Nissan e-NV200-sähköautolla usko on koetuksella

Sähköautolla ajaminen on hermostuttavaa puuhaa, kun ei voi käydä huoltoasemalla tankkaamassa autoon lisää energiaa. Mittariston lupaamiin kilometriin ei voi luottaa ainakaan Nissan e-NV200:sta saatujen kokemusten perusteella.

Kyllähän sähköautolla lähikaupassa käy, ei siinä mitään, siihen se on mukava peli. Mutta kun pitää lähteä vähänkin pidemmälle, sähköautoilu on vihonviimeistä touhua. Varsinkin jos auton akku ei ole täydessä latingissa, matkanteko on tuskaista. Mutta toimintasäteen vaihtelu on kammottavan suurta täyteen ladatullakin akulla.

Joulukuisena aamuna, kun edessä on matka Inkooseen, Nissan e-NV200 Evalian akusto ei ole aivan täyteen ladattu, mutta mittariston mukaan virtaa on 127 kilometrin ajomatkaan. No, sehän riittää hyvin, kun ajomatkaa Espoon Haukilahdesta Inkoon itälaidalle Rådkilaan on vain 41,6 kilometriä. On kovatuulinen päivä, lämpötila pari kolme astetta plussan puolella.

Matka sujuu muuten mukavasti, mutta käy ilmi, että ajatus äänettömästä etenemisestä sähköautolla ei toteudu Nissanissa. Moottorista ei kuulu muuta kuin rasittavan kuuloista vinkumista, mutta rengasmelua kantautuu sisään jo taajama-ajossa ja moottoritievauhdissa tuuli humisee niin että melucocktailin keskellä radiota pitää vääntää kovemmalle.

Kova tuuli paljastaa myös, että sivuttaisvirtaus keikuttaa kulmikasta NV200 Nissania selvästi. Muuten matka sujuu Kirkkonummelle asti mukavasti.

Loppumatkasta virran väheneminen ja kilometrien hupeneminen alkaa huolestuttaa niin, että ensin sammutan istuinlämmittimen, joka on unohtunut päälle. Sitten suljen ilmastoinnin ja lopulta laitan myös sisätilan lämmityksen kokonaan pois päältä – eihän auto ehdi viimeisen kymmenen kilometrin aikana enää kylmäksi jäähtyä.

Kun olen perillä, ajokilometrejä on Nissanin mittarin mukaan jäljellä enää 55. Siis 72 kilometrin virta on huvennut 41,6 kilometrin ajomatkalla. 

Virta hupenee hirveää vauhtia

Perillä täytyy pyytää isänniltä virtaa autoon ja tilaisuuden aikana akusto imee energiaa sisäänsä sen verran, että paluumatkalle lähdettäessä virtaa on 70 kilometrin ajoon. Ei siis yhtään liikaa, pikemminkin liian vähän.

Jälleen virta tuntuu hupenevan hirveää vauhtia, vaikka ilmastointi ja lämmitys ovat pois päältä. Nyt kyyti on jo kylmää, kun pysähdyksen aikana jäähtyneessä autossa ei voi lämmittää sisätilaa.

Kirkkonummen jälkeen ajan rajoituksen sallimaa sataa päästäkseni edellä ajavan rekan peesiin ilmanvastuksen pienentämiseksi ja virran säästämiseksi. Tosin rekan perässä roikkuminen on todella vaarallista touhua eikä sitä voi suositella kenellekään. Sitä paitsi ponnistelu osoittautuu turhaksi, sillä juuri kun olen pääsemässä imuun, rekka kääntyy kehä kolmoselle vievälle rampille. Harmittaa niin vietävästi – olisi sekin pätkä kannattanut ajaa hiljempaa ja koettaa säästää virtaa.

Kivenlahden sillalla mittarilukema on huvennut 30 kilometriin ja alan aprikoida, pääsenkö perille Espoon toiseen päähän Haukilahteen. Hetkinen, puhallinhan on vielä päällä. Sammutan sen ja tuulilasi alkaa höyrystyä sadesäässä, mutta koetan tähyillä sen läpi. Onneksi olen Länsiväylällä eikä tarvitse pelätä jalankulkijoiden jäävän alle, kun näkyvyys ratin takaa heikkenee. 

Ajaminen käy hermoille

Radiokin olisi pitänyt tietysti sulkea, mutta vähenevät kilometrit käyvät sen verran hermoille, että tajuan sen vasta loppumatkasta. Katselen nappularivistöä ja mietin, mistä monitoiminäytön saisi sammutettua, ettei se veisi virtaa. Samalla koetan muistella, onko Autoliiton hinauspalvelun numero puhelimeni muistissa – onneksi hinaus kuuluu plusjäsenen jäsenetuihin. Pitäisi soittaa assistance päällikölle ja kysyä, kuinka usein sammuneita sähköautoja joudutaan hakemaan hinurilla tien varresta.

Mielessä ehti käydä myös, että sille liikenneministeriön virkamiehelle tai -naiselle, joka ennusti sähköautoilun ratkaisevasti lisääntyvän Suomessa lähivuosina, pitäisi antaa potkut ammattitaidon puutteen vuoksi. Liekö mokoma henkilö koskaan sähköautoillut taajamien ulkopuolella.

Nykytoimintasäteillä sähköauto sopii vain todella rajoitettuihin käyttötarkoituksiin. Jos virtaa kuluu suojasäällä Inkoon matkan tapaan niin kunnon pakkasilla sähköautolla liikkuminen supistunee toivottoman pienen säteen sisälle.

Karun kylmää kyytiä

Kun suurin osan virtaa vievistä laitteista on pois päältä, kilometrien hupeneminen hellittää. Tosin autoilu on viheliäistä, kun joutuu istumaan koleassa ohjaamossa ilman kunnon ulkoiluvetimiä, nivusia kolottaa ja näkyvyys höyryisen tuulilasin takaa alkaa olla niin huono että kolariuhkakin on selvästi kasvanut.

Nopeuden pudotessa Länsiväylän tietöiden vuoksi kuuteenkymppiin, 28:ssa käynyt virtamittarin lukema jopa kasvaa takaisin 30:een kilometriin. Nissanin virrankulutus tuntuu vähenevän dramaattisesti nopeuden laskiessa ja toimintasäde laajenee. Jos pakumuotoisella NV200:lla puskee eteenpäin 80 tai 100 km/t niin varsinkin vastatuulessa auto näyttää olevan melkoinen sähkösyöppö.

Seuraavana aamuna virtaa on mittarin mukaan vain 112 kilometrin ajoon, vaikka Nissan on ollut koko yön latauksessa ja kapasiteetiltaan 24 kWh akusto on täynnä. Helsingin Sanomien kollega totesi omassa koeajossaan toimintamatkan olevan käytännössä noin 100 kilometriä, kun e-NV200:n pitäisi valmistajan mukaan kulkea suurimmillaan jopa 170 kilometriä. Tosiasiassa toimintasädelupauksiin ei voi siis luottaa pätkääkään ja se, kuinka pitkälle sähköautolla pääsee, on olosuhteista riippuvaa arpapeliä. Suomalaiset sääolosuhteet tuntuvat olevan myrkkyä sähköautolle.

Korttelipyörityksessä kätevä

Taajama-ajossa Nissan tuottaa yllätyksen, kun viimeisenä koeajopäivänä lähtötilanteessa virtaa on 108 kilometrin ajomatkaa. Yhteensä 30 kilometrin ajomatkan jälkeen Haukilahdesta Sivusaariston mutkaisen tien päähän ja takaisin virtaa on mittarin mukaan edelleen 96 kilometrin ajoon. Nissan e-NV200:ssa riittää siis virtaa ratkaisevasti paremmin silloin, kun ajetaan pääasiassa enintään 60 km/t nopeutta ja pysytään pois maantievauhdista.

Silloin kun e-NV200:ssa on virtaa, sillä ajaminen ei ole hassumpaa. Ratti tosin on alimpaan asentoonsa säädettynäkin varsin vaakasuorassa ja ajoasento on esimerkiksi Fiat 127:lla aikoinaan ajaneille tutulla tavalla mitoitettu ns. italialaisen apinan mukaan – kuten ennen vanhaan asia ilmaistiin.

Jos on pitkät käsivarret, niin Nissanin käänteleminen kyllä onnistuu. Ohjaus on onnistuneesti tehostettu sopivan jouheaksi kaupunkipyörittelyyn ja sen kanssa pärjää maantielläkin, vaikka keskikohta on aika epämääräinen. Näkyvyys on hyvä joka suuntaan.

Vaikka NV200 on kompaktin kokoinen paku, siinä on hyvin tilaa niin tavaroille kuin henkilöautoversiona henkilökuljetuksiinkin, mutta niitä rajoittaa kolmannen penkkirivin puuttuminen – sitä ei e-NV200:aan saa, joten pikkubussiksi Nissanista ei ole.

Matkustusmukavuus NV200:ssa on kohtalainen, jousitus on tiukka muttei kova, viritys on aika onnistunut. Istuimet ovat aivan kelvolliset. Harmi, että selkänojan säätö on vipukäyttöinen eikä se kaltevuutta saa säädettyä yhtä tarkasti kuin portaattomasti liikkuvalla rullalla.

Nissan e-NV200:n suorituskyky riittää rauhalliseen maantieajoon, mutta valtatievauhdissa kiihtyvyys on nykymittapuun mukaan aika heikkoa ja varsinkin vastatuuleen tai ylämäkeen ajettaessa autoparka joutuu ponnistelemaan kovasti, jos kuljettaja haluaa lisätä vauhtia. Sen sijaan taajama-ajossa sähkö-Nissan kiihtyy pirteästi, kun ECO-asennon kytkee pois.

Sähköauton miinuspuoliin kuuluu myös se, että sillä ei voi vetää perävaunua, mutta siihen tuskin riittäisi virtaakaan. 

Vastinetta rahalle: On vaikea keksiä, millaisessa ajossa sähkökäyttöinen Nissan e-NV200 tarjoaisi kunnon vastineen rahalle. Suomessa ei juurikaan kannata hankkia autoa pelkkään kaupunkiajoon. Pääkaupunkiseudullakin ajellaan usein kehäteillä 80 km/t tai kehä kolmosella jopa 100 km/t, mikä vie sähköpakusta liikaa virtaa.

Ammattiajoonkaan Nissan ei sovi rajoitetun toimintasäteensä vuoksi ja ennen kaikkea siksi, että sää, auton varusteiden käyttö ja ajonopeus voivat lyhentää ajomatkaa ratkaisevasti. Reilut 1100 euroa maksavan 6,6 kilowatin pikalaturin tosin pitäisi puolittaa akuston lataamisaika, jolloin jonkinlaiseen tarkasti sykliseen lyhyiden matkojen ajoon e-NV200 voisi sopia, mutta pikalatausta ei voi tehdä missä vain, se vaatii tarkoitusta varten varatun paikan.

PLUSSAT

+ Kätevä kaupunkiajossa
+ Hyvät tilat kokoon nähden
+ Pienet käyttökulut

MIINUKSET

- Hyvin rajoitettu toimintasäde
- Toimintasäteen ennakoimattomuus
- Vinkuminen ja tiemelu

TEKNIIKKAA

Juha Partanen