Jos taidehistorioitsija ja esinetutkija Katja Weiland-Särmälällä olisi itsellään edessä kuolinpesän tyhjennys, hän katsoisi tarkkaan, onko asunnossa 1950-, 60- ja 70-luvun designia: lasia, keramiikkaa tai uniikkiesineitä.
”Vitriinissä voi tulla vastaan Tapio Wirkkalan lasiveistoksia tai Rut Brykin tai Birger Kaipiaisen uniikkiesineitä”, Katja Weiland-Särmälä sanoo.
”Lasivitriinin lisäksi kävisin läpi myös keittiönkaapit. Arkikäytössä olleet astiat saattavat ovat joskus yhtä kiinnostavia kuin vitriinin tavarat. Sieltä voi löytyä vaikkapa Aino Aallon vanhan tuotannon juomalasit.”
Ne, jotka ovat perustaneet kotinsa 1950- ja 60-luvuilla, ovat saattaneet pitää arkikäytössään Tapio Wirkkalan ja Kaj Franckin designin lisäksi esimerkiksi Gunnel Nymanin tai Nanny Stillin suunnittelemia laseja tai kannuja.
Tarkista tekstiilitkin
Weiland-Särmälä tutkisi myös tekstiilit. Liinavaatteiden joukossa saattaa olla Marjatta Metsovaaran, Marimekon tai Artekin kankaista ommeltuja pöytäliinoja tai vaatteita. Ne kaikki kiinnostavat nykykuluttajia. Myös Vuokon vaatteilla on omat faninsa.
Ryijyistä hän tarkistaisi, onko niissä Suomen Käsityön Ystävien merkintää, sillä ne ovat haluttuja.
Huonekaluissa 1950- ja 60-lukujen kalusteet ovat olleet suosittuja jo hyvän aikaa, ja sittemmin oman yleisönsä ovat löytäneet myös 1970- ja 80-luvut.
Mikä tahansa 1980-luvun nahkasohva ei kiinnosta, mutta hyväkuntoisia vintage-yksilöitä on ollut myynnissä Bukowskisin huutokaupassakin. Esimerkiksi Esko Pajamiehen 1966 suunnittelemia hyväkuntoisia Bonanza-sohvia ei kannata väheksyä. Myös Kukkapuron huonekalut ovat haluttuja.
Rottinki kiinnostaa jälleen. Valaisimetkin kannattaa katsastaa. Kysyntää on nykyään etenkin niin sanotuilla kissankellolampuilla. Hyväkuntoisilla klassikkovalaisimilla, kuten Alvar Aallon ja Paavo Tynellin suunnittelemilla, on aina omat markkinansa. Myöskään Muranon valaisimia ei yleensä tarvitse pitkään kaupitella.
Mikä mummolaefekti?
Vielä jokunen vuosi sitten kukaan ei näyttänyt sisustavansa kotiaan männyllä, mutta nyt silläkin on kysyntää.
Weiland-Särmälä kutsuu trendien vaihtelua mummolaefektiksi. Toisin sanoen nuoria sisustajia kiinnostaa lapsuudenkodin sijaan mummolan ajan sisustus.
Hän kehottaa ottamaan yhteyttä asiantuntijaan, jos tulee tunne, että tavaroiden joukossa on arvoesineitä. Jos hintoja määrittelee omin päin, voi mennä pahasti pieleen.
Esimerkkinä hänelle tulevat mieleen Aallon suunnittelemat huonekalut. Jos ne on valmistettu 1930- tai 1940-luvulla, niiden arvo saattaa olla tuhansia euroa. Myöhempi tuotanto saattaa jäädä muutaman sadan euron tuntumaan.
Asiantuntijoita on esimerkiksi huutokaupoissa. Ennen esineiden hinta-arvion pyytämistä on syytä kysyä, maksaako arviointi.
TUTKI TARKASTI KUOLINPESÄN TAVARAT | Kuolinpesän tyhjennys on usein iso urakka. Onneksi siihen voi ostaa myös ammattiapua. Ensimmäiseksi perillisten kannattaa kuitenkin tarkistaa, onko tavaroiden joukossa arvoesineitä. Lue juttu >>
Kirsi Riipinen
Jutun kuvassa Aino Aallon suunnittelema juomalasiklassikko. Kuva Ismo Henttonen.
