KARON PÖRSSI Esko Seppäsen uusimman kirjan Suomen rikkaat – Kuka kukin on kannessa teostiedot on aseteltu liituraitakankaalle, joka tuo mieleen Seppo Saarion sijoituskirjaklassikoiden sarjan. Pitkän linjan vasemmistopoliitikko Seppänen kuitenkin lähestyy rikkauksia aavistuksen eri kulmasta kuin pitkän linjan sijoittaja Saario.
Siinä missä Saario kylvää ehkä katteetontakin optimismia ja itsevarmuutta, Seppänen heittää sivuilleen kateutta ja epäluuloa. Siinä missä Saarion intohimo on selvittää, kuinka pääomamarkkinoilla voisi tienata, Seppänen kohdistaa tarmonsa sen selvittämiseen, millaisia vilunkipelejä tai vilungilta haiskahtavia toimia Suomen rikkaimmat ihmiset ja heidän yhtiönsä ovat tehneet vuosien saatossa. Kumpikin lähestymistapa on perusteltu.
Se, kuinka rikkaat ovat rikastuneet, jää Seppäsen teoksessa vähäiselle huomiolle. Pelkästään veroja välttelemällä kun rikastuminen ei mitenkään onnistu.
Seppänen on ollut usean vuosikymmenen ajan rahavallan sinnikäs rakkikoira. Se on tärkeä tehtävä. Suomen rikkaat -kirja sisältää hämmentävän valikoiman suomalaisen talouselämän kummallisia veivauksia viime vuosikymmenten ajalta. Sanavalmiina ja hyvämuistisena journalistina Seppänen osaa sijoittaa asioita humoristisiin yhteyksiin ja täräyttää asiansa nasakasti. Vasta teoksen loppuliitteissä isku – samoin kuin kirjan taitto – herpaantuu.
Rikkaiden ja rikkauksien selvittämistä siivittää ja usein tekstiä hallitseekin Seppäsen voimakas pamflettimainen ote. Hän suuntaa sanallisen tykistönsä etenkin Sdp:tä kohti. Myös vasemmistoliiton entinen puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes saa osansa Seppäsen iskuista.
Monista aiheista Seppänen on kirjoittanut aiemminkin, eikä Suomen rikkaat tarjoa sinänsä paljon mitään uutta, mutta suomalaisen lähitaloushistorian kronikoitsijana ja koostajana teos on arvokas. Sijoitan sen lähdeteokseksi omaan hyllyyni.
Saiko Seppänen pääomatuloverohuojennuksen?
Retorisessa päihtymyksessään – Seppäsen tekstiä on riemastuttavaa lukea – Seppänen oikoo faktoja niin, että paikoin hän tulee vain viistäneeksi totuutta. Hän esimerkiksi esittää, että luovutus- eli myyntivoittoihin "käytännöllisesti katsoen aina liittyy vähintään 20 prosentin suuruinen verovapaa osuus".
Näinhän ei ole, vaan 20 prosentin hankintameno-olettama korvaa luovutusvoiton määrää laskettaessa todellisen hankintamenon. Suinkaan aina, varsinkaan tavallisen piensijoittajan kohdalla, se ei ole edullista.
Jos osaketta on ostanut kymmenellä eurolla ja sitä myy 15 eurolla ja osakkeen on omistanut alle kymmenen vuotta, verotuksessa voi käyttää luovutusvoittoa laskettaessa hankintahintana joko todellista hankintahintaa (10 euroa) tai 20 prosentin hankintameno-olettamaa. Jos sijoittaja tässä tapauksessa käyttäisi hankintameno-olettamaa, hänen hankintahinnakseen otettaisiin 0,2 x 15 = 3 euroa ja luovutusvoiton määrä olisi 15–3 = 12 euroa. Todellisella hankintahinnalla luovutusvoittoa kertyy vain 15–10 = 5 euroa.
Siihen nähden, että Seppänen on erittäin tarkka faktoissa, silmään pistää aivan teoksen lopussa oleva teksti, jossa kirjoittaja tekee selkoa omista tuloistaan vuoden 2012 verotuksen mukaan: ansiotuloja 90 378 ja pääomatuloja 4 872 euroa. "Pääomatulot olivat pääosin vuokratuloja, joiden veroprosentti oli sama kuin kaikilla muillakin omaisuustuloilla eli 28 % paitsi että osingoista ja myyntivoitoista veroa ei makseta täysimääräisenä", Seppänen kirjoittaa.
Vuonna 2012 pääomatuloveroprosentti meille tavallisille veronmaksajille oli 30 (alle 50 000 euron pääomatuloista), joten jonkinlaisen alennuksen Seppänen näkyy saaneen vuokratulojen verotuksessa. Tai sitten hänelle on tullut yksinkertaisesti pieni virhe, joka ministerille sattuessa saisi median sytyttelemään polttoroviota.
Sitä Seppänen ei kerro, onko hän jättänyt vastikkeet ja muut vuokratulojen hankkimiseen liittyneet kulut vähentämättä vai onko hänenkin vuokratulojaan verotettu vain osin.
Esko Seppäsen ohjeet sijoittajalle
Esko Seppänen, olet selvittänyt perusteellisesti Suomen rikkaimpien ihmisten ja sukujen vaiheita viime vuosikymmenien aikana. Millä keinoin Suomessa rikastutaan?
"Samalla tavalla kuin Thomas Pikettyn mukaan muuallakin: perimällä, naimalla ja työllä, varsinkin toisten tekemällä ja heiltä itselle omistettavaksi otetulla työllä. Sitten tarvitaan vielä verotus, joka suosii osinkoja ja myyntivoittoja siihen tapaan kuin se on Suomessa suosinut neljännesvuosisadan ajan."
Mitä me piensijoittajat voimme oppia rikkailta?
"Rahan ei pidä antaa maata laiskana. Muuten rikkaaksi tulemiseen vaaditaan paljon satunnaista onnea pörssien kurssiarpajaisissa."
Mihin olet itse sijoittanut viimeksi?
"Lyhyisiin korkopapereihin."
Viikon trio: Leveän vallihaudan pohjoismaiset yhtiöt
Warren Buffett on lanseerannut sijoitusmaailmaan vallihaudan käsitteen. Mitä leveämpi vallihauta yhtiötä ympäröi, sitä pysyvämpi on yhtiön kilpailuetu. Kilpailuedun saattaa antaa esimerkiksi vahva brändi: Coca-Colaa on erittäin vaikea syrjäyttää. Eri toimialoilla alalle tulemisen kynnyksen korkeus vaihtelee. Esimerkiksi lääkkeitä valmistavaa yhtiötä ei polkaista pystyyn hetkessä, kun taas kiinteistönvälitysyhtiön voi perustaa hypermarketin parkkipaikalla läppäriä naputellen.
Morningstar on tutkinut yhtiöiden vallihautoja yli vuosikymmenen ajan. Tuoreessa kirjassaan Elizabeth Collins ja Heather Brilliant tekevät selkoa vallihaudasta ja siitä, kuinka yhtiöiden vallihautojen leveyttä voi tutkia tunnuslukujen avulla. Collins ja Brilliant uskovat, että yhtiöt, joita ympäröi vallihauta, antavat pitkällä aikavälillä paremman riskikorjatun tuoton kuin yhtiöt keskimäärin.
Morningstar analysoi 24 pohjoismaista pörssiyhtiötä, joista suomalaisia on neljä. Yhdelläkään niistä ei ole Morningstarin käyttämän metodologian perusteella minkäänlaista vallihautaa. Kymmenellä pohjoismaisella yhtiöllä on analyysiyhtiön mukaan kapea vallihauta. Niiden joukkoon kuuluvat ruotsalaiset mutta suomalaisittain hyvin tutut Nordea ja Telia-Sonera.
Viikon trio on tällä viikolla vain yhden yhtiön mittainen, sillä seurannassaan olevista pohjoismaisista yhtiöistä Morningstar arvioi vain yhdellä olevan leveä vallihauta. Se on tanskalainen lääkeyhtiö Novo Nordisk.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja talouteen erikoistunut vapaa toimittaja.