Koroilla köniin osakkeille

KARON PÖRSSI Suomen yksityisalojen eläkevakuuttajat saivat vuosina 2004–2013 varoilleen keskimäärin 3,4 prosentin reaalisen vuosituoton. Ei se umpisurkeasti ole, mutta kuitenkin huonoimmin Eläketurvakeskuksen vertailemista suunnilleen keskenään vertailukelpoisista eurooppalaisista eläkesijoittajista.

Hehkeästi nimetyssä laajassa selvityksessä Kansainvälinen vertailu eläkevarojen sijoitustoiminnan sääntelystä Mika Vidlund, Maria Rissanen, Antti Mielonen ja Ilkka Geitlin käyvät läpi Suomen, Alankomaiden, Ison-Britannian, Norjan, Ruotsin ja Tanskan eläkesijoitusjärjestelmien sääntelyä. Sen lisäksi he vertailevat eri järjestelmissä toimivien eläkesijoittajien saamia tuottoja kymmenen vuoden periodilla. Tältä ne näyttävät vuositasoitettuina reaali- eli inflaation ylittävinä tuottoina:  

Hämmentävää tuloksissa on se, että parhaiten menestyneet tanskalaiset eläkesalkut ovat erittäin korkopitoisia: ATP:llä korkosijoitusten osuus on ollut parhaimmillaan peräti 85 prosenttia. Ison-Britannian USS:n korkopaino puolestaan on vertailun alin: korkojen osuus on vaihdellut vain 8 prosentista viime vuoden 27 prosenttiin.

Kuinka tanskalaiset ovat voineet hakata inflaation keskimäärin kahdeksalla prosentilla vuodessa?

"ATP:n huomattavan korkopainon suurin syy on sijoitusstrategia, jossa eläkevastuiden suojaaminen on merkittävässä asemassa. ATP:n osalta kokonaisallokaatio muodostuukin niin sanotun sijoitussalkun ja suojaussalkun yhdistelmästä", sijoitusmenestystä käsittelevän luvun kirjoittanut analyytikko Maria Rissanen Telasta selittää.

"Tanskalaisten korkoallokaatiot ovat monipuolisesti muodostettuja ja sisältävät valtaosin muuta kuin vähäriskisiä teollisuusmaiden valtionlainoja. Lisäksi suositaan inflaatiosidonnaisia tuotteita. Tällainen suojausstrategialla varustettu salkku näyttää toimivan paremmin kuin riskillisemmin muodostettu salkku ilman vastaavaa suojausstrategiaa."

Hämmentävä tuotto joka tapauksessa. Tillykke!

0,9 prosenttiyksikön kysymys

Prosentti ei kuulosta paljolta, mutta eläkesijoittajan pitkällä aikavälillä prosenttiyksikön ero vuosituotoissa on valtava määrä rahaa. Miksi suomalaiset yksityisalojen vakuuttajat eli Varma, Ilmarinen ja kumppanit ovat jääneet 0,9 prosenttiyksikköä jälkeen suomalaisista julkisalojen eläkevakuuttajista eli VER:istä, Kevasta ja muista?

Vastaus ei ole selvityksen mukaan ensimmäiseksi mieleen tuleva osake–korko-allokaatio, jossa julkisalojen ja yksityisten yhtiöiden välillä ei ole suurta eroa. Vertailuperiodin aluksi yksityisten eläkevakuuttajien korkopaino oli 62, julkisalojen 46 prosenttia, mutta viime vuoden lopussa luvut olivat 42 ja 46. Yksityisen puolen yhtiöt ovat siis selvästi alentaneet korkopainoaan. Se ei suoraan tarkoita vastaavaa lisää osakepainoihin, sillä eläkeyhtiöt sijoittavat myös kiinteistöihin ja hedgeihin.

Selvitys löytää tuottoeron selittäjäksi maantieteellisen jakauman, tarkemmin sanottuna kotimaan painottamisen. Julkisalojen eläkevakuuttajien sijoituseuroista vain joka viides on Suomessa, kun yksityisalojen eläkevakuuttajilla Suomen osuus on 30–40 prosenttia.                     

"Kotimaisten kohteiden tuottoja on viime vuosina painanut heikko talouskehitys. Erityisesti suomalaisten osakesijoituskohteiden maltillisia tuottoja selittää osaltaan heikko kasvu ja kasvunäkymät. Korkosijoittajalle maamme kohteet tarjoavat alhaisia tuottoja johtuen sijoituskohteiden keskimääräisestä varsin hyvästä luottolaadusta", Rissanen analysoi.

Ei ole yllättävää, että Suomi-paino on tuottanut viime vuosina alituottoja maailman markkinoihin nähden. Yhtä vähän yllättää se, että pieneen maantieteelliseen alueeseen painottuneen salkun tuotot poikkeavat kaikkialle maailmaan hajautettujen salkkujen kehityksestä – joskus hyvään, joskus huonoon suuntaan. Esimerkiksi tämän vuoden kolmella ensimmäisellä neljänneksellä Varman noteerattujen osakkeiden Suomi-osakesalkku tuotti 6,9 prosenttia, kun noteerattujen osakkeiden salkku kokonaisuudessaan ylsi 6,3 prosentin tuottoon.

Ilmarinen myy Suomea

VER ja Keva ovat määrätietoisesti vähentäneet kotimaisten sijoitusten osuutta etenkin osakepuolella. Myös Ilmarinen on vähentänyt Suomi-osakkeiden painoa selvästi viime vuosien aikana. Vuoden 2010 lopussa Ilmarisen osakepainosta 43 prosenttia oli Suomessa, kun syyskuun lopussa Suomi-osakkeet edustivat enää 25 prosenttia koko osakesalkusta. Pudotus on hurja. Silti Ilmarinen omisti syyskuun lopussa suomalaisia osakkeita lähes kolmen miljardin arvosta.

Varma ei osavuositiedotteessaan kerro, kuinka sen 14,5 miljardin euron osakesijoitukset jakautuvat maantieteellisesti.

Eläkevaroja hoitavien yhtiöiden ensisijainen tarkoitus on tietenkin varojen sijoittaminen niin, että ne tuottavat mahdollisimman hyvin annettujen riskiraamien puitteissa. Työeläkejärjestelmän takia työeläkeyhtiöiden intressissä on toisaalta toivoa hyvää suomalaiselle elinkeinoelämälle ja työllisyydelle.

Eläkeyhtiöt ovat merkittäviä omistajia suomalaisissa pörssiyhtiöissä. Sillä on puolensa ja puolensa. Onko vallan keskittyminen eläkevakuuttajien linnoihin järkevää? Millaiseen omistajapolitiikkaan ne pystyvät ja mikä on suotavaa?

Toisaalta jos suomalaiset eläkevakuuttajat eivät omista, kuka omistaa? Suomesta ei hevillä löydy miljardiomistajia, jotka pystyisivät paikkaamaan eläkeyhtiöiden aukkoa. Eläkeyhtiöiden Suomi-myynnit ovat käsijarru Helsingin pörssin kurssikehitykselle.

Viikon trio: Ilmarisen Suomi-suosikit

Työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen kolmen miljardin euron painoisen Suomi-osakesalkun painavimmat osakkeet olivat syyskuun lopussa yllätyksettömästi Helsingin pörssin jättejä. Ilmarinen on kasvattanut Sampo-omistustaan selvästi enemmän kuin osakkeen kurssikehityksen verran. Sen sijaan Konetta Ilmarinen on myynyt: vuodenvaihteessa Ilmarinen omisti lähes kuusi miljoonaa Konetta, marraskuun lopussa enää 5,6 miljoonaa.

Lähde: Ilmarinen, Q3-presentaation liitemateriaalit

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.