KARON PÖRSSI Hallitusten yhtiökokouksille tekemät voitonjakoehdotukset harvoin sisältävät suuria yllätyksiä, sillä yhtiöt tapaavat pyrkiä voitonjaossaan ennakoitavuuteen ja viestivät osingonjakoperiaatteensa hyvin etukäteen. Siksi pienetkin poikkeamat odotuksista luetaan merkeiksi.
Maalisuoralla olevalla osinkoehdotuskaudella on näkynyt kaksi sesongille leimallista linjaa. Ensinnä hallitukset levittävät firman kukkaroa omistajien edessä huomattavan levälleen. Tuntuu jopa siltä, että muutamat tulospettymyksen tuottaneet yhtiöt pyrkivät kiinnittämään sijoittajien huomion tulosrivin sijaan runsaaseen osinkoon.
Tällaisen sivumaun voi aistia esimerkiksi Stora Enson 60 sentin osinkoesityksessä, mutta selvemmin osinkohyvittelyä näkyy Nokian Renkaissa.
Vahvasti Venäjän-tuotantoon nojanneen rengasvalmistajan nettotulos romahti Venäjän Ukrainassa käynnistämän sodan seurausvaikutusten vuoksi peräti 175,5 miljoonaa euroa pakkasen puolelle. Silti Nokian Renkaiden yhtiökokoukselle tulee esitys, joka saattaisi pitää osingon edellisvuotisella tasolla.
Ja siinä tuleekin osinkokauden toinen, kaiken aikaa vahvistuva trendi: hallituksille annettavat valtuudet päättää osingonjaon lopullisesta määrästä.
Nokian Renkaiden hallitus esittää yhtiökokoukselle, että yhtiökokous siunaisi 35 sentin suuruisen osakekohtaisen osingon ja antaisi sen lisäksi hallitukselle valtuudet maksaa enintään 20 sentin osinko vuoden lopulla. Näin Nokian Renkaiden osingoksi tulee jotain 35–55 sentin väliltä.
Suuryhtiöistä Neste jättää hallituksen harkittavaksi lisäosingon jälkimmäisen erän, 25 senttiä osaketta kohden. Nokian hallitus puolestaan pyytää yhtiökokoukselta valtuuksia jakaa osinkona tai pääomanpalautuksina tai niiden yhdistelmänä jotain nollan ja kahdentoista sentin väliltä per osake. Nokian hallitus päätynee jakamaan kolmen sentin osingon kerran vuosineljänneksessä, mutta varmaa se ei ole.
Hallitusosinko antaa joustavuutta
Se, että osakkeenomistajien valtaa valutetaan hallituksille, vähentää yhtiön korkeimman päätöksentekoelimen eli yhtiökokouksen merkitystä. Tai toisin ajateltuna: yhtiökokouksen esityslistan kohdista osingonjakopäätöksen painoarvo laskee ja hallituksen jäsenten valinnan painoarvo kasvaa.
Hallitukselle siirrettävät osingonjakovaltuudet lisäävät joustavuutta. Hallituksen päätettävissä olevien osinkojen – kutsuttakoon niitä vaikka hallitusosingoiksi – myötä yhtiöt myös pystyvät jakamaan enemmän voittoja omistajille kuin siinä tapauksessa, että yhtiökokous nuijisi päätöksen osingosta, joka maksettaisiin seuraavalla viikolla. Syitä tähän on ainakin kaksi.
Jos yhtiökokous päättää osingosta, siitä on pidettävä kiinni siinäkin tapauksessa, että osinko maksettaisiin useassa erässä pitkin vuotta. Koska näin on, terveen varovaisesti tulevaisuuteen suhtautuvat yhtiöt huolehtivat taloudellisesta liikkumavarastaan ja niiden hallitukset ehdottavat hieman pienempiä osinkoja kuin mihin yhtiöllä olisi tiukasti tiristäen varaa.
Kun yhtiökokous antaa hallitukselle oikeuden päättää mahdollisesta täydentävästä osingosta vuoden loppupuolella, hallitus pääsee tekemään päätöksensä tilanteessa, jossa osa epävarmuuksista on poistunut. Noiden mahdollisten epävarmuuksien varalle varatut joustoeurot voidaan jakaa omistajille.
Jos taas riskit ovat toteutuneet ja rahaa on tarvittu tai tarvitaan, on tietenkin vain viisasta pidättäytyä jakamasta sitä. Tästä syystä sijoittajien ei kannata kyynelehtiä järin vuolaasti, jos hallitukset eivät käytä niille myönnettyjä osingonjakovaltuuksia täysimittaisesti.
Toiseksi osinkohanaa on varaa pitää suuremmalla siksi, että yhtiöt tapaavat saada kassaansa lisää rahaa vuoden varrella. Kuluvana vuotena kassaan saadun rahan ja edellisvuoden osingon välillä vallitsee ilmeinen käytännön yhteys, vaikka juridisesti osinko jaetaankin edellisen vuoden voitoista. Sama hyöty tulee tietenkin myös siinä yleistyneessä tavassa, että yhtiöt tekevät yhtiökokouksessa päätöksen osingonmaksusta kahdessa, neljässä tai vieläkin useammassa erässä.
Hallituksen päätettäväksi jätettävät osingot ovat tuore ilmiö. Alkusysäyksen niille antoi koronavuoden epävarmuus, mutta näyttää siltä, että käytäntö on tullut jäädäkseen.
Viestintätavat hakevat vielä uomiaan. Onko oletus, että hallitus käyttää yhtiökokouksen sille myöntämiä valtuuksia täysimääräisesti? Vai onko hallitusosinko vain mahdollista lisärahaa, joka maksetaan, jos siltä tuntuu? Yhtiöt eivät tietenkään voi sitoa hallitusten käsiä, mutta viestinnällä asiaa voisi selkeyttää.
UPM:n politiikkamuutos kertoo yhtiön muuttumisesta
Osinkokauden kiinnostavimpana viestinä pidän UPM-Kymmenen osinkopolitiikan muuttumista.
Uuden linjauksensa mukaan UPM:n "tavoitteena on osinko, joka on vähintään puolet vertailukelpoisesta voitosta osaketta kohti yli ajan".
Aiemmin osinkopolitiikka nojasi rahavirtaan. Rahavirtapohjaiseen osinkoon UPM oli siirtynyt vuonna 2009 Björn Wahlroosin toimiessa ensimmäistä kauttaan UPM:n hallituksessa ja sen puheenjohtajana. Tuolloin linjattiin, että yhtiö maksaa vähintään yhden kolmanneksen operatiivisilla investoinneilla vähennetystä liiketoiminnan nettokassavirrasta, joka vakauden vuoksi laskettaisiin kolmen vuoden keskiarvona.
Tuolloinen osinkopolitiikka välitti viestiä UPM:stä yhtiönä, joka jauhaa hiipumassa olevilla liiketoiminnoilla vahvaa kassavirtaa, jolla osin haetaan kasvua uusilta alueilta ja osin parannetaan tasetta. Ja osa kassavirrasta jaetaan omistajille.
UPM on tehnyt lupaamansa. Taseen puolella yhtiö kävi jo nettokassaisena, kunnes parin viime vuoden aikana suuret investoinnit ovat lisänneet velkaa.
Uusi, tuloslaskelmaan nojaava osinkopolitiikka vastaa yhtiöiden yleisesti käyttämää tapaa. Osingonjakopolitiikasta tiedottaessaan UPM mainitsi myös, että omien osakkeiden ostot "ovat täydentävä työkalu, jota voidaan käyttää suhteessa investointimahdollisuuksiin ja yhtiön arvostukseen".
Muotoilu on kiinnostava paitsi siksi, että se nostaa omien osakkeiden hankinnan ja tuhoamisen selvemmin hallituksen työkalupakkiin varojen allokointikeinoksi, myös siksi, että se asettaa rinnalle vaihtoehdoiksi investoinnit ja ottaa huomioon yhtiön arvostuksen.
Investointeihin vertaaminen on tavallaan itsestäänselvää: jos yhtiö ei löydä sellaisia investointikohteita, joista se uskoisi saavansa pääomalleen riittävän hyvän tuoton, ei sen kannata tehdä investointia vaan jakaa pääomat omistajille. Arvostuksen nostaminen esiin tiedotetasolla taas tuntuu antavan tulkintaohjeen: jos UPM ryhtyy ostamaan omia osakkeitaan, hallitus pitää osaketta aliarvostettuna.
Näin omien osakkeiden ostossa ei sännättäisi Nokian 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä surullisen kuuluisaksi tekemään tapaan, jossa omien osakkeiden hankintaa pidetään markkinatilanneriippumattomana voitonjakokeinona.
Fortumin hallitus eettisten kysymysten äärellä
Suurista pörssiyhtiöistä tuloksensa julkaisemista pisimmälle panttaa Fortum, jolle viime vuosi oli melkoista hurlumheitä. Energiayhtiö julkistaa tuloksensa 2. maaliskuuta. Samalla saataneen hallituksen osinkoesitys.
Fortumin osingonjako on tänä vuonna poikkeuksellisen epävarmalla pohjalla ja myös poikkeuksellisen voimakkaasti suurentavan suurennuslasin alla. Analyytikkojen odotukset vaihtelevat villisti, mikä kertoo siitä, että Fortum ei ole halunnut hieroskella analyytikoita osinkoajatuksista.
Fortumin suurin omistaja on kroonisesti nälkäinen valtio, ja käynnissä olevan osinkosesongin linjan mukaista olisi maksaa korkea osinko. Fortumin kohdalla sysimustan varjon kuitenkin heittää viimesyksyinen ylimääräinen yhtiökokous, jossa valtio-omistaja kaappasi osakkeenomistajien yhdenvertaisuutta uhmaten itselleen lisää omistusosuutta yhtiössä ilmaisannilla.
Ilmaisantia perusteltiin sillä, että valtio ja Fortum olivat sopineet 2,35 miljardin euron siltarahoituksesta. Kun Fortum nosti lainaa 350 miljoonan euron edestä, Solidium sai järjestelyn ehtojen mukaisesti merkitä enintään 8,97 miljoonaa Fortumin uutta osaketta maksuttomassa osakeannissa. Solidium luonnollisesti otti vastaan ilmaiseksi saamansa, nykykurssilla noin 130 miljoonan euron arvoiset osakkeet.
Jos Fortum nyt yhtäkkiä yllättäen huomaisikin, että sillä on rahaa osakkeenomistajille jaettavaksi, lainannoston oikeutuksen voisi aiheellisesti kyseenalaistaa. Etenkin siksi, että lainan ensimmäinen erä nostettiin ikään kuin varuiksi. Syyskuun 2022 lopulla Fortum muotoili pörssitiedotteessaan:
"Fortumilla on riittävästi likvidejä varoja nykyisten vakuusvaatimusten täyttämiseksi. Sähkön hinnat Pohjoismaissa ovat viime viikkoina laskeneet elokuun lopun ennätystasolta, ja voimakas hintaheilahtelu on tasaantunut. Yhtiön on kuitenkin varauduttava markkinaheilunnan jatkumiseen, ja lainan ensimmäisen erän nostaminen jo syyskuussa turvaa Fortumille varojen saatavuuden, mikäli vakuusvaatimukset talven aikana jälleen nousisivat nopeasti."
Fortumilla on noin 900 miljoonaa osaketta, joten 350 miljoonan euron laina vastaa 39 senttiä osaketta kohden. Jos Fortum maksaa 39 sentin osingon tai sitä enemmän, oliko kallis, muita omistajia syrjivä laina turha?
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Stora Ensoa, Nokiaa, UPM:ää ja Fortumia.
