Ford Mustang on voimissaan on amerikkalainen mastodontti

Ford Edge herättää jälleen kerran ihmettelemään, mitä etua ostaja saa liikkumista hankaloittavan ison koon vastineeksi. Amerikkalainen tilankäyttö on tuhlailevaa. Avaran matkustamon saa pienemmilläkin ulkomitoilla.

Kun tyttäreni miehensä kanssa Kaliforniaan lähtiessään varasi auton, paras autovuokraamon tarjous löytyi katumaastureiden autoluokasta: iso Ford Edge. USA:n mittakaavassa Edge on ihan normaalikokoa.

Amerikkalaisille auto on hyvin tuttu. Vaikka Edge tulee Suomessa markkinoille vasta nyt, Fordin isoa katumaasturia on myyty Amerikan mantereella jo vuodesta 2006. Nykyistäkin mallia on myyty vuodesta 2014 lähtien. Ford Mondeon uusimman sukupolven tavoin Edge on siis jo parin vuoden ikäinen Suomeen tullessaan.

Herää helposti kaksi kysymystä: onko uusi Ford suunniteltu ensisijaisesti Amerikan markkinoita ajatellen? Minkä verran automallin ikä näkyy, kun verrataan Edgeä sen uusimpiin kilpailijoihin?

Oakvillessä Kanadassa valmistettavalla Ford Edgellä on Suomenkin markkinoilla kovia kilpailijoita: samankokoiset Kia Sorento, Jaguar F-Pace ja Volkswagen Touareg sekä Edgeä hieman lyhyemmät Audi Q5, BMW X3, Land Rover Discovery Sport, Mercedes-Benz GLC ja Volvo XC60.

Kilpailijoilla on kullakin omia vahvuuksiaan: joihinkin saa kolmannen penkkirivin, jotkut ovat erityisen hauskoja ajaa, jotkut ovat maastokelpoisempia kuin toiset ja osalla on premium-merkin maine tukenaan.

Edgen hyvä äänieristys yhdistettynä vastamelun tuottamiseen ei välttämättä riitä Fordin erottumiseksi kilpailijoista. Menestyäkseen auton pitää olla yleisesti ottaen tarpeeksi hyvä ja kokonaisuutena tasapainoinen.

Tuulilasi kaukana

Fordin uuden ison, 4,8 metriä pitkän katumaasturin Edgen mittasuhteet ovat sellaiset, että se näyttää kuvissa kyllä korkealta, mutta muuten aika kompaktin kokoiselta autolta. Syntynyt mielikuva ei muutu luonnossakaan, ellei Edge seiso pienempien autojen vieressä, jolloin sen koko erottuu.

Vasta kun Edgen ratin taakse istuutuu, tajuaa konkreettisesti, kuinka iso auto on kysymyksessä. Koriltaan melkein 1,93 metriä leveän ja 1,7 metriä korkean Fordin sisällä on tilaa reilusti joka suuntaan. Tuulilasin alareunakin tuntuu olevan melkoisen matkan päässä.

Ajoon lähdettäessä myös ison koon huonot puolet tulevat esiin: Edgen ulottuvuuksia ei ole kovinkaan helppo hahmottaa – ei edes eteenpäin. Vasteeltaan raskas ohjaus tuo Fordin perusolemukseen jähmeyttä, joka korostaa tunnetta kookkaasta kokonaisuudesta.

Edgen kääntely ahtaalla pihalla vaatii enemmän tarkkuutta kuin useimmilla muilla autoilla. Niin parkkitutkat edessä ja takana kuin peruutuskamerakin ovat Fordissa tarpeen.

Vaikka mukautuva ohjaus kaiketi vähentää ohjauspyörän kääntämisen tarvetta, Fordin iso katumaasturi tuntuu ratin takana istuttaessa kömpelömmältä kuin se onkaan. Edgen kääntösäde 11,9 metriä on varsin kohtuullinen auton kokoon nähden.

Vakaata kulkua

Ajossa Ford Edge on erittäin vakaa auto. Sen alusta on mukavuudestaan huolimatta todella jämäkkä ja toimii erinomaisesti niin nopeassa moottoritieajossa kuin mutkaisella, huonokuntoisella kantatielläkin.

Edge ei tee ylimääräisiä liikkeitä mihinkään suuntaan. Jäntevän alustan ansiosta pyörillä on ainakin kuivalla kesäkelillä jatkuvasti hyvä ote tiehen. Kumpuilevan tien aiheuttamat heitotkin Edge ottaa tyylikkään eleettömästi. Auto liikkuu hyvin tasapainoisesti silloinkin, kun ote kevenee jousien paineen keventyessä samoin kuin auton painuessa nyppylän jälkeen taas alaspäin.

Edgen käytöksessä erityistä huomiota kuitenkin kiinnittää se, että katumaastureille tyypilliset sivuttaisliikkeet, huojunnat tai vatkaamiset puuttuvat Fordista kokonaan. Kovavauhtisessa kaarreajossa Edgen käytös on kuitenkin raskassoutuista. Car and Driver-lehden mittausten mukaan sivuttaispidon raja tulee Sport-versiollakin vastaan varsin vaatimattomalla 0,83 G:n tasolla, mikä ei ole ihme auton korkeuden ja painon huomioiden.

Monien katumaastureiden tapaan Edge on lähtökohtaisesti etuvetoinen, mutta nelivetojärjestelmä siirtää tarvittaessa voimaa takapyörille 50/50-suhteeseen asti. Järjestelmä saa tietoa 25 sensorista. Voiman jakautumisen muuttuminen etu- ja taka-akselin välillä vie alle 20 millisekuntia.

Mitään maastovaihteita tai lukkoja Edgessä ei oikeiden maastureiden tapaan ole. Edgen 20 sentin maavara on tavallista isojen katumaastureiden tasoa.

Vastetta ilman tuntoa

Ford Edgeen saa valinnaisvarusteena mukautuvan ohjauksen hintaan 600 euroa + vero. Mukautuvuus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että ohjauksen välityssuhde muuttuu vauhdin kasvaessa. Hitaissa nopeuksissa, esimerkiksi pysäköintipaikalla, rattia joutuu veivaamaan tavallista vähemmän, koska pyörät kääntyvät paljon suhteessa ohjauspyörän kääntämiseen. Suurilla nopeuksilla, kun auton liikkeiden pitää olla hyvin pieniä, auto kääntyy vähemmän suhteessa ratin kääntämiseen.

Koeajoauto oli varustettu tällaisella ohjauksella, mutta käytännössä mukautuvuutta on vaikea havaita.

Ohjausvasteeseen mukautuvuus ei tunnu vaikuttavan vaan vaste on Fordissa voimakas koko ajan, ehkä ihan kävelynopeutta lukuun ottamatta.

Edgessä ohjaustunto on keinotekoinen ja etäinen aivan kuin pyöriä kääntelisi jousen välityksellä. Hyvästä alustasta ei pääse nauttimaan samalla tavalla kuin jos ohjaus toimisi jouheammin. Väkinäisen tuntuisesti palauttava ohjaus tekee ajamisesta helposti pingottunutta.

Edgen jarrupoljin tuntuu tehdyn samalla filosofialla kuin ohjauskin: jos ratin vääntäminen edellyttää riuskoja otteita, myös jarrupoljin vaatii yllättävän paljon poljinvoimaa nopeassa ajossa terävästi jarrutettaessa.

Vastamelulla meluttomuutta

Ford Edgeä tuodaan Suomeen vain kaksilitraisella TDCi-dieselmoottorilla ja 6-vaihteisella PowerShift-automaattivaihteistolla. Kahdella kiinteägeometrisellä Borg Warner -turbolla ahdetun 210-hevosvoimaisen koneen voimavarat riittävät hyvin ison Edgen liikuttelemiseen, mutta terävyyttä lähes kahden tonnin painoisen auton suorituskyvystä ei löydy. PowerShift-automaattivaihteiston toiminta jakoi mielipiteitä, sen vaihdot eivät ole yhtä pehmeitä kuin parhailla kilpailijoilla ja ainakin kick down saisi toimia nopeammin. Lisäksi valittu vaihteenvalitsimen asento ei näy keskikonsolissa lainkaan ja mittaristossakin todella huonosti.

Ylämäkeen pysäköitäessä vaihteiston P-asento antaa Edgen liukua liian paljon taaksepäin ennen kuin pysäyttää liikkeen. Tämän takia Fordissa on loivassakin rinteessä kytkettävä sähköinen käsijarru päälle ennen kuin nostaa jalan jarrupolkimelta. Koeajoautossa ilmeni myös outo hankaluus: ylämäestä lähdettäessä vaihteenvalitsin jumitti P-asennossa ja vaati todella voimaa saada se liikkumaan R-, D- tai S-asentoon.

Edgen iso koko tuntuu polttoaineen kulutuksessa. Ajotietokone näytti koeajossa kulutukseksi 7,8 litraa/100 km, mutta tankkauksesta laskettuna kulutus oli litran suurempi eli 8,8 litraa/100 km.

Sekava kojelauta

Edgen ohjaamon ilme on Fordeille hyvin tyypillinen ja nyt jo vanhahtava. Sekä mittarit että kojetaulun keskellä oleva kohtalaisen pienikokoinen näyttö ovat syvällä poteroissaan. Mittareiden luettavuus ei ole kovinkaan hyvä, eikä nopeus näy mittaristossa numeroina. Kytkimiä ja säätimiä on paljon ja niitä tuntuu olevan joka puolella. Fordilla vakituisesti ajava tottunee järjestelyyn, mutta satunnainen käyttäjä joutuu hakemaan ja muistelemaan mikä missäkin sijaitsee.

Valinnaisvarusteiseen Luxury Packiin kuuluvilla kymmensuuntaisilla sähkösäädöillä kuljettaja löytää luontevan ja väsyttämättömän ajoasennon. Istuinosan pituussäätöä Edgessä ei kuitenkaan ole.

Takapenkillä on kohtalaisen hyvä istua ja järkevän kokoisista sivuikkunoista on miellyttävää katsella maisemia. Edgen leveys on kuitenkin hyödynnetty huonosti, sillä takapenkki ei yllä oviin asti vaan istuinten ja ovien välillä on isot raot. Näin keskipaikalle ei jää kovinkaan kaksisesti tilaa, jos reunoilla on kookkaat istujat. Lisäksi keskipaikan selkänoja on Edgessäkin nykyautojen tyyliin sietämättömän kova.

Tavaratila on pinta-alaltaan hyvän kokoinen, mutta varsin matala, varsinkin jos tavarat haluaa piilottaa suojapeitteen alle. Peitteen kiskot on jostain syystä sijoitettu turhan alas, ne ovat alempana kuin takasivuikkunoiden alareuna. Tavaratilan lattian alla on varapyörä, joka on hyvä varuste, mutta syö sekin tilaa. Tosin varapyörän sivuille voi laittaa pieniä tavaroita.

Outoa loiskuntaa

Edgen matkustamo on miellyttävän meluton. Nykyautoksi rengasmeluakin on suomalaisilla karkeapintaisilla asfalttiväylillä yllättävän vähän. Moottoritievauhdissa ilmavirran humina on selvin ääni. Moottorin ääni ei kuulu sisään niin kauan kuin ikkunat pitää kiinni – kun ne avaa, huomaa että Fordin TDCi-kone raksuttaa perinteisten dieseleiden tapaan.

Edgen meluttomuus johtuu paitsi hyvästä äänieristyksestä myös aktiivisesta melunvaimennuksesta: kolme matkustamoon sijoitettua mikrofonia valvoo moottorin ääntä sisätiloissa. Järjestelmä tuottaa tarvittaessa äänentoistolaitteiden kautta vastakkaisia ääniaaltoja, jotka kumoavat moottorin melun.

Outo piirre Edgessä on pysähtymisen jälkeen matkustamoon kuuluva loiskunta, joka nähtävästi tulee polttoainesäiliöstä. Kysymys ei ole yksilöviasta, koska Saksassa Edgeä ajanut kollega kertoo jutussaan samasta huomiosta. Vastaavaa ei ole tullut vastaan missään muussa nykyautossa.

Ford Edgessä on runsaasti niin mukavuutta kuin turvallisuuttakin lisääviä varusteita. Koeajossa esimerkiksi poikittaisliikenteestä ilmoittava Cross Traffic Alertosoittautui käteväksi, kun se pysäköintipaikalta peruutettaessa varoitti sivusta tulevista autoista. Järjestelmä toimii yhdessä kuolleen kulman vahdin kanssa.

Edgen vakiovarustukseen kuuluvat muun muassa automaattivalot, lämmitettävä tuulilasi ja ohjauspyörä, kaksialueinen automaattinen ilmastointi ja polttoainekäyttöinen lisälämmitin. Sen sijaan aktiivinen vakionopeussäädin, kuolleen kulman varoitusjärjestelmä ja Front Split View -kamera ovat valinnaisvarusteita, jotka nostivat koeajossa olleen auton hintaa X Packin ja Luxury Packin lisäksi.

Vastinetta rahalle: Jos Edgessä olisi jouheampi ohjaus, sillä olisi edellytykset kilpailla vakaalla ajettavuudellaan kokoluokkansa katumaastureiden kanssa. Nyt Ford on enemmänkin toimiva liikkumaväline kuin ajajan auto.

Edge joutuu joka tapauksessa koville 60 000 euron hintaluokassa, sillä katumaastureissa riittää valinnanvaraa. Varustepuolella Luxury Packin valitsemalla saa varsin hyvän vastineen 2 750 eurolle ja sen päälle tulevalle verolle. Paketti sisältää

• nahkaverhoilun
• ilmastoidut etuistuimet
• lämmitettävät takaistuimet
• etuistuinten 10-suuntaiset sähkösäädöt
• kuljettajan istuimen muistilla
• ja avattavan panorama-lasikaton, jonka myötä kattokaiteet jäävät pois.

PLUSSAT

+ Hiljainen ja mukava matkustamo 
+ Jäntevä alusta 
+ Tyylikäs auto kojelautaa lukuun ottamatta

MIINUKSET

- Keinotekoisesti raskas ohjaus
- Vaikea hahmottaa mittoja
- Sekava mittaristo ja kojelauta

TEKNIIKKAA

Juha Partanen