KARON PÖRSSI Venäjän helmikuun 24. päivänä käynnistämä hyökkäyssota Ukrainaan on iskenyt monen suomalaissijoittajan salkkuun. Vaikutuksia on tullut ainakin kolmea kautta.
Suomalaiset ovat perinteisesti olleet innokkaita sijoittamaan kehittyvistä markkinoista läheisimpään eli Venäjälle sijoittaviin rahastoihin ja etf:iin, jotka omistavat venäläisten, yleensä Moskovan pörssissä noteerattavien yhtiöiden osakkeita.
Hyökkäyssodan alettua Moskovan pörssi sulkeutui länsimaisilta sijoittajilta. Salkunhoitajat eivät pääse eroon salkun omistuksista, joten rahastoja hallinnoivien yhtiöiden ainut oikea ratkaisu on laittaa rahastot kiinni. Sijoittajien rahat ovat juntturassa rahastoissa ajan, jonka kestoa voi vain arvailla.
Toiseksi monilla suomalaisyhtiöillä on tai on ollut toimintoja Venäjällä. Suurista pörssiyhtiöistä kaikkein eniten Venäjä-riippuvainen on ollut Nokian Renkaat, jonka myymistä renkaista valtaosa on valmistettu Venäjällä.
Sodan ja pakotteiden vuoksi Nokian Renkaiden toimitusketjut ja tuotanto on mennyt täysin uusiksi. Yhtiössä on tehty taatusti pitkää päivää, kun on mietitty, millä ratkaisuilla toimitaan parhaiten omistajien edun mukaisesti.
Kolmanneksi vaikutusta on tullut välillisesti toimintaympäristön muuttumisen seurauksena. Esimerkiksi teräksen ja öljyn hintojen voimakas nousu ovat vaikuttaneet käytännössä kaikkiin yhtiöihin. Rakennusliikkeet tuskailevat kohonneiden materiaalien hintojen vuoksi. Monissa firmoissa mietitään, kuinka nousseet kustannukset saadaan siirrettyä ulosmyyntihintoihin.
Toimitusketjujen nikottelut, yksittäisten komponenttien saatavuusongelmat, joidenkin tuotteiden dumppausmyynnit – kaikki ne voivat koskettaa yrityksiä yllättävissä paikoissa.
Nämä ovat sijoittajia uhkaavia, hieman toisistaan poikkeavia riskejä. Kuinka niihin voi varautua ja kuinka niiden aiheuttamia tuhoja voi välttää?
Tekikö Fortum väärin?
Finanssikriisin jälkeen kirjoitin sijoituslehden kanteen otsikon, jossa Fortumin sanottiin olevan kuin bondi, tasaisesti ja yllätyksettömästi tuottoa jauhava kone, jota pääomamarkkinoiden myllerrykset eivät hetkauta. Sellaisen yhtiön kassavirrat ovat ennustettavia, ja arvon pystyy määrittelemään kohtuullisen helposti vaikkapa osinkotuoton avulla.
Tällä hetkellä Fortumin osakkeen ”oikean arvon” määritteleminen on melkein yhtä mahdotonta kuin Bitcoinin.
Fortumin omien Venäjän-liiketoimintojen kohtalo on auki. On aivan mahdollista, että Fortum joutuu myymään kaikki Venäjällä olevat omistuksensa kopeekalla. Eikä se välttämättä ole edes huonoin vaihtoehto.
Vielä hankalammin arvostettava on Uniper, joka on itsenäinen, Frankfurtin pörssissä noteerattava pörssiyhtiö, josta Fortum omistaa 78 prosenttia. Uniper myy Saksassa maakaasua selvästi halvemmalla hinnalla kuin mitä se itse joutuu maksamaan kaasusta. Toiminta on todella pahasti tappiollista.
Saksan valtio suunnittelee Uniperin tukemista, mutta tuen muodot ovat auki, ja siksi Fortumin osakkeenomistajan kannalta kaikki. Jos Uniper pilkotaan ja Fortum saa irrotettua siitä itselleen joitakin terveitä osia, yhtiö voi selvitä kohtuullisilla tappioilla. Toisaalta jos Uniper sattuisi ajautumaan konkurssiin, Fortum voisi menettää kaiken Uniperin osakkeiden ostoon käyttämänsä pääoman ja Uniperille alkuvuonna antamansa miljardiluokan pikavipit.
Yksittäinen pörssitiedote voi heiluttaa Fortumin osakekurssia melkein kuin myyntilupapäätös lääkeyhtiötä.
Energiatoimialaan kuuluu sääntely ja sen mukanaan tuomat poliittiset riskit. Jälkikäteen on helppo sanoa, että ainakaan taannoinen kansiotsikoija ei muistanut nostaa Fortumin liiketoimintaan kuuluvaa poliittista riskiä riittävän selvästi esiin. Luultavasti myöskään sijoittajat eivät hinnoitelleet poliittista riskiä läheskään siinä määrin kuin olisi nykytiedon valossa ollut tarpeen.
Fortumin johtoa on jälkikäteen helppo arvostella vääristä päätöksistä. Se, että päätökset ovat osoittautuneet huonoiksi, ei välttämättä tarkoita, että ne olisivat olleet vääriä. Yritysjohto työskentelee kulloisenkin parhaan tiedon valossa. Riskit otetaan huomioon laskelmissa, skenaarioita laaditaan. Investointipäätöksiä ei voi laatia Mordor-skenaarion perusteella.
Riskejä hallitaan, ei eliminoida
Samalla tavoin kuin yhtiö liiketoimintaansa suunnitellessaan ei äärimmäisyyksiin asti pyri välttelemään riskejä vaan hallitsemaan niitä, myös sijoittajan kannattaa keskittyä riskinhallintaan. Sijoitusslangissa riski kaiken lisäksi yleensä tarkoittaa epävarmuutta tulevasta kehityksestä, joten riski on samalla mahdollisuus.
Riskienhallinta koostuu kolmesta osasta. Ensin riskit täytyy tiedostaa. Toiseksi niiden vaikutus ja toteutumisen todennäköisyydet on kyettävä arvioimaan riittävällä tarkkuudella. Kolmanneksi salkkua on muutettava niin, että riskit ovat hallinnassa.
Kaikki nämä ovat vaikeita ja hankalasti matematiikaksi palautuvia asioita. Vaikeus ei kuitenkaan saa olla syy niiden syrjään sysäämiseen. Riskejä on hyvä miettiä ennalta vaikka hyvinkin visiotasolla.
Keino 1: Huolehdi likviditeetistä
Venäjä-rahastojen sulkeutuminen on konkreettisesti osoittanut, että sijoituksiaan ei välttämättä saa lunastettua silloin kuin haluaa. Jos omat ja lainatut rahat ovat olleet kiinni yksistään Venäjällä, pankki on varmaankin jo huhuillut saamistensa perään.
Toisiin kohteisiin liittyy suurempi rahaksimuuttamisriski kuin toisiin. Yleensä voi ajatella, että länsimaisen suuryhtiön osakkeet saa myytyä milloin tahansa ja rahat pankkitilille muutamassa päivässä. Näin siinäkin tapauksessa, että kriisi sulkisi pörssit päiväksi tai pariksi. Haja-asutusalueella sijaitsevan rapistuneen mökin myyminen voi olla vaikeampaa – ostajaa ei välttämättä löydy millään hinnalla, vaikka kohteella objektiivisesti tarkasteltuna olisikin positiivista arvoa.
Sijoitukset kuvataiteeseen ovat likviditeetiltään heikkoja ja hinnat heittelevät villisti. Kuvataidemaailman kultaharkkoja eli helpoimmin kohtuuhintaan rahaksi muutettavia kohteita voisivat olla esimerkiksi Andy Warholin serigrafiat, mutta eivät nekään aivan helppoja kaupattavia ole.
Rahaksimuuttamisriskiä vastaan taistellaan hajauttamalla omistuksia eri omaisuuslajeihin. Osa rahoista on syytä pitää helposti rahaksi muutettavissa kohteissa, sillä poikkeustilanteissa monet eri markkinat voivat mennä eri tavoin kiinni pitkäksikin aikaa.
Jos sijoittaa velkavivulla, velan määrä kannattaa miettiä niin, että vastuistaan suoriutuakseen ei joudu pakkomyymään omistuksiaan.
Keino 2: Selvitä altistumiset
Monet energiayhtiöt ovat olleet kevään aikana hyviä sijoituksia hintojen nousun ansiosta. Esimerkiksi Yhdysvaltain S&P 500:n energiatoimialaindeksi on selvästi plussalla vuodenvaihteeseen verrattuna.
Sen sijaan Fortumin pitäminen ei ole alkuvuoden aikana ollut voittava veto.
Tämä on hyvä esimerkki siitä, että sijoitussalkkua ei kannata tarkastella pelkästään toimialan tai maantieteen tai muunkaan yksittäisen seikan perusteella. Fortumin kannalta tänä vuonna olennaista on ollut altistuminen Venäjälle, ei kuuluminen energiatoimialaan.
Kunkin sijoituskohteen merkittävät riippuvuudet on hyvä selvittää ja samalla varmistua siitä, etteivät samat riippuvuudet osu useisiin salkun yhtiöistä. Jälkiviisaasti voi ajatella esimerkiksi, että jos on ottanut Venäjä-riippuvuutta Nokian Renkaiden kautta, mahdollinen hajautus energiatoimialalle kannattaisi tehdä jonkin muun kuin Venäjä-riippuvaisen energiayhtiön kautta.
Altistumisten arvioimisessa vaikeutta aiheuttaa se, että osa niistä palautuu toimialoihin, osa maantieteeseen, osa käytettyyn teknologiaan, osa finanssimaailman ilmiöihin kuten korkojen nousuun ja niin edelleen. Vaikkapa korkojen nousun näkökulmasta salkkuaan tarkasteleva katsoo, ettei kovin suuri joukko sijoituskohteista ole hyvin velkaisia.
Kaiken ennakoiminen ja ottaminen huomioon on mahdotonta. Salama iskenee seuraavan kerran eri paikkaan.
Keino 3: Laatu kannattaa
Pomppuisina aikoina parhaat yhtiöt tapaavat pärjätä muita paremmin. Itse asiassa laatuyhtiöihin keskittyvä sijoitusstrategia tuottaakin ylituottoa eniten juuri vaikeina aikoina.
Laadukkaat yhtiöt ovat huolehtineet siitä, että niillä itsellään on paitsi kunnollinen riskienhallinta myös keinoja käyttää muiden vaikeuksia hyväkseen. Kärjistäen: vaikeina aikoina rupusakki on olosuhteiden ja velkojien armoilla, kun taas laatuyhtiö istuu tukevasti kuskinpukilla.
Yhtiöt, joilla on rahoitusta helposti saatavilla, voivat ostella vaikeuksiin joutuneita kilpailijoitaan, rekrytoida asiantuntijoita ja voittaa markkinaosuutta.
Karo Hämäläinen
Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja. Mainituista yhtiöistä hän omistaa Fortumia ja Venäjälle sijoittavia etf:iä.
