Työsuhdematkalipun verottomuuden edellytyksenä on se, että työnantaja on hankkinut sen. Lipusta hyötyvät eniten lyhyttä työmatkaa tekevät.
Työnantaja voi korvata ilman veroa työntekijän päivittäisiä asunnon ja työpaikan välisiä matkakustannuksia tietyin edellytyksin. Etu koskee yleisesti käytössä olevaa säännöllistä henkilöliikennettä ja ns. reittitakseja. Se ei koske lentoliikennettä eikä tilausliikennettä (esim. normaalia taksiliikennettä). Vuonna 2013 työsuhdematkalipun saajia oli jo noin 82 500.
Työsuhdematkalipun veroetu edellyttää, että matkalipun käyttöoikeus on henkilökohtainen ja työnantaja on hankkinut matkalipun.
Veroetu koskee ainoastaan asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten annettua lippua. Se ei voi oikeuttaa mainittua matkaa pitemmille matkoille. Lipun käyttöön ei liity matkojen lukumäärää tai kellonaikaa koskevia rajoituksia, vaan lippua voi käyttää myös vapaa-ajan matkoihin.
Nykyisin työsuhdematkalippu voi olla henkilökohtainen arvolippu. Henkilökohtaisena työsuhdematkalippuna asunnon ja työpaikan välistä matkaa varten pidetään myös henkilökohtaiselle matkakortille ladattua arvolippua, vaikka tällaisella lipulla voitaisiin maksaa myös mukana matkustavan toisen henkilön matka.
Arvolippu kiinnostanee työsuhdematkalippuna niitä, jotka käyttävät julkista liikennettä asunnon ja työpaikan välisillä matkoilla vain satunnaisesti.
Verovapaata lähes 3 000 euroa vuodessa
Työsuhdematkalipusta on verovapaata aina vähintään 300 euroa vuodessa. Lisäksi työsuhdematkalippu on verovapaata tuloa 750 euron ylittävältä osalta 3 400 euroon asti. Verovapaan edun määrä on siten enintään 2 950 euroa vuodessa.
Työnantajan tarjotessa palkansaajalle työsuhdematkalipun, jonka arvo on 750 euron ja 3 400 euron välillä, edun veronalainen osa on 450 euroa. Jos työnantaja perii työsuhdematkalipusta korvausta palkansaajalta, niin palkansaajan maksama korvaus pienentää verotettavaa etua.
Työsuhdematkalippu vaikuttaa asunnon ja työpaikan välisten matkojen perusteella tehtävään matkakuluvähennykseen. Palkansaajalle ei synny vähennettäviä matkakustannuksia siltä osin kuin hän on saanut verovapaan edun työsuhdematkalipusta.
Työntekijän itse maksama osuus ja palkaksi katsottu osuus työsuhdematkalipun hinnasta ovat vähennyskelpoisia. Asunnon ja työpaikan välisten matkojen vähentämisessä omavastuu on 750 euroa vuonna 2015 ja vähennyksen enimmäismäärä on 7 000 euroa.
Jos verovapaa etu on enintään 300 euroa, työnantajan ei tarvitse selvittää työntekijän todellisia matkakuluja. Jos työsuhdelipun arvo on yli 750 euroa, työnantajan on selvitettävä työntekijän todellisten työmatkakulujen määrä.
Verohallinnon vuoden 2013 kannanoton mukaan työnantaja voi antaa työntekijälle, jolla on vapaa autoetu, 300 euroon saakka verovapaana etuna työsuhdematkalippuja, jos etua annetaan enintään 600 euroa. Jos työnantaja antaa yli 600 euron suuruisen edun, työnantajan on Verohallinnon mukaan selvitettävä työntekijän todellisten matkakustannusten määrä, koska verovapaa tai osittain verovapaa etu ei voi olla matkakustannuksia suurempi.
Jos työntekijä on tehnyt asunnon ja työpaikan väliset matkat työsuhdeautollaan (vapaa autoetu), ei hänelle ole syntynyt matkakustannuksia julkisen liikenteen käyttämisestä. Työnantaja ei voi Verohallinnon mukaan tällaisessa tilanteessa tarjota verovapaata etua yli 600 euron osalta. Verohallinnon kannanotto on vuodelta 2013 joten siinä mainittu 600 euron raja lienee 750 euroa nyt vuonna 2015.
Kuka hyötyy lipusta?
Työsuhdematkalipun taloudellinen hyöty vaihtelee sen mukaan, tarjotaanko etu rahapalkan lisänä eli palkankorotuksena vai osana nykyistä rahapalkkaa.
Jos työntekijä saa käyttöönsä työsuhdematkalipun rahapalkan lisänä, toisin sanoen palkankorotuksena, on hänen taloudellinen hyötynsä luonnollisesti suurempi. Jos sen sijaan työnantaja pienentää rahapalkkaa työsuhdematkalipun hinnan verran, hyötyy työntekijä lähinnä verojen ja maksujen vähenemisenä. Kummassakin vaihtoehdossa taloudellista hyötyä pienentää matkakuluvähennyksen pieneneminen, koska vähennys pienenee työsuhdematkalipun verovapaan osuuden verran.
Eniten työsuhdematkalipusta hyötyvänevät ne työntekijät, joilla ei ole oikeutta matkakuluvähennykseen, eli ne joiden asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ovat alle 750 euroa vuodessa.
Pitkänmatkalaiset hyötynevät suhteellisesti vähiten työsuhdematkalipusta, koska heidän matkakuluvähennyksensä pienenee lipun verovapaalla osuudella. Etuuden käyttöönottamisen luulisikin eniten houkuttelevan niitä, joilla matkakustannukset jäävät vähäisiksi ja joille vähennyksen menettämisellä ei siksi ole merkitystä.
Työsuhdematkalipun käyttöönotto hyödyttää työnantajaa palkan sivukulujen pienenemisenä, koska sivukuluja ei mene edun verovapaasta osasta. Näin tapahtuu aina, toteutetaanpa etu työntekijöille rahapalkan lisänä tai rahapalkkaa vähentäen. Hyöty on luonnollisesti sitä isompi, mitä suurempi on työsuhdematkalipun verovapaa osuus.
Harri Rajala
Kirjoittaja on Veronmaksajain Keskusliiton lakimies
Artikkeli matkakulujen verovähennyksistä on julkaistu Taloustaidossa 7/2015 (ilm. 12.8.2015). Juttu on luettavissa Taloustaidon näköislehdessä. Näköislehteä voivat lukea Veronmaksajain Keskusliiton jäsenet ja Taloustaito-lehden tilaajat. Rekisteröidy verkkopalvelun käyttäjäksi.
