Tammikuussa olo on usein hyvin tarmokas. Tekee mieli uudistua ja luoda itsensä uudelleen, kuin käärme joka karistaa yltään vanhan nahkansa. Välillä toivoisi jopa muuttuvansa lähestulkoon toiseksi, niin raikkaaksi ja energiseksi, että kukaan ei enää edes tunnistaisi minua.
Olisin mielelläni nainen, jolla on yllään uusi, tyylikäs takki ja ehjät talvisaappaat.
Haluaisin olla nainen, joka ei pidä kuntosalikorttia liian kalliina. Hän käy treenaamassa kolmisen kertaa viikossa, syö terveellisesti ja kokkailee perheelleen herkullisia, ravitsevia aterioita porkkanaraasteella höystettynä.
Mielelläni pitäisin myös laskut ja paperit siisteissä kansioissa. Olisin jo aikoja sitten karsinut kodista turhat tavarat ja siten luonut ympärilleni harmonisen ja selkeän tilan.
Kalenterissani olisi juuri sopiva määrä tapaamisia. Pystyisin tasapainottelemaan hienosti perhe-elämän ja työn välillä, kutsuisin ihmisiä useammin kylään kotiimme ja kävisin ystävieni kanssa teellä säännöllisin väliajoin.
Eikö kuulostakin hyvältä?
Mutta mistä aloittaisin uudistumisen? Tällä hetkellä jopa kielikuva ”aloittaa puhtaalta pöydältä” kuulostaa korviini hieman huvittavalta, varsinkin jos tarkastelen keittiön pöytää, jonka ääressä parhaillaan kirjoitan.
Pöydällä on muun muassa kaksi erilaista maljakkoa, posliininen koristevati, vuoden 2024 seinäkalenteri, joulukortteja, ruttuinen muistilappu sekä vihreitä kuulia.
Vuoden vaihtuessa tulevat usein mieleen erilaiset elämäntaito-oppaat, joita minulla on kirjahyllyssä runsain määrin. Yksi hyväksi havaittu opus on amerikkalaisen Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti (suom. Sini Linteri), jossa Rubin pohtii keinoja onnellisuuden lisäämiseen. Eri kuukausille omistetuissa luvuissa Rubin käsittelee esimerkiksi vireyttä, rakkautta, työtä, vanhemmuutta, vapaa-aikaa ja rahaa.
Tammikuun kohdalla – kirjoittaessaan muun muassa tavaramäärän karsimisesta – Rubin antaa hyvän, tiivistyksenomaisen vinkin äitinsä neuvojen inspiroimana: ”Tee, mitä pitää tehdä.”
Kun Rubin yhteen aikaan stressasi tulevaa muuttoa, hänen äitinsä sanoi viisaasti:
”Kirjoita lista ja tee vähän joka päivä ja ennen kaikkea pysy rauhallisena.”
Kirjassaan Rubin hyödyntää näitä ajatuksia ainakin epäjärjestyksen raivaamisessa, mutta hänen mukaansa monet muutkaan asiat eivät enää tunnu ylivoimaisilta, kun pitää mielessään äidin sanat. Itse voisin soveltaa niitä esimerkiksi musiikkiharrastuksen edistämiseen ja lenkkeilyn aloittamiseen.
Australialaislähtöinen kirjailija Rhonda Byrne käsittelee suosituissa elämäntaito-oppaissaan paljon kiitollisuutta ja myönteisen ajattelun merkitystä. Kirjassaan The Secret – Taikavoima (suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi) Byrne toteaa:
”Jos tunnet paljon kiitollisuutta joka päivä, elämäsi muuttuu dramaattisesti ja tavoilla, joita tuskin voit edes kuvitella.”
Byrne kannustaa ihmisiä miettimään, mitä nämä todella haluavat, ja kirjoittamaan nuo asiat ylös pohtien eri elämänalueita:
”Käy läpi kaikki yksityiskohdat: millainen haluat olla, mitä haluat tehdä tai saada elämääsi ihmissuhteissa, työuralla, taloudellisesti, terveydellisesti ja jokaisella sinulle tärkeällä alueella.”
Jos ajattelen vaikkapa työelämää ja talouttani, huomaan, että haluaisin olla nykyistä tavoitteellisempi ja määrätietoisempi. Käytän paljon aikaa haaveiluun – joka sekin on kirjailijan ammatissa tärkeää – mutta minun pitäisi useammin tehdä konkreettisia asioita unelmieni eteen. ”Vähän joka päivä”, kuten Gretchen Rubinin äiti kehotti.
Kerran sosiaalisessa mediassa tuli vastaan neuvo, jonka alkuperäisestä lausujasta en ole varma.
”You don’t need 100 self-help books, all you need is action and self-discipline.”
Vapaasti suomennettuna virke tarkoittaa sitä, että ihminen ei tarvitse sataa elämäntaito-opasta. Hän tarvitsee vain toimintaa ja itsekuria.
Amerikkalainen motivaatiopuhuja ja liikemies Tony Robbins on puolestaan sanonut:
”You see, in life, lots of people know what to do, but few people actually do what they know. Knowing is not enough! You must take action.”
Robbinsin mukaan monet siis tietävät elämässään, mitä tehdä, mutta harva tekee, mitä tietää. Hän muistuttaa, että tieto ei riitä, vaan on toimittava.
Ehkä minä voisin aloittaa uudistumisprosessini viemällä vasemman jalan talvikengän suutarin korjattavaksi.
Hyvää ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Taina Latvala
Kommentoi