Isännän ääni – katso kenen kelkkaan nouset

KARON PÖRSSI Yksityissijoittaja ei juuri pääse vaikuttaman sijoituskohteensa strategiaan ja valintoihin. Suuromistaja pääsee – ja hänen täytyy.

Tuntuu jo intuitiivisesti selvältä, että jos pörssiyhtiöllä on vahva yrittäjähenkinen suuromistaja, joka kontrolloi yhtiötä esimerkiksi hallituksen puheenjohtajan nuijan takaa, hänen taidoillaan on suuri merkitys kanssaomistajien sijoitusmenestykseen.

Taitava ja taitavia apulaisia käyttävä yrittäjähenkinen suuromistaja saa yrityksen menestymään. Tunari menehtymään.

Ensimmäisestä esimerkiksi käy vaikkapa Helsingin pörssin 2000-luvun ehdottomiin tähtiin kuuluva Kone, joka on leimallisesti Antti Herlinin yhtiö. Jälkimmäisestäkin riittää esimerkkejä, mutten henno mainita niitä nimeltä.

Omat vai muiden rahat?

Muiden rahojen perään ei ehkä katsota niin tarkkaan kuin omien. Tästä varoitti jo Adam Smith Kansojen varallisuudessaan 1700-luvulla.

Asia ei kuitenkaan ole yksioikoinen. Jos suuromistajan pyrkimykset eivät vastaa pienomistajan intressiä, pienomistaja kärsii. Tällainen tilanne voi tulla vastaan esimerkiksi silloin, kun pääomistaja järjestelee itselleen tai itselleen vielä tärkeämmälle yhtiölle hyviä diilejä pörssiyhtiön kustannuksella tai nimittää johtaville paikoille lähipiirinsä henkilöitä pätevämpien kilpakandidaattien edestä.

Jos suuromistajan omaisuus ja henkinen sitoutuminen ovat kiinni pörssiyhtiössä, se saattaa johtaa myös suojautumiseen ja riskin karttamiseen. Suuromistaja haluaa suojella ehkä aiempien sukupolvien rakentamaa yhtiötä konkurssilta ja voi siksi unohtaa katsoa mahdollisuuksia. Suursijoittajan sitoutuminen yhtiöön saattaa johtaa myös haluttomuuteen yritysjärjestelyissä: sukuyhtiön säilyminen itsenäisenä voi olla tärkeämpää kuin yritystarjouksesta saatava preemio.

Kurt Desenderin tekemä tutkimus Corporate Governance and performance during turbulent financial markets tuntuisi tukevan oletusta. Desenderin Madridin pörssissä tammikuusta 2000 tammikuuhun 2008 ulottuvalla tarkastelujaksolla keräämän aineiston mukaan yhtiöt, joiden omistus on keskittynyt, pärjäävät keskimääräistä paremmin pörssin huonoina aikoina mutta jäävät muista hyvinä aikoina.

Omistus on saattanut keskittyä luonnollisesti myös muille kuin suvuille tai perheille. Suomessa valtio on monen suuryhtiön suurin omistaja. Suuria omistajia voivat olla myös finanssiryhmät tai selvästi sijoittajaintressillä yhtiötä omistavat yhtiöt.

Helsingin pörssin yhtiöt omistajarakenteen mukaan

Kävin läpi Helsingin pörssin vaihdetuimpien yhtiöiden omistajarakenteet sillä silmällä, onko yhtiöllä omistaja, jolla on voimaa ja valtaa käyttää isännän ääntä. Omistusrakennetarkastelu osoitti, että jako "isännällisiin" ja "isännättömiin" yhtiöihin on turhan karkea, joten keksin lisää kategorioita.

Selvin jako menee kuitenkin hajaantuneen omistuksen ja "isännällisen omistuksen" välillä. Hajaantuneen omistuksen rajana olen pitänyt sitä, että yhtiöllä ei ole yhtään omistajaa, jolla olisi hallussaan vähintään kymmenen prosenttia osakkeista. Omistajaluetteloissa eivät näy hallintarekisteröidyt osakkeet. Tietääkseni yhdelläkään suomalaisella suuryhtiöllä ei ole kontrolloivaa ulkomaista omistajaa, mutta Ruotsin valtio on OMXH25-indeksiin kuuluvan ruotsalaisen Telian suurin omistaja.

Vain kuuden OMXH25-indeksin yhtiön omistus on hajaantunut tämän määritelmän mielessä.

Hajaantunut omistus voi tuoda mukanaan valtatyhjiön. Usein toimivan johdon rooli korostuu, ja toisaalta yhtiön johto voi joutua hapuilemaan strategiaansa pääomamarkkinoiden ristiriitaisten viestien avulla.

Lähellä hajaantunutta omistusta ovat ne yhtiöt, joista Suomen valtion sijoitusyhtiö Solidium omistaa yli kymmenen prosenttia mutta ei juuri sen enempää. Esimerkiksi Elisaa olisi vaikea pitää valtionyhtiönä, vaikka Solidium onkin juuri ja juuri kymmenen prosentin omistaja.

Tällaiset yhtiöt, joissa Suomen valtio on merkittävä vähemmistöomistaja mutta jotka eivät ole luonteeltaan valtionyhtiöitä, olen merkinnyt omaksi kategoriakseen. Niiden määrä oli minulle yllätys. Suomen valtio on merkittävä omistaja olematta isäntä.

Selviä valtion kontrolloimia yhtiöitä niiden sijaan ovat Fortum, Neste ja Outokumpu sekä Ruotsin valtion Telia.

Blokkeja ja ankkureita

Sijoittajan kannalta mielenkiintoisimpia ja vaarallisimpia voivat olla yhtiöt, joissa on kaksi kilpailevaa suuromistajaa, joiden intressit eivät kohtaa. Esimerkiksi Finnlines oli pitkään pattitilanteessa ja suuromistajat kiistelivät oikeutta myöten.

Teknisesti kahden blokin hallitsemia yhtiöitä ovat suomalais-ruotsalaiset Stora Enso ja Tieto, joista kummassakin Solidium eli Suomen valtio on toinen hallitsijoista. Stora Ensossa toinen suuri omistaja on Wallenbergien säätiöiden sijoitusyhtiö, Tiedossa Christer Gardelliin henkilöityvä sijoitusyhtiö Cevian.

Jäljellä ovat ne suuryhtiöt, joilla on yksi selvästi erottuva omistajataho. Tämä ryhmä jakaantuu kahteen sen perusteella, onko omistaja tullut yhtiöön perheyrittäjyyden kautta vai sijoittamalla.

Sukuyhtiöitä OMXH25:ssä on kaksi: Cargotec ja Kone, joiden molempien juuret ovat Koneen patruunan Pekka Herlinin perinnössä. Antti Herlin perheineen hallitsee Konetta, hänen sisaruksensa Ilkka, Niklas ja Ilona Herlin yhtiöidensä kautta Cargoteciä.

Sen sijaan Paasikivet ovat tulleet Kemiran hallitsijoiksi ostettuaan osakkeita Suomen valtiolta, joten vaikka he ovat yrittäjäsuku, omistukseen ei ole geneettistä suhdetta. Samoin Hartwallit ovat päätyneet Konecranesiin ja Wallenbergien Investor-sijoitusyhtiö Wärtsilään pörssikauppojen kautta.

Institutionaalisia ankkuriomistajia ovat Huhtamäkeä ohjaava Suomen Kulttuurirahasto ja Nordeaa hallitseva Sampo. Suomen Kulttuurirahaston omistus on testamenttiperua, Sammon Nordeat pörssistä ostettuja. Poikkeavasti hajaantunut omistusrakenne on Keskossa, jossa erottuu yhtiötä itseään ja K-kauppiaita lähellä olevien tahojen valtablokki.

OMX25-yhtiöiden omistusrakenteet

Viikon trio: Pohjolan parhaat

Pohjoismaihin sijoittavista Suomeen rekisteröidyistä sijoitusrahastoista viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana parhaiten ovat menestyneet pienyhtiöihin erikoistuneet rahastot, jotka miehittävät parhaiden pohjoismaisten osakerahastojen listan viisi kärkisijaa.

Listan kuudes eli parhaiten vuosikymmenen aikana tuottanut kaikenkokoisiin pohjoismaisiin yhtiöihin sijoittava rahasto on Handelsbanken Pohjoismaan Selective.

Lähde: Rahastoraportti heinäkuu 2016, tilanne 31.7.2016.

Karo Hämäläinen

Kirjoittaja on kirjailija ja sijoittamiseen erikoistunut vapaa toimittaja.