veronmaksajat.fi

VERONMAKSAJAN
TALOUSTAITO
-
TAITAVAA
TALOUDENPITOA

Pihi ei koskaan rikastu

Taina Latvala
Taina Latvala

Kirjan Pitoa

Kirjailija Taina Latvala on 80-luvulla syntyneen sukupolvensa vahva ääni. Hänen esikoisteoksensa Arvostelukappale sai Kalevi Jäntin palkinnon vuonna 2007. Latvalan tuorein teos on nimeltään Venetsialaiset (2018). Seuraa Twitterissä @LatvalaTaina

Turhanaikainen saituus on ehkä yksi vaivaannuttavimmista luonteenpiirteistä, joita ihmisessä voi havaita.

”Muuten. Jäit minulle velkaa siitä teestä 2,30 euroa. Eikun hetkinen, tsekkaan vielä kuitin: 2,40 euroa.”

”Voi herttintähden, hyvä kun sanoit! Hoidan sen heti!”

Minun on vaikea kestää tämäntyyppisiä dialogeja – varsinkin, jos keskustelun osapuolina ovat ihan hyvin toimeentulevat ihmiset. Mielestäni elämä on liian rajallinen ja arvokas käytettäväksi pennosten laskemiseen (tai senttien, tätä nykyä).

Toki tietyissä elämäntilanteissa on pakkokin olla erityisen säästäväinen. Työttömyys, opiskelut, pätkätyöt tai muutoin tiukka rahatilanne voivat johtaa siihen, että on laskettava tarkoin jokainen sentti. Se on täysin ymmärrettävää, enkä missään nimessä moiti sitä.

Mutta hyväpalkkaisten ihmisten pihiyttä minun on vaikea käsittää. Mitä väliä parilla kolikolla, jos rahaa tulee tilille joka kuussa 4 530,70 euroa?

Ai niin, mutta on maksettava verotkin! Ja onhan vielä se omistusasuntokin Helsingin Ullanlinnassa. Voi kyynel.

Minusta on alkanut tuntua, että on parempi olla jopa vähän höveli rahan kanssa kuin pitää kaksin käsin kiinni jokaisesta sentistä. Vakuutuin tästä, kun luin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-romaanisarjan kuudetta osaa (suom. Katriina Huttunen). Siinä Knausgård toteaa ystävälleen:

”On olemassa yksi sananlasku johon uskon. Tai oikeastaan se ei ole sananlasku vaan kansanuskomus. Että on hyvä merkki kun menettää rahaa, se merkitsee että sitä tulee lisää. Siihen uskon visusti. Mitä kireämmälle talouden virittää, sitä ahtaammiksi käyvät kanavat joiden läpi raha tulee. Jos kaikki on auki, on tilaa enemmälle.”

Tämä on ihanan helpottava ajatus. Pidin sen mielessäni esimerkiksi tapaninpäivänä, kun lähdin äidin kanssa käymään Seinäjoen Ideaparkissa. Olin hiljattain käyttänyt melko paljon rahaa joululahjoihin, joten ajattelin selvitä vähin ostoksin.

”Mulla ei oo nyt yhtään sellainen shoppailufiilis”, sanoin äidille.

Viisi minuuttia myöhemmin sovittelin peilin edessä ruskeita talvikenkiä. Ne olivat aivan täydelliset! Aitoa nahkaa! Ja puoleen hintaan!

En voinut muuta kuin ostaa ne.

Seuraava kauppa oli puolestaan täynnä aivan ihania vaatteita. Ja monet niistäkin alennuksessa!

Lopulta päädyin ostamaan kyseisestä liikkeestä neljä paitaa, joista kaksi miesten osastolta. Täydellisiä järkiostoksia, siis.

Tietenkään en aina toimi tällä tavalla. Olen välillä hyvinkin pihi, etenkin sellaisina aikoina, kun rahaa on kulunut paljon vaikkapa laskuihin tai matkaan. Se, että on tarkka taloudestaan, on myös eräänlaista kontrollin ja tasapainon hakemista, turvallisuuden etsimistä.

Kuitenkin olen taipuvainen ajattelemaan, että on hyvä välillä shoppailla iloisesti, mikäli siihen on mahdollisuus. Palkita itsensä silloin tällöin, nauttia elämästä. Avata kukkaronnyörit ja tuulettaa vähäsen, jotta ilma voi vaihtua. Ja raha liikkua.

Australialainen elämäntaito-oppaiden kirjoittaja Rhonda Byrne kannustaakin Salaisuus-kirjassaan (suom. Kaisa Luntinen) liittämään rahaan myönteisiä tunteita, jotta sitä voisi kutsua luokseen. Hän myös kehottaa lahjoittamaan rahaa:

”Antamalla rahaa houkuttelet sitä elämääsi tehokkaasti lisää, sillä antaessasi rahaa säteilet viestiä: ’Minulla on yllin kyllin.’”

Ehkä rikastumisen salaisuus onkin siinä, että lakkaa olemasta pihi.

Välittömästi.

Taina Latvala

Kommentit (4)
 
  • Lukija 10.1.2020 5:30
     
    Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen on kannatettava idea, mutta en ymmärrä kolumnistin kannustusta iloiseen shoppailuun. Näinä ilmastonmuutoksen aikoina tilanteessa, jossa kaikkea on jo yllin kyllin, kannattaisi ostaa vain todelliseen tarpeeseen.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Untamo 10.1.2020 12:05
     
    Ymmärrän, että pihiys ei ole hyvä asia, mutta en ymmärrä shoppailuun kannustamista ollenkaan. Ensinnäkin, ainakaan turhan roinan ostaminen tuottaa iloa ostamishetkellä, mutta ilo on kadonnut yleensä jo saman päivän aikana. Ja pitkällä tähtäimellä turhan roinan ostaminen lähinnä harmittaa, jopa halvan tavaran kohdallakin. Eli shoppailusta ei siis ole oikeasti mitään hyötyä. On paljon järkevämpiäkin tapoja käyttää rahojaan.

    Itse ainakin pyrin ostamaan mahdollisimman vähän tavaraa, mutta ostaessani en pyri ostamaan halvinta, vaan mieluummin laadukasta. Lahjaksikaan en halua mitään tavaraa, vaan mieluummin lahjaa vastaavan rahan voi laittaa nimissäni hyväntekeväisyyteen.

    Hyväntekeväisyyteen lahjoittaminen ja shoppailu eivät ole mitenkään toisiinsa verrannollisia. Kirja tarkoittaa luultavasti tuolla lauseessa lahjoittamista, ei turhan roinan ostamista. Rahojen lahjoittamiseen pois pitääkin kannustaa, EI shoppailuun.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Untamo 10.1.2020 12:22
     
    Toki minun täytyy lisätä, että minulle shoppailu ei ole koskaan tuottanut mitään iloa, kuten ei monille muillekaan miehille. Kengätkin pitää mennä ostamaan, jos vanhat eivät ole enää toimivat, mutta ei muulloin. Ja silloinkaan en tunne sen enempää kuin ostaessani mehua kaupasta. Ja pyrin minimoimaan etsintään kuluvan ajan enkä edes etsi tarjouksia. Itse asiassa, suuret mainokset tarjouksista saa minut välttämään kyseistä kauppaa.
    Ilmoita asiaton viesti
  • Erkki N. Imimerkki 11.1.2020 20:10
     
    Sekä varakkailla että vähävaraisilla on samat inhimilliset perustarpeensa, joilla on ikiaikaiset juurensa ihmislajin perustassa; Nykymaailmassa myös vähävaraisilla on aivan samat mahdollisuudet mielihyvän hakemiseen ostelemalla asioita kuin varakkaillakin, koska halpatuotantomaista tuotettu uusikaan tavara ei maksa juuri mitään, puhumattakaan kirpparien tarjonnasta. Mielihyvän hakeminen ja muille näyttämisen tarve ovat hamstraamisvietin ohella ajureita jotka ajavat nämä "ei-pihistelijät" ostokierteeseen, jossa asunnot täyttyvät roinalla ja säilytystilat loppuvat kesken, pakottaen jotkut vuokravarastonkin hankkimiseen. Raha eikä tavara tuo onnea, ei tuhlailu eikä pihistely - onni löytyy muualta jos on löytyäkseen, ihmisen sisältä. Pääasia on lopettaa itsensä vertailu muihin. Ja pitää talous tasapainossa :)
    Ilmoita asiaton viesti

Kommentoi
Kommentoinnin yhteydessä kerättävät tiedot on tarkoitettu vain kommentoinnin pitämiseksi asiallisena. Kommentoinnin yhteydessä annettuja tietoja ei tallenneta asiakasrekisteriin, eikä niitä käytetä tai luovuteta muuhun tarkoitukseen.
Nimesi Sähköpostiosoitteesi (ei näy julkisesti)
Kommenttisi
Varmistus robottien varalta: Mitä onkaan viisi ynnä yhdeksän?
Välitä Taloustaidon ylläpidolle huomiosi siitä, että kommentti on mielestäsi asiaton ja toivoisit sen poistamista.
Voit myös halutessasi antaa lisätietoja ylläpidolle:
Haluatko varmasti poistaa kommentin?

Blogit