Olet yksin kylmässä ja pimeässä metsässä. Mitä teet? Et ainakaan yritä suunnistaa kohti kotia. Sen sijaan huudat valtiota apuun.
Hyvinvointivaltion alkuperäinen idea oli hyvä – vakuuttaa ihmiset ikäviä riskejä vastaan. Eläke-, työttömyys- ja sairausvakuutus ovat kaikki lähtökohtaisesti erinomaisia ideoita. Mutta matkan varrella hyvinvointivaltio on rönsyillyt, ja aika kauas ollaan tultu alkuperäisestä ideasta.
Suomen julkiset menot ovat maailman huippua, viimeisimmän OECD-tilaston mukaan 56 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Samaan aikaan julkinen talous on rakenteellisesti alijäämäinen, velka-aste on noussut nopeasti ja talouskasvu on kituliasta. Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi olla selvää, että julkisia menoja lisäämällä tai veroja kiristämällä tämä maa ei lähde nousuun.
Ainut talousnobelistimme, Bengt Holmström, on myös puhunut liiallisesta valtioriippuvuudesta. Ihmisten toimijuus ja innovatiivisuus kuivuvat, kun julkinen sektori vaikuttaa joka puolella. Korkeat julkiset menot ovat heijastus tästä.
Olisiko viimein aika laittaa Leviathan laihdutuskuurille ja näin kannustaa ihmisiä ottamaan enemmän vastuuta elämästään ja olemaan innovatiivisia?
Hyvä esimerkki valtioriippuvuudesta suomalainen kansalaisyhteiskunta. Kolmannen sektorin yksi hienouksista pitäisi olla se, että se on valtiosta riippumaton, kansalaisten aktiivisuudesta kumpuava ideamylly. Siitä huolimatta merkittävä osa kolmannen sektorin järjestöistä saa valtiontukea. Pitäisi ehkä pikemminkin puhua valtiontukikansalaisyhteiskunnasta.
Mikä auttaa liialliseen julkisen talouden toimintaan? Julkisten menojen leikkaaminen tietenkin. Julkinen taloutemme on kuin viritetty Porche, jonka moottori on lainattu Peugeot 206:lta. Suorituskyvyn parantamiseksi kannattaisi toisaalta vahvistaa moottoria, toisaalta hieman vähentää bling-blingiä.
Mutta kun sopeuttaminen on niin vaikeaa. Samaan aikaan pitäisi kuroa alijäämä umpeen ja leikata julkisia menoja – ei käy, sanovat kansalaiset torilla. Hatunnosto hallitukselle, joka on lähtenyt tekemään epäsuosittuja, mutta tarpeellisia uudistuksia.
Mieleen nousevat Jean-Claude Junckerin sanat:”We all know what to do, but we don't know how to get re-elected once we have done it”. Kukin tulkitkoon niitä omasta näkövinkkelistään. 
Mauri Kotamäki
Kommentoi