Yleinen mantra on, että talletustilillä ei kannata rahojaan makuuttaa. Raha kannattaa laittaa ”töihin”, ja vaivalla kerrytetyille säästöille olisi hyvä saada tuottoa vähintäänkin inflaation verran, jotta säästöjen ostovoima edes säilyy. Mielellään toki selvästi enemmänkin, jotta pitkällä aikavälillä myös vaurastuisi.
Ja tottahan se on. Tällä hetkellä suomalaisten talletusten keskikorko on 0,1 %. Samaan aikaan hinnat nousevat noin prosentin vauhtia eli talletuksista saatava tuotto ei korvaa hintojen nousun aiheuttamaa ostovoiman heikennystä.
Ns. reaalinen korko on miinuksella. Yhdessä vuodessa menetys ei vielä kauheasti kirpaise, mutta nykyisillä korko- ja inflaatiotasoilla viidessä vuodessa säästöjen ostovoimasta katoaa lähes 5 %, 10 vuodessa lähes 9 %. Ei kauhean hyvä säästökohde mielestäni.
Suomalaiset ovat talletuskansaa – mutta niin ovat monet muutkin
Meitä suomalaisia sanotaan usein talletuskansaksi. Suomalaisten rahoitusvaroista noin kolmannes on talletuksissa. Ruotsalaisilla talletusten osuus rahoitusvaroista on vain 14 % ja esimerkiksi osakkeiden osuus on suurempi. Ruotsalaisille siis riskinotto tuntuu maistuvan meitä enemmän.
Tässä vertailussa on tosin hyvä huomata, että Ruotsi – ei Suomi – on enemmänkin poikkeus Euroopan maiden joukossa. Suomalaisten talletusosuus on aika lailla EU:n keskitasoa. Saksalaisilla on talletuksia noin 40 % kaikista rahoitusvaroistaan.
Saksassa viettämäni opiskelu- ja työskentelyajan perusteella väittäisin, että mitä rahaan tulee, on suomalaisten sielunmaisema lähempänä saksalaisia kuin ruotsalaisia. Saksalaisille säästäminen on tärkeää, jopa moraalinen hyve. Maailman ensimmäinen säästöpankki perustettiinkin Hampurissa 1778, joten säästämisen aatteella on pitkät perinteet saksalaisessa kulttuurissa.
Saksalaisessa Der Spiegel -lehdessä oli taannoin iso juttu matalien korkojen aiheuttamasta tuskasta saksalaisissa kotitalouksissa. Matalien korkojen koetaan uhkaavan saksalaisten vanhuudenturvaa, kun iso osa rahoitusvaroista ei tuota.
Monen mielessä syntipukki tähän on Euroopan keskuspankki EKP, joka on painanut korkotason ennätyksellisen matalaksi. Siinä kun muualla EKP:n entinen pääjohtaja Mario Draghi on nimetty ”mieheksi joka pelasti euron”, puhutaan hänestä saksalaislehdistössä vampyyrimaisesti ”kreivi Draghilana”, joka imee saksalaisten säästöt kuiviin.
Mielenkiintoista on havaita, että keskustelun sävy Saksassa on aika erilainen kuin muualla. Keskustelun painopiste on talletuskoroissa, vähemmän siinä, miten EKP:n politiikka on osaltaan nostanut osakkeiden ja asuntojen hintoja – ja tehnyt näiden omistajista aiempaa vauraampia.
Mikä talletuksissa viehättää?
Negatiivisesta reaalikorosta huolimatta talletuksiin virtaa entistä enemmän suomalaisten varoja. Suomalaisilla kotitalouksilla on tällä hetkellä talletustileillä jo lähes 100 miljardia euroa (siis noin 18 000 euroa per suomalainen) ja kanta kasvaa tällä hetkellä yli 6 %:n vuosivauhtia. Yhtälö tuntuu ristiriitaiselta: mitä matalammaksi korot ovat painuneet, sitä enemmän suomalaiset tallettavat.
Yksi selitys voi löytyä kulttuuriperinnöstä. Saksalaistyyppinen ”perinteinen” tilisäästäväisyys on meilläkin verissä. Toista selitystä voi hakea psykologian puolelta. Iso-Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan erityisesti likvidit varat, kuten käteinen ja talletukset, selittivät ihmisten tyytyväisyyttä taloudelliseen tilanteeseensa.
Talletusten tyytyväisyyttä lisäävä voima oli suurempi kuin muiden sijoituskohteiden tai vaikkapa tulotason. Tämän tutkimuksen valossa vaikuttaa siltä, että talletukset tarjoavat semmoista hyötyä, mikä ei eri sijoituskohteiden tuottovertailussa näy. Niillä voi ostaa mielenrauhaa.
Mutta silti. Omia säästökohteita miettiessä on hyvä pohtia, kuinka paljon lyhyen tähtäimen mielenrauhasta kannattaa maksaa. Talletusten arvot eivät heilu, mutta niiden todellinen tuotto on negatiivinen. Niiden luoma turva on siis ainakin osittain illuusiota.
Taloudellisen turvallisuuden tunnetta tarvitaan myös tulevaisuudessa, minkä varmistamiseksi tuottohakuisemmat kohteet ovat nykykorkotasoilla välttämätön osa pidempiaikaisia säästöjä.
*Der Spiegel: Der normale Wahnsinn 22.11.2019*
** Ruberton, Gladstone, Lyubomirsky: How your bank balance buys happiness: The importance of ”cash on hand” to life satisfaction
Henna Mikkonen
Kommentoi