Teimme erään toisen Taloustaidon blogistin kanssa sopimuksen. Kutsukaamme häntä vaikka Pentiksi. Sovimme, että Pentti kehuu hallituksen budjettia. Lupauduin näyttelemään kriitikon roolia. Aiemmin Keskuskauppakamarissa olemme suhtautuneet hallituksen ensimmäiseen budjettiin myös varovaisen myönteisesti (ks. täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä).
Asiantuntijoiden yksi velvollisuus on suhtautua kriittisyydellä hallituksen tekemisiin väristä huolimatta. Ja lupaus on lupaus. Seuraavassa kuuden kohdan ytimekäs kritiikki hallituksen ensimmäisestä budjetista. Lista ei ole tyhjentävä.
1. Isossa kuvassa budjetti on tyyppiä ”kaikkea kaikille”. Budjetin perusteella on vaikea sanoa, mikä on hallituksen talouspoliittinen linja vai onko sitä ylipäätänsä. Valitettavasti budjetti näyttää juuri sellaiselta, mitä viiden puolueen hallituksen budjetilta sopii odottaa. Tuleeko kenellekään mieleen Kataisen kuuden puolueen sixback?
2. Budjetti herättää epäilyjä, onko hallitus hyvässä vauhdissa kohti itse asettamiaan tavoitteita vai ei. Työllisyyttä potentiaalisesti kasvattavat toimenpiteet ovat vielä tässä vaiheessa ympäripyöreitä. Sen sijaan työnteon kannustimia hallitus heikentää mm. perusturvaa ja kansaneläkettä korottamalla sekä purkamalla kiistellyn aktiivimallin. Mahdollisesti järkeviä uudistuksia, mutta työllisyystavoitetta ne vievät väärään suuntaan. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, että hallitus korottaa euromääräisesti enemmän suuria työttömyyspäivärahoja kuin pelkkää työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa saavien turvaa. Efekti tulee perusturvan ja ansioturvan lainsäädännöllisestä kytkennästä. Nykyjärjestelmä tulisi uudistaa.
3. Suomessa on jokseenkin pitkäaikainen investointilama ja nyt tarvittaisiin uskaliaita toimia investointiasteen kasvattamiseksi. Hallituksen ratkaisut ovat kovin vähäisiä; esimerkkeinä määräaikainen kaksinkertainen poisto-oikeus sekä määräaikainen tutkimusyhteistyökannustin. Edellä mainituissa toimissa ei ole mitään vikaa, mutta ei niillä kuuhun mennä. Investointipaketti oli pettymys, koska toivoin jotain radikaalimpaa.
4. Hallitus luottaa liikaa palkkatuen työllistävään vaikutukseen. Tutkimusten mukaan yksityiselle sektorille maksetun palkkatuen vaikutus työllisyyteen on kyllä positiivinen, mutta pienehkö. Näin todetaan muun muassa tuoreessa suomalaistutkimuksessa. Myöskään yhtään vaikutuslaskelmaa ei budjetin liitteiden mukana julkaistu. Onko hallitus todella tehnyt päätöksensä ilman tietoa vaikutuksista? Toivottavasti ei. Hallituksen toiminta tässä mielessä on vanhanaikaista – asiantuntijoiden on vaikea arvioida toimenpiteitä, joiden taustoja ei kunnolla ole avattu. Viestintästrategia sekin, mutta yleensä laskelmien panttaaminen ei ole hyvä idea.
5. Suomi vanhenee nopeaa tahtia. Heikentyvä huoltosuhde luo enenevissä määrin paineita julkisen talouden tasapainolle. Kuntapuoli on jo nyt kovin alijäämäinen ja velvoitteiden määrä senkun lisääntyy. Silti tämäkin budjetti kasvattaa pysyviä julkisia menoja 1,1 miljardilla eurolla. Toki tulopuolikin kasvaa, mutta ei yhtä paljon. Kokonaisuudessaan jo valmiiksi mittava julkinen sektori paisuu entisestään. Tulevaisuudessa alijäämän umpeen kurominen on entistä vaikeampaa, ei helpompaa. Hallituksen budjetti ei tuo helpotusta tähän.
6. Kokonaisuudessaan ensimmäistä budjettia leimaa kunnianhimottomuus ja lievä kekseliäisyyden puute. Ja kannattaa vielä pitää mielessä, että hallitus kulutti jo nyt suurimman osan ohjelmassaan linjaamastaan pysyvien toimenpiteiden listasta.
Hetimiten on alkanut spekulaatio, että mitä vuosien 2020–2022 budjeteista sopii odottaa. Yksi arvaus on, että hallituksen mukaan toimenpiteet tulevaisuudessa tulevat olemaan käänteen tekeviä ja fantastisia. Minä veikkaan, että jos hallitus noudattaa omaa ohjelmaansa, niin edessä on kolme vuotta kenties vähävaikutteisia budjetteja, joita yritetään puhejudoilla kääntää paremmiksi, kuin mitä budjetit oikeasti ovatkaan. Toisin sanoin ”business as usual” ja meille politiikan suurkuluttajille riittää edelleen töitä.
Mauri Kotamäki
Kommentoi