssiohjelman?
1. Enemmän vastuuta työeläkerahojen sijoittamisesta
Miksi osakesijoittamisen kulttuuri Ruotsissa on valovuoden Suomea edellä? Siksi, että palkansaajat voivat osin itse määrätä siitä, miten heidän eläkesäästönsä sijoitetaan. Samankaltaista järjestelmää Lounasmeri toivoisi Suomeenkin.
"Ei mitään sellaista, joka kannustaisi yltiöpäiseen riskinottoon, vaan niin, että pienen osan eläkemaksuista voisi halutessaan ohjata itse määräämäänsä kohteeseen. Tai vaikka rasti ruutuun -menetelmällä päättää, että hei, pidättäkää minulta viisi prosenttia enemmän eläkemaksuja palkasta ja sijoittakaa ne kohteeseen B", Lounasmeri visioi.
Järjestelmän kiistaton hyöty on siinä, että näin kaikkien eläkejärjestelmässä mukana olevien olisi erittäin helppo ryhtyä osakesijoittajiksi, vaikka vain välillisesti rahastojen kautta. Kynnys olisi matala. Ehkä sijoitustietous sitä myöten lisääntyisi ja seuraava askel olisivat suorat osakesijoitukset?
Miinuspuoliakin on helppo löytää. Sijoittaminen voisi näyttää vakioveikkaukselta, jos työnantajalle vain ilmoitettaisiin, laitetaanko rahat rahastoon A, B vai C. Työnantajan työmääräkin epäilemättä lisääntyisi.
2. Yritysten osakesäästöohjelmat
"Kun katsoo eniten omistettuja pörssiyhtiöitä, aika monen takana on se, että henkilöstölle tai asiakkaille on jollain tavoin suunnattu osakkeita", Lounasmeri sanoo.
Minulle oli uutinen, että menneinä vuosikymmeninä henkilöstöohjelmia on ollut enemmänkin. 2000-luvulta muistin vain Nokian henkilöstön osakeohjelman ja Stockmannin kanta-asiakasoptiot. Lounasmeri muistutti Outotecin ja Konecranesin henkilöstölle suunnatuista osakesäästöohjelmista. Vuosituhannen vaihteen it-buumin aikana oli tapana tarjota listautumisannin yhteydessä osakkeita henkilöstölle alennettuun hintaan; sekin on keino sitouttaa henkilöstöä.
Sillä sitouttamisestahan tällaisessa järjestelyssä on yhtiön kannalta kyse. Tyypillisesti osakesäästöjärjestely menee niin, että henkilökuntaan kuuluva saa merkitä tiettynä aikana enintään tietyllä euromäärällä yhtiön osakkeita, ja yhtiö antaa työntekijälle osakkeita ilmaiseksi suhteessa hänen merkintämääräänsä.
Tai ilmaiseksi ja ilmaiseksi: verotuksessa ilmaisosakkeita käsitellään palkanlisänä.
"Jos yritys antaa jotain päälle, voisiko sen verokohtelua helpottaa?" Lounasmeri kysyy.
Hän huomauttaa myös osakesäästöohjelmiin liittyvästä riskikeskittymästä: jos omistaa vain työpaikkansa osakkeita ja yhtiöllä alkaa mennä huonosti, saattaa pian huomata olevansa työtön, jolla on tukevasti pakkasella oleva osakesalkku.
"Kun osakkeita alkaa kertyä, henkilöstöä pitäisi muistuttaa hajauttamisen merkityksestä."
3. Veroporkkanat
Pienten osinkojen verottomuus on ennättänyt olla hallitusohjelmassakin, mutta eihän se ole edennyt. Päin vastoin viimeksi, kun veroprosentteja rukattiin uusiksi, silloinen valtiovarainministeri ja Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen julisti, että tässä maassa ei enää ole verottomia osinkoja. Niillä hän viittasi omistajayrittäjien listaamattomista yhtiöistä tietyin ehdoin saamiin osinkoihin, joista veron maksaa vain yritys, ei enää osakkeenomistaja. No, nyt maksaa.
Pörssiosinkoja verotetaan aavistuksen kevyemmin kuin vastaavan suuruisia luovutusvoittoja, mutta "hieman alennettu" ei ole järin seksikäs myyntiargumentti.
"Tärkeintä ei ole raha vaan se, miten se viestitään", Lounasmeri sanoo.
Pienten osinkojen verottomuudella valtio osoittaisi, että osakkeisiin sijoittaminen on suotavaa ja kannustamisen arvoista.
4. Talousopetusta kouluihin
"Meillä Suomessa halutaan, että kaikilla on tasa-arvoiset mahdollisuudet menestyä. Siksi olisi tärkeää, että sijoittamista opetettaisiin peruskoulussa. Jos sijoittamista ei opeteta koulussa, sen oppivat lähinnä ne, joiden vanhemmat ovat kiinnostuneet sijoittamisesta", Sari Lounasmeri sanoo.
Argumentti kuulostaa pätevältä. Se on ehkä yksi muoto kritisoidusta omaisuuksien kasautumisesta. Ehkä varallisuuseroja voisi tosiaan pienentää, jos kaikki altistuisivat tiedolle vaurastumisen mahdollisuuksista?
Lounasmeri arvostelee sitä, että Suomea ei testata Pisa-testeissä talousosaamisen osalta. Syynä on loogisesti se, että talousasioita ei opeteta Suomen kouluissa.
"Jos on niin, että meillä osataan talousasiat, siitä olisi hyvä varmistua testillä", hän sanoo ja samalla huomauttaa, että finanssikriisin jälkeen Etelä-Euroopan maissa ryhdyttiin ripeästi toimiin koululaisten eli tulevien aikuisten taloustaitojen kehittämiseksi.
Opettajia tavatessaan Lounasmeri kertoo törmänneensä ennakkoluuloihin. Että onko moraalisesti oikein opettaa sijoittamista?
"On eri asia olla ahne kuin kantaa huolta omasta taloudestaan."
5. Pois sijoittamisen byrokratia!
Pörssisäätiössä saadaan vastata lukuisiin kyselyihin, kun huolestuneet osakkeenomistajat yrittävät saada selvää parikymmentä vuotta sitten ostettujen osakkeiden hankintahinnasta. Mitä anteja välissä on ollut, miten niissä on voinut merkitä uusia osakkeista, mikä on niiden hankintahinta...?
"Suomalaiset ovat tunnollisia. He pelkäävät tekevänsä vahingossa rikoksen", Lounasmeri tulkitsee.
Siksi hän toivoo, että osakekauppoja koskevat tiedot liikkuisivat saumattomasti osakevälittäjältä verottajalle. Ihannetapauksessa luovutusvoittotiedot laskettaisiin suoraan esitäytetylle veroilmoitukselle, ja sijoittajan tehtäväksi jäisi vain silmäillä, että tiedot ovat oikein. Ei pitäisi olla mahdotonta, kun on tietokone ja internet.
Sijoittamiseen liittyvän byrokratian vähentäminen olisi myös kynnyksen alentamista. Mitä helpompaa, sen helpompaa!
Hankintahintaa Gunhard Kockin Pörssitieto-kirjojen antiikkipainosten avulla metsästävä saattaa lyödä hanskat tiskiin ja huudahtaa: "En minä tiedä." Silloin todellisen hankintahinnan sijaan käytetään hankintameno-olettamaa, joka on 40 prosenttia luovutushinnasta, jos osakkeet on omistettu vähintään kymmenen vuotta. Hankintameno-olettama ei ole tämänhetkisellä pörssihistorialla useinkaan taloudellisesti edullinen ratkaisu. Vaikkapa Soneraa tai Nokiaa viime vuosikymmenen alussa ostaneet ovat tukevasti tappiolla. Vahvistettujen luovutustappioiden sijaan he saavat maksaa pääomatuloveroja 60 prosentista myyntihinnastaan, jos eivät löydä oikeita lippusia ja lappusia.
Pitkään omistettujen osakkeiden hankintameno-olettaman nostaminen olisi yksi sijoittamisen byrokratiaa ainakin siirtymäkauden ajan helpottava ratkaisu.
Viikon trio: Kuplan tunnusluvut
MarketWatchin kolumnisti Brett Arends näyttää kolmella yleisesti käytetyllä arvostusmittarilla, että Yhdysvaltain osakemarkkinat ovat tällä hetkellä kalliimmat kuin tammikuussa 2000, hetkeä ennen it-kuplan puhkeamista. Arends on laskenut arvostusmediaanit 1500 suurimmalle yhdysvaltalaiselle pörssiyhtiölle, siis listannut järjestykseen 1500 yhtiön arvostusluvut ja poiminut niistä keskimmäisen.
Tammikuun 2000 keskimmäiset arvostukset eivät olleet suunnattoman korkeita, vaikka kupla oli ilmeinen. Kupla keskittyi rajattuun it- ja dotcom-yhtiöiden joukkoon, joiden takana arvostukset olivat enintään korkeahkoja.
| Nyt | 2000 | |
| P/e | 20 | 16 |
| P/b | 2,5 | 2,2 |
| P/s | 1,8 | 1,4 |
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.